Lokakuu on takana. Kuukaudet menevät ja tulevat. Elämä menee liiankin vauhdilla. Hienoja vuosia takana ja hyvä vuosi on ollut pysähtyä miettimään elämää eteenpäin. Menneissä vuosissa on ollut paljon hyvää ja siitä pitää olla kiitollinen. Paljon ollaan tekemisissä edelleen tyttären äitin kanssa. Erillään asuminen on ollut mielenrauha molemmille, sillä meidän eri valveilla olorytmi ja yhteisten harrastusten/tekemisen puuttuminen ohjasi meidät eroon arjen mahdottomuuden vuoksi, mutta muuten viihdymme hyvin yhdessä. Edelleen. Silloin harvoin, kun ehdimme ja pystymme näkemään.
Jotenkin minäkin olen löytänyt itsestäni sisäisen yksineläjän moodin. Se on uutta minullekin. Viihdyn tällä hetkellä hyvin yksin ja samalla ollaan voitu jakaa kokemuksia ex-vaimon kanssa yksinelosta kaksin. Aika hienosti, vaikka avioeron harkinta-aika päättyy vajaan parin viikon päästä ja meistä tulee virallisesti eronneita. Lapset ovat onnelisia ja koen löytäneeni itse tasapainon tässä yksin asustellessani. Kulunut vuosi on kuitenkin muuttanut paljon elämääni, joten en tiedä mihin tämä lopulta on menossa. Mutta näin on ollut nyt hyvä elellä. Ehkä elämä on arvaamattomuudessaan juuri se, miksi tätä on niin kiva (jännä) elää.
Mennyt kuukausi alkoi hurlumhei kisalla Vaarojen maratonilla. Keskeytyshän siitä tuli. Kuukauden loppupuolella puolestaan voitin historian ensimmäisen Pyssymäki Päkjaart Ultran. Näistä molemmista olen kirjoittanut jo tähän blogiin. Olen myös aloittanut valmentamaan lahjakasta juoksijan alkua. Alkua siksi, että hän on vasta juuri aloittanut juoksun, vaikka on jo mm. Nivalan ennätysmies PEP57km matkalla. Tuo kuvio on innoittanut omaakin harjoitteluani ja olenpa mm. menossa ensi kuun lopussa kynnystestiin ODL:n. Hyvä pöhinä.
Marraskuu tulee olemaan eräänlainen siirtymäjakso uuteen harjoitteluun, jonka aloitan vasta 6.joulukuuta. Ruuvia alan kiristään vasta ensi vuonna viikolla 13. Ensimmäinen tähtäin on 21-22.5.2022 järjesttävä 24h juoksu SM-kisa Kokkolassa. Siellä tavoitteena on tuommoinen noin 200km tulos. 24h tiejuoksu on ollu minulle aina hankala. Katsotaan onko se edelleen sitä. Harjoittelussa pidän mielessä myös, että ensi vuonna on syys-lokakuun vaiheessa kolmas yritys Vaarojen maratonin 130km kisassa. Eli mäkeäkään ei sovi unohtaa, mutta se pitää nähdä harjoittelun monipuolisena mahdollisuutena.
Tämä "kilpailukausi" lähenee loppuaan. Vielä yksi tai kaksi ponnistusta. Niistä ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) on Pyssymäki Päkjaart Ultra (PPU 2021) La 23.10. klo.9.00 alkaen. Olen tässä jo kuitenkin pysähtynyt pohtimaan mennyttä ja tulevaa - ja ennen kaikkea missä kohtaa olen menossa juoksuharrastukseni kanssa. Mikäli harrastat juoksua, oletko sinä pohtinut sitä omalta kohdaltasi?
Seuraavassa hieman juoksu-urani jäsennystä. Mistä olen lähtenyt, mitä on matkalla tapahtunut, mitä olen saavuttanut, milloin olin parhaimmillani ja mitä voin olla jatkossa vai joko viedään navetan taka.
Vuonna 2007 painoin jotain 105-107 kilon väliltä. Sieltä peräisin oleva sininen kalastajan lakki on minulla edelleen. En hävitä sitä koskaan, sillä siinä on liikaa tarinaa. Vielä vedän joskus sen päähän jossain kisassa ja sitten vedetään! Laihutin aluksi johonkin 94 kilon tietämille ja aloin elokuussa 2008 juoksemaan. Jo lokakuun alussa juoksin Kauniston maraton tapahtumassa puolimaratonin aikaan 2h7min. Olin tuota matkaa kokeillut jo aiemmin syyskuussa omilla lenkeillä ja silloin juoksin jotain 2h15min-2h20min välimaastoon. Jalat tuli niin pirun kipeiksi. Olin aina inhonnut juoksua.
Kauniston puolimaratonilla minulla oli joku lantiovyö, jossa oli urheilujuomaa ja purkkaa! Silloin ajattelin vielä, että puolimaratonin matkalla tarvin purkkaa.
Vuonna 2009 juoksin kolme ensimmäistä maratoniani. Niistä viimeisin oli paras. Espoossa juostu maraton meni aikaan 4.04.45. Vuonna 2010 juoksin ensimmäisessä 24h juoksussa 100km. En päässyt kunnolla kävelemään kahteen päivään. Kaikki oli uutta, eikä ollut mitään käsitystä voimien jaosta. Jos nyt siitä ei aina ole ollut senkään jälkeen.
Vuonna 2011 en saanut juostua maratoneja maaliin, mutta puolimaratonin aikani parani kuitenkin aikaan 1.52.36. Onni kierros tapahtumassa juoksin 24h juoksussa 128km. Pitkät suoritukset kiinnosti, mutta vielä ei ollut peruskuntoa. Tulokset oli kovin laihoja.
Vuonna 2012 nostin juoksumäärän liki 4000km vuodessa ja tulokset lähtivät paranemään kunnolla. Painokin tippui tuonne 78-79 kilon tietämille. Lopetin nuuskan käytön. Tupakan lopetin joskus vuonna 2007. Huikea harppaus kehityksessä. Puolimaraton elokuussa Kempeleellä aikaan 1.39.58. Täysmaratonin juoksin Vaasassa aikaan 3.30.32. Ja kaiken kruunasi silloinen 12h piirinennätysjuoksu Joensuu Nigh Runissa, kun matkaa kertyi 116,099km.
Vuonna 2013 saatoin saavuttaa parhaan 10km ja puolimaraton tasoni tässä juoksuharrastus urallani. Tuosta on kahdeksan vuotta aikaa ja kova työ olisi nuo ennätykset parantaa, jotka tuolloin tein. Eli 10km aikaan 41.33 ja puolimaraton 1.31.32. Myös maratonaika parani hieman, vaikka kisa piloille menikin. Aika 3.29.37. Olin tulossa sairaaksi, ja sairastuinkin kisan jälkeen. Kesäkuussa juoksin Nivalan ympäri tosi onnistuneen 100km juoksun. Aika 9.55.16. Syksyllä 24h kokeilut epäonnistui, enkä saanut kuntoni mukaista tulosta. Lokakuussa räpiköin toipilaana 24h kokeilussa 150km.
Vuonna 2014 tuli heti keväällä iso onnistuminen, kun juoksin Iisalmesta Nivalaan 128,8km aikaan 14.48.30. Tosi kova suoritus näin vielä jälkeenpäinkin ajateltuna. Vielä tekisi mieli kokeilla tuota joskus parantaaa. Kesäkuussa yritin omaa 6vrk juoksua, mutta nilkka särkyi ja homma tyssäsi 322 kilometriin. Syksyllä olin kuitenkin taas hyvässä kunnossa ja paransin maraton ennätystäni Kokkolassa aikaan 3.24.25. Vielä syyskuun lopussa juoksin kovan 100 tunnin tuloksen, kun yhdessä Janne "Jay Lenon" Kukkolan kanssa kokeiltiin 100 tunnin juoksua. Tulos 427,3km!
Vuosi 2015 alkoi taas upeasti, sillä juoksin tammikuussa kohtuu kovalla pakkasella 24h aikana perhereittiä 144 kilometrin verran. Toukokuussa oli sitten vuorossa Unkarin 6vrk MM-kisat, jotka meni alkuvuorokausien vaikeuksista huolimatta tosi hyvin. Tulos 524,024km. Tuosta toivuin vielä loppukesäksi kilpailemaan ja olin kolmas historian ekassa PEP56km juoksussa ajalla 7.47.50. Syksyllä tein yhä voimassa olevan maratonennätykseni tuhannen jumissa (100 päivää juoksua projektin keskellä) Kauniston maratonilla, kun juoksin ajan 3.22.55. Marraskuussa tuli sen sijaan keskeytys Joensuun hallikisassa. Vuosi alkoi vaatimaan verojaan.
Vuosi 2016 oli näin jälestäpäin älyttömän hyvä, vaikka en sitä silloin ehkä niin tajunutkaan. Juoksin 5km ennätykseni 19.47. Kuusaalla vain älytön helle pilasi niukasti puolimaratonin ennätysyritykseni. Olin oikeasti noin 1.28h kunnossa. Helteessä 1.32.55. Vaarojen maratonilla juoksin 43km matkan aikaan 5.20.55. Olin liki 300 osallistujan joukossa 36. Juoksin mm. sittemmin polkujuoksun MM-kisoissa Suomea edustaneen miehen vanavedessä maaliin. Toki vuoteen mahtui pari epäonnistumistakin, mutta tuolloin taisin olla juoksuharrastukseni kovimmassa kunnossa. Tuohon kuntoon on todella kova työ päästä. Painoa pitäisi saada noin 8-10kg pois ja harjoittelun tulisi onnistua. On hyvin mahdollista, että vuonna 2016 olin parhaimmillani juoksuharrastus urallani. Kahdeksan vuotta harrastuksen alusta laskien.
Vuosi 2017. Palellutin varpaat legendaarisella iso-sydänmaanreitin kokoreitin hankikierroksella tammikuun lopussa. Olin ennen sitä kenties vielä 2016 syksyäkin paremmassa kunnossa. Juoksin vain pari päivää aiemmin todella kovan ajan talvietulenkillä. 26,3km 2.15.34. Paleltuman jälkeen juoksin vielä varmaan talven hyvien pohjien näkyessä Karhunkierroksen 84km matkalla ajan 10.54.57 ja olin koko kisan 16:sta. Juoksin vielä reilun 10km kohdalla todella kovien tekijöiden letkassa. Voitin tuonna vuonna myös PEP57km, mutta taso ei ollut kisassa silloin hääppöinen. Toki mm. Mika Leppälä oli mukana, mutta Mika puhkesi parhaaseen kuntoonsa vasta myöhemmin.
Vuosi 2018. Ainoa maaliin päättynyt kisa oli hallimaraton Vaasassa, kun juoksin ajan 3.29.14. Heikko vuosi.
Vuosi 2019. Voitin PEP171km elämäni pitkän ultran parhaalla juoksulla, ajalla 28h41min. Hyvä vuosi, sillä kaikki tähtäsi tuohon. Uskon vielä pystyväni noilla pitkillä uusimaan vastaan tasoisen tai vielä paremman juoksun.
Vuosi 2020. Korona vuosi. Yksi kisa. Keskeytys. Heikko vuosi.
Vuosi 2021. Kolme kisaa. Kolme keskeytystä. Kuusamossa Karhunkierroksella pääsin 24km päähän maalista. Tuolla oli pienestä kiinni, mutta ei aivan riittänyt. Hetta-Pallas-Ylläs juoksussa teloin reiden. Puujalka... Vast´ikään Kolilla taas innostuin hullaantumaan ja juoksin jalat alta, kun tehot oli noin 10 pykälää liian kovat. Matka tyssäsi käytännössä vajaan seitsemän ja puolen tunnin juoksun jälkeen. Tänä vuonna painoni on noussut ja ensimmäinen missio on tiputtaa painoa. Siinä onkin jo peliliikkeet alulla. Ruokailurytmi ja pienet sisältömuutokset, sekä herkut minimiin.
Vielä on siis yksi tai kaksi ponnistusta ennen kuin pienen tauon jälkeen aloitan harjoittelun. Olen ajatellut aloittaa varsinaisen harjoittelun viikosta 49 alkaen. Tuon viikon ensimmäisenä päivänä on heti hammaslääkäri aika. Käyn tarkistuttaan hammaskaluston. Se, kun on kovilla tässä harrastuksessa. Pitkissä kisoissa ja joskus lenkeilläkin energiaa 30min välein suuhun.
POHDINTA
Olen ollut juoksuharrastukseni aikana parhaassa kunnossa välillä 4/2013 - 1/2017. Kaikki ovat jossain vaiheessa harrastuksessaan parhaimmillaan. Mikään ei ole ikuista. En ole varma pääsenkö tuon aika välin vauhtikuntoon enää, mutta tarkoitus on nostaa perusvauhtia tämän hetkisestä, sillä siitä on hyötyä myös ensi kauden kisoissa. Minulla on ensi vuonna kaksi tai kolme kisaa. Riippuen saadaanko PEP 171km kisa pystyyn. Ainakin Kokkolan 24h juoksu ja syksyllä taas Kolilla 130km yritys.
Yritän tulevalla harjoituskaudella rytmittää harjoittelua. Kevyet viikot loisti poissa-olollaan viime talvena ja treenasin ihteni pihalle. Toki sain sitten maaliskuun aikana taiteiltua allikosta ulapalle, mutta koko kisakausi meni silti perseelleen. Parin huonon vuoden jälkeen olen sitäkin motivoituneempi nostamaan tasoani ainakin lähemmäs sitä, missä se on joskus ollut.
Tulevan talvikauden menen kolmen viikon sykleissä. Teho - määrä - kevyt -viikkorytmillä. Jossain maaliskuun tienoilla aloitan jonkinlaisen määrämättöjakson, jossa haen pohjaa ensi kesän ultriin. Siitä palautuminen ja virittely kisakuntoon. Kesällä sitten mäkivoimaa lisää sitten Kolia varten. Olen innoissani ja se on täkeintä, sillä into on kaiken a ja o, sekä tietysti harjoittelun järkevyys.
Tältä pohjalta sitten joulukuussa, mutta vielä on nautittavaa, joten ootellaanpa vielä. NHL -kausikin alkaa ylihuomenna, joten ollaan tässä muutenkin mukavan äärellä.
Tuntuma jaloissa on ollut viimeisen hieronnan jälkeen sillä tavalla outo, etten muista milloin jalat ois olleet näin kevyet juosta. Välillä näinkin päin.
Kisaan lähden luottavaisin mielin. Tällä kertaa ei jännitä ollenkaan. Eiköhän tuo tuosta lutviinnu. Muutenkin fiilis on ihan mukava mentäessä lokakuun puolelle. Siitä se kaikki lähtee - hyvästä fiiliksestä.
Alla Syyskuun ihan ok-kertymä, huomioiden tämän vuoden harjoitushistorian.
Elokuu oli ja meni - ihan sumussa, kuten ennakoinkin. PEP piti kiireisenä ja puolet kolmen viikon vapaista oli jemmattu PEP viikonloppuun. Niinpä tein elokuun kolme ensimmäistä viikkoa joko leipätöitä tai pep-töitä. Eli kolme viikkoa meni harjoittelematta. Enimmäkseen reitin merkkauksen yhteydessä tai hätäiseen jossain välissä jotain pientä lenkkiä. Toisaalta hyvä, että tajusin olla juoksematta. Olisin varmasti palanut loppuun, jos olisin alkanut unesta tinkiin ja tunkeen vielä treenejä kiireen sekaan.
Elokuu meni harjoituksellisesti ohi. Tämä vuosi on ollut kaikin puolin oppivuosi. Joskus se voi tulla vielä kolmantenatoista täytenä juoksuvuotenakin. Välillä vaatii hommien mennä päin persettä, että hoksaa ajatella talviharjoittelua eri tavalla. Jonkun verran on ollut myös epäonnea. mm. Pallaksella sattunut puujalka tapaturma. Täytyy kait olla tyytyväinen, että on edes tällaisessa kunnossa.
Ohi vuoden toiseksi viimeinen koitinkivi on Kolilla 1-2.lokakuuta. Kaksi kierrosta Kolin 65km reittiä. Täytyy nämä jäljellä olevat neljä viikkoa yrittää järkeillä jotenkinkaan. Vähä pitäisi treenata, muttei liikaakaan. Tuoreena sinne täytyy mennä, se on selvä.
Lokakuun 23-24.päivä kokeillaan Pyssymäellä Last Standing Man periaatteella Backyard ultraa. Pääasiassa talkooväelle ja nipolaisille, mutta jonkun verran jäänee paikkoja ylikin. Maksimissaan 30 otetaan mukaan kokeileen. Ilmainen, kun tämä on kokeilu, eikä varsinainen kisa ja vieläpä kuitenkin 30h kokonaiskesto maksimi, joka riittänee varmasti hyvin monelle. Mikäli viimeisellä kierroksella on enempi kuin yksi niin viimeisen kierroksen nopeimmin kiertänyt voittaa. Reitti ei ole ihan chilli. Pikku pätkä vähän teknisempääkin polkua ja noin 60 nousumetriä kuitenkin 6,7km reitillä. Itekkin tuota kokeilen, jos oon Kolilta tarpeeksi palautunut.
Kisakuukausi, joka laillansa näkyy, että kertymää ei tullut niin paljon kuin olisi tullut ilman kisaa. Pitkähkö kevennys tällä kertaa. Toki kisan jälkeen yksi kokenut kestävyysjuoksija heitti ilmoille sellaisenkin idean, jos ottais ennen kisaa jopa kahden viikon lepojakson, jolloin ei olisi ollenkaan normaaleja lenkkejä - vain pientä liikuskelua. En tiedä, ehkä noin radikaalin homman voisi kokeilla talvella, jolloin voi kokeilla pitkän talven ratoksi erilaisia innovaatioita. Mutta mielestäni kokeilemisen arvoinen homma.
Kisakuukauden kisasta kirjoitin edellisessä postauksessa, joten ei mennä nyt siihen. Sen sijaan lihaskestävyyden loppumisen syitä olen pohtinut ja antanut niitä pohdittavaksi. Monenlaista, todella hyvää, pohdintaa on tullut monestakin paikkaa. 1.Menikö alusta asti tarpeeksi energiaa? V: Mahdoton aukottomasti sanoa, mutta 20min välein otin energiaa aika tavalliseen tyyliini. Alusta loppuun. Lisäksi suola ja magnesium tabletin 2h välein. 2.Oliko aloitus vauhti liian kova vai sopiva? V: Kyllä se varmasti sopiva oli. Olen tuota tarkastellut monella markkeerilla ja aika moni muukin on ollut samaa mieltä. 3.Sainko tarpeeksi proteiinia, tarvisiko proteiinia esim. palautusjuoman muodossa kisan aikana? V: Hyvä kysymys. Pitänee kokeilla. 4.Kiinteä energia? V: Luulen, että tässä, etenkin lämpimän kiinteän energian kohdalla voisi olla apua kohdallani. 5.Miten lihaskestävyyttä saa parannettua? V: Treenivuosia ja onnistunutta harjoittelua - terveenä pysymistä.
NUTS Ylläs Pallas 165km on tieten 38 päivän päästä. Eli aika vähän tässä ehtii ennen kisaa. Ekat kaksi viikkoa Rukan kisan jälkeen menee palautellessa. Sitten on tarkoitus harjoitella kesä-heinäkuun loppuun asti nousujohteisesti. Viimeinen reilu viikko taas tosi kevyesti, kuten ennen Rukan kisaa. Toiveissa saada hierontaa tässä välissä 2-3 kertaa. Kisaa valmistava hierontahan jäi ennen Rukan kisaa pois. En tiedä oliko sillä mitään vaikutusta.
TOUKOKUU VUOSI 2021 YHTEENSÄ
Ulkoilu
tunnit 69,5h 290,5h
Juoksu 403,0km 1687,1km
Hiihto
0,0km 527,1km
Lumikenkäily 0,0km 96,7km
Kävely 2,0km 64,5km
Pyöräily 437,6km 537,7km
Nousumetrit 9 733m 37 118m
Minusta nuita tunteja on tullut jopa ylltättävänkin paljon. Liki 300 tuntia on hyvin, kun vuoden puoliväliinkin on vielä matkaa yksi kuukausi. Kesäkuu jäänee määrällisesti varmaan vähemmälle, sillä karhunkierrokselta palautuminen ja heinäkuun alkupuolen kisa heijastuu
Hyvää vappupäivän iltaa lukijoille! Tässä alla huhtikuun treenit. Vaikean maaliskuun jälkeen lihakset alkoivat taas kestämään harjoittelua koko ajan paremmin. Juuri nyt näyttää taas paljon paremmalta kuin kuukausi sitten.
Huhtikuun treenit tuntui sujuvan lisäksi varsin kehittävästi. Vielä on matkaa siihen kuntoon, mitä on itse ajatellut, mutta toisaalta ei siitä varmaan enää kaukana olla. Katsotaan pääseekö tässä NUTS Karhunkierros 166km kisaan. Päätös kisasta tehtänee viimeistään 7.5. Itse olen asennoitunut asiaan niin, että mulle sopii kummin vain. Jos tuo perutaan niin saatan tehdä yhden omatoimi vedon tai sitten jatkan vain treeniä.
HUHTIKUU VUOSI 2021 YHTEENSÄ
Ulkoilu
tunnit 59,5h 221,0h
Juoksu 446,3km 1284,1km
Hiihto
0,0km 527,1km
Lumikenkäily 0,0km 96,7km
Kävely 42,4km 62,5km
Pyöräily 75,1km 100,1km
Nousumetrit 7 067m 27 385m
Huhtikuun toiseksi viimeisenä päivänä tuli juostua polkumaraton Pyssymäen perhereitillä. Parasta oli, että seuraavana päivänä tuo maraton ei juuri jaloissa tuntunut. Harjoitus oli siis sopivan kevyt. Kolme päivää tuota aikaisemmin juoksin kuitenkin puolimaratonin, jossa oli tonni nousua, joten kuormaakin oli alla. Muutoinkin tässä on vähän määräkkäämpi viikko menossa. Kuuteen päivään on tullut nyt 116km juoksua ja 68km pyöräilyä.
Kuva torstain polkumaratonilta. 42,2km 4h40min. Kevyttä loposottelua.
Joku minun touhua pidempään seurannut voi ajatella, että tuo se ei tiedä
mitä se ajattelee vaan vaihtaa ajatusta ja mm. harjoittelutyyliä jopa
samankin vuoden sisällä. Kyse ei ole poukkoilusta tai mitään sellaista,
etten osaisi pysyä linjassani. Kyse on itsensä kuuntelemisesta,
tunnistamisesta ja ei-toimiviin asioihin puuttumisesta. Sama ideologia
minulla on muussakin elämässä. En puske väkisellä, vaikka katson olevani
sisäisesti pitkäjännitteinen. Seuraan vaistojani. Sisälläni taitaa asua
eläin?
Olen kuitenkin juossut mm. 6vrk MM -kisoissa yli 524
kilometriä putkeen ja yli 171 kilometriä putkeen Pyssymäki Extreme
polkujuoksukisassa. Nuo ei onnistu lyhytjännitteisellä ajatuksella. Ja
juoksun ulkopuolellakin mm. parisuhteeni ovat olleet pitkiä. Joskus on
kuitenkin herättävä vaihtaan suuntaa ja nyt se oli esim. juoksun osalta
koituneet hankaluudet.
Jo aiemmissa teksteissä läpi kävin nilkan
heikkouteni ja mm. hermotusongelmat. Samalla jouduin punnitsemaan oliko
nykyinen tyylini treenata sittenkin liian raju omalle kropalleni.
Maaliskuu oli sopiva kuukausi lihasongelmista kuntoutuessa pohtia myös
omaa harjoittelua. Ja tulin siihen tulokseen, että minun on syytä
kokeilla aika paljon aikaisemmasta poikkeavaa harjoittelutapaa.
Päädyin
lopulta (ainakin toistaiseksi) seuraavanlaiseen rytmiin, joka itsessään
on aika simppeli. Eli 1+2+1+2... Eli kova/kuormittava päivä, jota
seuraa aina kaksi palautuspäivää ja taas sama uudestaan. Jos toisen
palauttavan päivän illalla vähänkään tuntuu, ettei ole kroppa vielä
valmis uuteen kuormittavaan päivään niin sitten palautellaan vielä
päivä-kaks lisää. Kaksi palautuspäivää on minimi. Kalenteri huomioidaan,
kuten juoksun ulkopuolinenkin elämä.
Ainakin muutaman kierron
tuntumalla tämä on tuntunut ainakin alkuun hyvältä ja jopa
hedelmälliseltä, joten ajattelin mennä tällä systeemillä nyt
toistaiseksi eteenpäin. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tulleessaan.
Ainakin nyt on treenit onnistuneet ja oon oppinut nauttimaan myös niistä
palauttavista chillailulenkeistä. Ne tuo oikeasti takaisin raiteille.
Tästä on vaikea pistää paremmaksi, miten Toni tämän tulkitsee. Tykkään!!!
Aina kannattaa asioista kaivaa esiin positiiviset puolet esiin. Maaliskuu alkoi melkoisella herätyksellä sen viidentenä päivänä - liki varoittamatta. Heräsin siihen, että jaloillani ei ole järkeä tehdä enää juoksuharjoituksia kehittävässä mielessä. Pohkeet ja sääret olivat hankalantuntuiset. Silloin en vielä tiennyt mistä kaikki johtuu, kuten niin monesti näissä aluksi on niin epätietoisuus on hankala lisä riippa.
Pikkusen söi miestä aluksi. Marras - Helmikuu oli tarkoitus tehdä pohjia ja nyt oli tarkoitus alkaa nostaan kierroksia. Sen sijaan olinkin liki pakkolevon oma. Toki jumeihin kuuluu myös kevyt verenkierrätys. Sohvalla öllöttämällä ei jumit sentään lähde. Silloin olisi monta notkeaa kaljan kittaajaa.
Yhdeksäs päivä maaliskuuta pääsin guru-Lätsän hierontaan. Pelkkiä pohkeita 50min ja loput 10min sääriä ja jalkapohjia. Pohkeissa ja säärissä oli älytön määrä sinne kuulumatonta painetta. Lätsäkään ei ollut aiemmin vastaavaan paineeseen törmännyt. Sovittiin uusi käsittely ja tilanteen toiminnalle kartoitus. Se tehtiin 16 päivä maaliskuuta. Silloin selvisi tarkemmin syyt miksi pohkeet ja sääret oli jumiutuneet. Hermotukset oli melkoisen pielessä nilkassa, etenkin oikeassa. Lisäksi nilkassa oli kehnot voimat ja liikkuvuudet. Pienissä pakaralihaksissa oli myös heikot voimat. Pohkeiden vahvistus liikkeitä käytiin lisäksi lävitse. Oli hyvä löytää syy ja siihen kuuluvat korjaus ohjeet.
Kymmenen päivän jumpat ja muut venyttelyt, sekä kevennykset olivat saaneet paljon hyvää aikaa. 26. maaliskuuta kävin taas Lätsällä. Nyt Lätsä pystyi hieroon jo liki täydellä voimalla esim. pohkeita. Alettiin olla tilanteessa, jossa liikennevalot olivat vaihtumassa vihreään. Ajattelin ottaa vielä muutaman päivän aika chillisti, jottei valot vaihtuisi samantien takaisin punaiselle. Tulihan tuossa koettua 24.päivä maaliskuuta poskionteloon saakka mädän hampaan poistokin. Vieressä oleva viisauden hammas lähtee 7.huhtikuuta. Saa nähä lähteekö samassa loppukin järki.
Tätä kirjotusta alotellessani ollaan maaliskuun toiseksi viimeisessä päivässä. Jalat tuntui aamupäivän 22km vauhdinvaihtelulenkillä varsin terveeeltä ja keveiltäkin. Samalla oli todettava, että kunto on päässyt laskemaan jonkun verran vajaan neljän viikon kevnnysjaksolla. Mutta mitä sitten? Kaikkea ei voi saada. Usein se tarkoittaa joko tai - ja tässä tapauksessa nimenomaan tai. Nyt on jalat terveenä, tieten. Enemmin terveet kapulat kuin kunto tikissä, mutta kivut läsnä. Ei kipeillä jaloilla kuitenkaan sitten niitä esim. kisasuorituksia voisi tehdä. Tiivistettynä: olen siis iloinen tilanteesta.
Kilpailuista ei ole tosin tietoa. Tosin mitään kisaa ei ole vielä peruttukaan, mihin olisin ilmoittautunut. Minulla on lippu sisässä toukokuun lopulle NUTS Karhunkierros 166km kisaan, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen maratonin 130km matkalle. Pitäisin pienenä ihmeenä, jos toukokuussa karhunkierros kokonaisuudessaan pidettäisiin. Sen sijaan 166km matka saatetaan voida hyvinkin pystyä pitämään.
Maaliskuussa on ajatuksetkin muuttuneet. Oikeastaan kilpailut ei tunnu enää niin tärkeiltä kuin ne vielä sydäntalvella tuntuivat. Ehkä se, ettei niistä ole varmuutta, vie ne kauemmas myös ajatuksissa. Myös omat ajatukset muuttuu ajan kuluessa ja niitä täytyy seurata, jotta voi olla yhtä omien ajatuksiensa kanssa. Elämä on oikeastaan jatkuvaa muutosta, vaikka joka aamu elämä alkaa hampaiden pesulla jne. Pitää olla valmis kaikkeen. Ja tämä vain ja ainoastaan positiivisesti asian ottaen.
Alla olevassa maaliskuun yhteenvedossa loistaa poissa-olollaan sen sisältö. Tunteja on jalkojen kuntoutus ja palautumisjakson vuoksi vähän, mutta etenkin nousumetrit jäi tosi vähiin tässä kuussa. Käänsin ikään kuin tyhjät taskut tähän alas näkyville. Ei tuossa ole paljon mitään, mutta näin oli tällä kertaa hyvä.
Niin on taas yksi kuukausi takana. Helmikuun aikana päivä tuntui jatkuvan mukavasti. Treenejen määrä ilman otsavaloa kasvoi ja tässä maaliskuussa yhä enemmän. Millainen kuukausi oli sitten helmikuu? Sen kaksi ensimmäistä päivää olin vielä Paljakan leirillä. Kuukauden reilusta kahdeksasta tuhannesta nousumetristä yli kolme tuli jo kuukauden kahtena ensimmäisenä päivänä. Hyvä kuukausi nousumetrejen puolesta.. tai tuota sen tietysti pitäisi minimissään ollakin.
Harjoittelutunneissa olen kahden kuukauden jälkeen 702 tunnin vauhdissa. Paljon edelleen. Oikeastaan ainoat asiat, mitkä moittii isoa harjoituskuormaa ovat olleet lihakset ja uni. Sykkeissä se ei ole näkynyt, mutta ilman toimivia lihaksia ja riittävää unimäärää sitä löytää ennen pitkää itsensä ison suon keskeltä, joten yritetään tuota asiaa parantaa kevään aikana. Joskus kokemus on ongelma tässä asiassa. Kun on aina selvinnyt talvijumeista, uskoo sitä selviävänsä yhä uudelleen. Ehkä joskus tulee se päivä, ettei selviäkään.
Helmikuussa oli paljon hyviä elementtejä. Kuukauden toiseksi viimeisenä päivänä oli kuukauden kliimaksi, EDUX 100km hiihtohaaste. Pidin sitä omalle kapealle hiihtotaustalle äärimmäisen kovana haasteena. Joulu-Helmikuussa vain 432 hiihtokilometriä. Antti Tuiskukin hiihtää kuukaudessa tuon verran, mitä minä kolmessa. Tietysti kokemus ja oman kropan tuntemuksen kyky auttoi jakamaan voimat ja selvisin lopulta haasteesta enemmän kuin hyvin. Tästä pääset lukemaan tarkemmin siitä.
Maaliskuulta odotan vetreytymistä. Saa nähdä ollaanko sitä silti lopulta vain enemmän jumissa kuun lopussa. Tältä osin palataan asiaan maaliskuun loputtua. Jos joku miettii miten minun painontiputus projektini etenee niin ei kannata miettiä. Ei se etene huonostikaan, mutta niin kuin yksi hyvä kaverini totesi: -"sinä nyt vaan oot sen painonen".
Vuoden 2021 ensimmäinen kuukausi on takana. Tätä kirjoittaessa eletään helmikuun ensimmäisen päivän aamua. Aamukahvi on juotu, puuro syöty, sekä leipää suolakurkkujen plus muiden lisukkeiden kera. Ehkä vielä vähän hedelmiä ja nestettä ennen kuukauden ensimmäistä treeniä. Olen parhaillaan Paljakassa treenaamassa kahden kaverin kanssa. Tultiin tänne lauantaina iltapäivästä. Kolme treeniä takana plus yksi iltakävelhy.
Alla tammikuun treenit. Ei mitään erikoista. Perustalviharjoittelua. Joka viikko on kuitenkin ollut yksi tehotreeni. Lepoa voisi olla enemmän, vaikka olo ei väsynyt ole, mutta kuten vuoden vaihteessa totesin - vähempi voisi olla enemmän.
TAMMIKUU VUOSI 2021 YHTEENSÄ
Ulkoilu
tunnit 63,5h 63,5h
Juoksu 318,0km 318,0km
Hiihto
178,5km 178,5km
Lumikenkäily 55,0km 55,0km
Kävely 6,1km6,1km
Pyöräily 0,0km 0,0km
Nousumetrit 8 214m 8 214m
Helmikuu edessä. Tarkoitus olisi edelleen pysyä monipuolisena. Ehkä vielä vähemmän juoksua. Ehkä enemmän nousua. Hieman säänkin mukaan. Palataan asiaan.
Kaipaatko ajatustukea talviharjoitteluusi? Tuntuuko talvi pitkältä, mutta et tiedä oletko saamassa siitä mitään hyötyä omaan kehittymiseesi? Tuntuuko, että tulee vain kipuja ja vaivoja, mutta ei niinkään kehitystä? Ehkä alla olevat ajatukset auttavat sinua pois ojasta.
Kilpakuntoilijalla tarkoitan töissä käyvää, usein perheellistä, tavoitteellisesti harjoittelevaa urheilijaa, jonka haasteena on eritoten talvisää. Eikä nyt korona-aikana tilanne ole ainakaan helpottanut, sillä liki kaikki kuntosalit ovat kiinni, kuten hyvä onkin - siis koronan vuoksi. Rasti on seinällä monella laadukkaan sisäharjoittelun vaihtoehdolle, jollei ole omaa juoksumattoa tai salia. Lisäksi sää voi olla ulkona mitä tahansa. Tällä tarkoitan, että tikitilleen menevillä ohjelmilla treenatessa joutuu äkkiä hankaliin tilanteisiin. Vanhanliiton meininki 80-90-luvulla oli treenata säässä kuin säässä, treeni kuin treeni. Onneksi ihmiset ovat pääasiassa tuosta kasvaneet ulos. Esimerkiksi nopeuskestävyyttä tai hengitysteille kovia treenejä tulisi välttää tai keventää kovilla pakkasilla.
Oikein. Olen menossa siihen, että kannatan kilpakuntoilija tason juoksijoilla talviharjoittelussa harjoittelua sään ja olosuhteiden mukaan. Pääkallokeleillä ei kannata lähteä edes nastoilla tonnin vetoja ottaan tai kiskomaan 15cm hangessa 45 minuutin vk-lenkkiä. Nopeasti tulee vain vaivoja kehityksen sijaan. Miten sitten harjoitella?
Runko on hyvä olla. Kilpakuntoilijalla voi toimia paremmin 10 päivän ajattelu viikossa-sitä-ja-tätä-ajattelun sijaan. Esim. 10 päivän aikana yhden kerran pitkä lenkki (2-3h), mäkitreeni (500-1500m nousua), lyhyet vedot (10-60sek) ja vauhtikestävyys treeni (30-60min), sekä vaikka jokin tietty tuntimäärä muuta kevyttä liikuntaa siihen päälle. Esim hiihtoa, pyöräilyä ja lumikenkäilyä.
Monipuolinen liikkuminen vähentää rasitusvammoja. Esim. jalkapohjan lihakset, sääret, polvet ja lonkat voi olla kovilla talven jäisillä/kovilla alustoilla. Talviharjoittelu on hyvä ajatella nousujohteisesti välillä marras-maaliskuu. Huhtikuusta alkaen on sitten kiva alkaa stabiilimmilla keleillä kiristämään ruuvia ja tekemään tarvittaessa tarkempaakin ohjelmaa. Edelleen ehtii kehitellä itselleen jonkun 7-12km lenkin, jolla voi testata omaa kunnon kehittymistä jollain tietyllä teholla mentynä. Esim. 10km matka 85% syketehoilla. Vaikkapa aloittaen aina 80% tasosta ja lopussa jopa yli 90%, mutta kuitenkin keskiarvo max.85%.
Talvella voi kehittyä myös harjoittelun ulkopuolisilla, mutta kehittymiseen vaikuttavissa asioissa. Kuten esimerkiksi ravinnon ja unen määrässä sekä laadussa. Muutenkin voi kehittää henkistä tasapainoa, joka auttaa kaikilla tasoilla, kaikilla kisamatkoilla. Talvella voi parantaa sellaisia asioita, joihin ei välttämättä tule niin kesällä keskityttyä.
Matti ja Teppo laulaa: "Et voi tulla rajan taa". Niin, en tiedä voitko tulla, mutta itse olen onnistunut mielestäni menemään rajan taa. Onneksi näen tien myös takaisin.
Toisena hypoteesina voisi olla tämä Kummelin kyylä-video: "ihmisen on hyvä tietää ylärajansa". Olen samaa mieltä, sillä sillä tavoin voi paremmin ymmärtää mihin yrittää mennä ja millä tavoin.
RAJAT
Rajojen
etsimistä, sitäkin elämä on ja etenkin urheilua harrastavalla. Olen
luullakseni ylittänyt tämän hetken määrän sietorajan. Menneenä vuonna
kertyi 738 tuntia harjoittelua. Se on tämän hetken arvioni mukaan
minulle liikaa. Ainakin nykyisessä elämäntilanteessa ja kaikessa mitä
elämääni juoksun lisäksi liittyy.
Esimerkiksi Nipon asiat,
pep-tapahtuma, vaellusreitin asiat, vaellusreitin blogi ja tämä oma
blogini- luetelleksani toisen luokan ajan lohkaisijoita. Olen myös
perheellinen ja tarvitsisin aikaa myös itse - aikaa vain olla,
harjoittelun ja kaiken muun ulkopuolella. Nämä elämän ydinasiat on
tietysti prioriteettilistalla kaiken edellä. Harjoittelu on jossain
toisen luokan kärkipäässä, jonne voi lisätä vielä tuossa edellä
luetellun jatkoksi mm. penkkiurheilun. Minussa asuu sisällä pieni pala
setä-Kauko vainaata. Tykkään siis myös taputtaa, kun muut urheilee.
Olen
tässä viime viikkoina huomannut, etten ole ehtinyt tarpeeksi pysähtyä.
Yritän nyt korjata tilannetta. Myös lihaksisto ilmoittaa, että vähempi
voisi olla parempi. Ei ole mitään vaivoja, mutta elastisempi lihas
ottaisi paremmin treeniä vastaan kuin alati juminen. "Jumi on voimaa",
oli enempi 80-90-luvun juttuja, ei tätä päivää.
Kroppa ja pää on
hieman stressissä. Uni on ollut liian epätasaista. Välillä nukun
erittäin hyvin, välillä tosi lyhyesti. Syvän unenmäärä on suhteessa
korkea, joten vielä on eväitä (toivoa). Ehkä hoksasin nämä merkit ajoissa. Myös
painon tippuminen pysähtyi, kun homma sakkasi. Sekin oli merkki.
Yritänpä nyt hieman vähentää ja ehtiä levähtää. 139 jaksoa sisältävä MacGyver -tuotanto on katselun alla. Kymmenen ekaa jaksoa katsottu. Ajatuksia siis välillä vähän muualle.
Edellä mainitun
muutoksen on tarkoitus lähteä nimenomaan löysän ajan ja unen määrän
kautta. Nyt sain nukuttua nettoaikana (vähennetty hereillä oloaika) yli
seitsemän tuntia, josta peräti yli kolme tuntia syvää unta. Olo onkin
heti paljon virkeämpi.
Tämän kirjoituksen viesti lukijoille on,
että muistakaa kuunnella kehon ja mielen viestejä, sekä olla rehellisiä
niille. Etenkin ultrajuoksijoiden voi olla usein vaikea erottaa terve ja
ei niin terve puskeminen. Ultrajuoksussa rajoja pitää siirtää
päästäkseen yhä pidemmälle, yhä nopeammin, mutta silläkin on rajansa,
kuten kaikella elämässä.
Jälleen on yksi vuosi takana. Kuten monesti aikaisemminkin - hyvin vaihteleva sellainen, jossa tiesi elänneensä. Vuodessa asiat muuttuvatkin aina aika paljon. Vuosi sitten olin aloittamassa tätä vuotta "ulkoilu" ajatuksella, vailla mitään isompaa tavoitetta. No, koronavuosi ei paljon olisi muutenkaan antanut kilpailla. Super PEP 2020 tapahtumassa ja sen loppujen järjestelyjen aikana kuitenkin sisällä puhkesi uusi kipinä tavoitteelliseen harjoitteluun. Käsittelin asiaa elokuusta lokakuuhun ja marraskuun 1.päivästä alkaen aloitin matkan kohti ensi vuoden tavoitteita.
2020 vuodelle olin näköjään laittanut kahdeksan tavoitetta. Niistä harjoittelumäärä tavoite (600h) meni rikki reilusti. 738h33min tuli harjoittelua, se on enempi kuin koskaan aiemmin ja vasta toista kertaa yli 700 tunnin (v.2019 edellinen) ylipäänsä. Tuskin se enää tuosta paljoa voi kasvaa, mutta vähetä kylläkin. Toinen täyttynyt tavoite oli juosta matolla vertikaalitonni (15% kulmalla) alle tuntiin. Se meni ihan reilustikin ajalla 57:17min. Sen sijaan loput kuusi tavoitetta jäi saavuttamatta.
100 000 vertikaalinousumetrin raja jäi noin viiden tonnin päähän. Ehkä ensi vuonna. PEP 57km reitti oli tarkoitus kokeilla juosta alle 6h20min. Tuo jäi oikeastaan kokonaan yrittämättä, enkä aivan siinä kunnnossa tainut kesällä ollakaan. Samoin 200km vuorokausi juoksu ja Iisalmi-Nivala (128km) -juoksu 14 tuntiin. Panttejen keräämisen into lopahti koronan myötä. Pelkäsin kerääväni pöpöjä niiden kautta. NUTS karhunkierrosta ei edes pidetty, joten sitäkään tavoitetta en päässyt edes yrittämään.
Painon tiputus on jatkunut hieman verkkaisesti, johtuen osin joulukuun "pakollisista" kohteliaisuuksista, kuten ristiäiset ja joulupöydät. Vuoden alussa ruuvia voinee taas hieman kiristää silläkin puolella, vaikka ei tässä kiirettä ole, kunhan paino ei ainakaan nouse ja aina parin kolmen kuukauden mittapuulla alaspäin olisi koko ajan menossa. Vuodessa semmoisen viiden kilon hallittu tiputus hiljoskellen lienee muutenkin kestävin ratkaisu.
PAINON
TIPUTUS SEURANTA
jakson
alin
PVM
paino
paino
lantio
maha
vyötärö
1.11.2020
85,3
85,3
97
97
88
17.11.2020
84,8
84,6
96
96
87
1.12.2020
84,8
83,3
95
97
87
15.12.2020
84,8
83,1
93
95
87
1.1.2021
84,6
83,5
94
96
87
Vuoden 2021 tavoitteet voisin julkaista tuossa vuoden ensimmäisen kahden viikon aikana omana kirjoituksena. Annetaan tämän nyt olla vuoden 2020 lopputilanne päivityksen.
Vuotta 2020 voi kuvata alla olevan biisin nimen mukaisesti;
