Vuoden 2021 ensimmäinen kuukausi on takana. Tätä kirjoittaessa eletään helmikuun ensimmäisen päivän aamua. Aamukahvi on juotu, puuro syöty, sekä leipää suolakurkkujen plus muiden lisukkeiden kera. Ehkä vielä vähän hedelmiä ja nestettä ennen kuukauden ensimmäistä treeniä. Olen parhaillaan Paljakassa treenaamassa kahden kaverin kanssa. Tultiin tänne lauantaina iltapäivästä. Kolme treeniä takana plus yksi iltakävelhy.
Alla tammikuun treenit. Ei mitään erikoista. Perustalviharjoittelua. Joka viikko on kuitenkin ollut yksi tehotreeni. Lepoa voisi olla enemmän, vaikka olo ei väsynyt ole, mutta kuten vuoden vaihteessa totesin - vähempi voisi olla enemmän.
TAMMIKUU VUOSI 2021 YHTEENSÄ
Ulkoilu
tunnit 63,5h 63,5h
Juoksu 318,0km 318,0km
Hiihto
178,5km 178,5km
Lumikenkäily 55,0km 55,0km
Kävely 6,1km6,1km
Pyöräily 0,0km 0,0km
Nousumetrit 8 214m 8 214m
Helmikuu edessä. Tarkoitus olisi edelleen pysyä monipuolisena. Ehkä vielä vähemmän juoksua. Ehkä enemmän nousua. Hieman säänkin mukaan. Palataan asiaan.
Laitetaanpa tähän hieman itselleni ja lukijoille muistiksi harjoittelutilastojani. Välillä on katsottava mistä on tullut, jotta voi nähdä paremmin eteenpäin. Aivan ei voi laulaa; "en päivääkään vaihtaisi pois". Kuuluu lajin, ultrajuoksu, luonteeseen, että matkalla sattuu ja tapahtuu.
vuosi juoksukilometrit harjoitustunnit
2008 471,6km en laskenut
2009 1187,8km en laskenut
2010 1464,3km en laskenut
2011 2043,4km en laskenut
2012 3973,3km 453h
2013 4554,9km 519h
2014 5060,0km 617h
2015 5000,0km 614h
2016 4874,4km 598h
2017 4809,0km 564h (varpaiden paleltuma vuosi)
2018 5180,0km 641h
2019 4675,3km 706h
2020 4882,2km 739h
= 48 176,2km
Viimeiseen seitsemään vuoteen on tullut 34 480,9km, eli keskimäärin 4 925,8km/vuosi. Harjoittelutunteja on puolestaan tullut viimeiseen seitsemään vuoteen 4 479h, eli keskimäärin 640h/vuosi. Luulen, että tuossa keskiarvon tienoilla on minun ideaali treenimäärä vuositasolla. Viimeisen kahden vuoden treenitunnit saattoivat olla liikaa. Katsotaan mitä esimerkiksi tämä alkanut vuosi tuo tullessaan.
Alla oleva kuva on Keijo Nivalan ottama 5.5.2015. Olemme tuossa lähdössä kohti Unkarin 6vrk juoksun MM-kisoja. Janne "Jay Leno" Kukkolan kanssa.
Jälleen on yksi vuosi takana. Kuten monesti aikaisemminkin - hyvin vaihteleva sellainen, jossa tiesi elänneensä. Vuodessa asiat muuttuvatkin aina aika paljon. Vuosi sitten olin aloittamassa tätä vuotta "ulkoilu" ajatuksella, vailla mitään isompaa tavoitetta. No, koronavuosi ei paljon olisi muutenkaan antanut kilpailla. Super PEP 2020 tapahtumassa ja sen loppujen järjestelyjen aikana kuitenkin sisällä puhkesi uusi kipinä tavoitteelliseen harjoitteluun. Käsittelin asiaa elokuusta lokakuuhun ja marraskuun 1.päivästä alkaen aloitin matkan kohti ensi vuoden tavoitteita.
2020 vuodelle olin näköjään laittanut kahdeksan tavoitetta. Niistä harjoittelumäärä tavoite (600h) meni rikki reilusti. 738h33min tuli harjoittelua, se on enempi kuin koskaan aiemmin ja vasta toista kertaa yli 700 tunnin (v.2019 edellinen) ylipäänsä. Tuskin se enää tuosta paljoa voi kasvaa, mutta vähetä kylläkin. Toinen täyttynyt tavoite oli juosta matolla vertikaalitonni (15% kulmalla) alle tuntiin. Se meni ihan reilustikin ajalla 57:17min. Sen sijaan loput kuusi tavoitetta jäi saavuttamatta.
100 000 vertikaalinousumetrin raja jäi noin viiden tonnin päähän. Ehkä ensi vuonna. PEP 57km reitti oli tarkoitus kokeilla juosta alle 6h20min. Tuo jäi oikeastaan kokonaan yrittämättä, enkä aivan siinä kunnnossa tainut kesällä ollakaan. Samoin 200km vuorokausi juoksu ja Iisalmi-Nivala (128km) -juoksu 14 tuntiin. Panttejen keräämisen into lopahti koronan myötä. Pelkäsin kerääväni pöpöjä niiden kautta. NUTS karhunkierrosta ei edes pidetty, joten sitäkään tavoitetta en päässyt edes yrittämään.
Painon tiputus on jatkunut hieman verkkaisesti, johtuen osin joulukuun "pakollisista" kohteliaisuuksista, kuten ristiäiset ja joulupöydät. Vuoden alussa ruuvia voinee taas hieman kiristää silläkin puolella, vaikka ei tässä kiirettä ole, kunhan paino ei ainakaan nouse ja aina parin kolmen kuukauden mittapuulla alaspäin olisi koko ajan menossa. Vuodessa semmoisen viiden kilon hallittu tiputus hiljoskellen lienee muutenkin kestävin ratkaisu.
PAINON
TIPUTUS SEURANTA
jakson
alin
PVM
paino
paino
lantio
maha
vyötärö
1.11.2020
85,3
85,3
97
97
88
17.11.2020
84,8
84,6
96
96
87
1.12.2020
84,8
83,3
95
97
87
15.12.2020
84,8
83,1
93
95
87
1.1.2021
84,6
83,5
94
96
87
Vuoden 2021 tavoitteet voisin julkaista tuossa vuoden ensimmäisen kahden viikon aikana omana kirjoituksena. Annetaan tämän nyt olla vuoden 2020 lopputilanne päivityksen.
Vuotta 2020 voi kuvata alla olevan biisin nimen mukaisesti;
Marraskuu 2020 on ollut alku uuden. Ehkä enempi kuitenkin orientoitumista, uuden opettelua kuin suoraa toimintaa. Toki treenit on sujuneet yläkanttiin, mitä tässä vaiheessa ajattelin. Marraskuun olisi voinut ottaa kevyemminkin. Lihaksissa näkyy, ettei ne ole kestäneet aivan tarjottua. Menneen ja tulevan kauden väliin olisi ollut hyvä pitää vielä selvempi kevyt jakso. Tosin hiljattain jäätyneiden teiden vuoksi on jalkojen lihaksilla paljon taas uutta ihmeteltävää - suttaavia askelia, nastakenkien armottumuutta, sekä hiihtolihasten uudelleen herättelyä. Mutta eiköhän nuo lihakset ja jänteet tästä hiljalleen opi talven vaateisiin.
Kun vuotta on jäljellä vielä yksi pitkä kuukausi on treenitunteja jo nyt takana 674. Olen menossa toista kertaa perätysten yli 700 tunnin harjoitusvuoteen. Ehkä tulevina vuosina määrä voi laskea laadun muuttuessa. Katsotaan. En tykkää tarkkaan laskea tulevaa. Menen aina sen hetkisen tarpeen mukaan. Taustalla kuitenkin iso sapluuna, johon on tarkoitus hypätä, kun tässä pääsen kunnolla alkuun.
Painon tiputusta on nyt kuukausi takana. Alla taulukko edistymisestä. Kuten vaimoni sanoi, hyvähän se on, että joku arvo menee aina edes johonkin suuntaan. No, tulosta tulee hiljalleen. Olen kestävyysurheilija ja jaksan odottaa. Uskon edelleen tähän systeemiini ja sehän riittää.
PAINON
TIPUTUS SEURANTA
jakson
alin
PVM
paino
paino
lantio
maha
vyötärö
1.11.2020
85,3
85,3
97
97
88
17.11.2020
84,8
84,6
96
96
87
1.12.2020
84,8
83,3
95
97
87
Taulukossa joulukuun ensimmäisen päivän paino oli siksi noinkin korkea, kun tuli juhlittua vaimon pyöreitä syömällä ja juomalla. Vieläkin on kropassa nestettä ja aineenvaihdunnan hitautta sen jäljiltä. Joulukuun puolivälin painokontrollissa 14.päivä olen toivottavasti ainakin 83-alkuisessa painossa. Eikä haittaa vaikka jakson alin aamupaino noteeraus olisi 82-alkuinen.
Syyskuu meni valmistautuessa ylihuomenna koittavaan Vaarojen maratonin 130 kilometrin polkujuoksukilpailuun. Tämän tullessa julkaisuun olen juuri starttaamassa pihasta kohti Kolia. Tavoitteena siellä nousujohteinen kisa. Eka kiekka säästellen ja toisella kierroksella sitten selkiä kiinni ja top 20 joukkoon. Ajallisesti 24 tuntiin pääseminen olisi etukäteen laskettuna hyvä suoritus. Tällä kertaa arviointia vaikeuttaa, etten ole samaan kyytiin juossut kokonaisuudessaan tuota 65 kilometrin reittiä, joka kierretään kahteen kertaan.
Jälleen on yksi kuukausi takana. Nyt elokuu merkkinen. Kuukauteen lähdin hiljalleen eskaloituneen takareisien vaivan saattelemana. Vasen takareisi oli juuri heinäkuun viimeisenä päivänä krampannut ja tilanne oli hieman huolestuttava. Elokuun alussa minusta tuntui, etten kisaa tänä vuonna ollenkaan, sillä Vaarojen maratonin 130 kilometrin ja yli viiden tuhannen nousumetrin kisaan ei vain lähdetä keskenkuntoisena, etenkään vammafocuksen osalta.
Kiitos Super PEP 2020 tapahtuman järjestelykiireiden elokuusta tuli siksi kevyt, että takareisien vaivat ovat lieventyneet merkittävästi. Olen pystynyt tekemään kivuttomia lenkkejä. Toki se kiristys edelleen tuntuu, mutta olen nyt toiveikas Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkan suhteen. Nokka on sitä kohden. Haaste on mielestäni tosi kova, sillä kävin kesäkuun puolivälissä tutustuun sinne takaosaan ja hitto vie se on tosi raskas maasto. Iso-Sydänmaan reitin takaosa on rollaattoribaanaa siihen verrattuna. Syvästi kisan reittiä kunnioittaen lähden hakemaan ensisijaisesti läpi pääsyä.
Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkan startti on pe 2.10. klo.18.00. Ensimmäinen kierros täytyy olla selvitettynä la 3.10. klo.7.30 mennessä. Kolmetoista ja puoli tuntia aikaa ensimmäiseen 65 kilometriin. Viisi kilometriä per tunti vauhti siis riittää. Kuulostaa naurettavan kevyeltä, mutta sitä se ei ole. Juuri tuossa niinkin kovan polku-ultraajan kuinAntti Rönkön kanssa keskusteltiin viestitse, että kelloa täytyy seurata, että ollaan ajoissa perillä. Toisaalta ensimmäisellä kierroksella täytyy vain varmistaa, että jaksaa toisen kierroksen. Yhtään - ei yhtään - saa höntyillä. Kiviniemen 39 kilometrin huollossa ei parane vielä irvistellä. Koko urakkaan on annettu aikaa 30 tuntia. Maali sulkeutuu la 3.10. klo.24.00
Katsotaan innostuisinko kirjoittamaan jossain vaiheessa matkasta Vaarojen maratonin 130 kilometrin kisaan. Miten siihen valmistaudun ja mitä otan huomioon matkalla minulle uutta haastetta. Alla kuitenkin elokuun varsin kevyt määräinen ja tehoinen kuukausi. Etenkin nousumetrit lähes loistaa poissaolollaan. Varovaista lisäystä havittelen syyskuulle. Luotan kuitenkin, että alkuvuoden reilu nousutreenejen lisäys näkyy parantuneena valmiutena selvittää Vaarojen maratonin 130 kilometrin haaste.
Alkuvuoden minulle rajut määrät eskaloituivat hankalana lihasjumina reiden takaosan ja pakaran välisellä alueella. Paljon tunteja, paljon kilometrejä pyöräilyt mukaan luettuna, sekä roima nosto nousutreeneissä. Kaikkien summa. Ja aina voisi lihashuoltoa olla enemmän. Myös hierontaa. Rahakysymys myös. Helpompi ja järkevämpi olisi liikkua vähemmän niin olisi vetreämmät paikat, mutta veri vetää eritoten luontoon.
Olen menossa reilusti yli 700 vuositunnin vuosisaldoon, joka on minun tapaiselle, työssäkäyvälle perheelliselle todella paljon. Liian paljon. Kyllä täytyy yrittää nyt alkaa jossain vaiheessa vähentään. Pitääkö alkaa harjoittelemaan niin olisi järkevämpää ja liikkuminen sitä kautta vähäisempää. Nyt vain ulkoillessa tulee liikuttua paljon enemmän kuin tavoitteellisesti treenatessa.
Heinäkuu meni aika lailla lihasvaivan/jumien kanssa passaillessa. Väistelin mäkeä. Nousumetrejä vain reilu viisi tuhatta. Viime kuussa yli kolmetoista tuhatta. Muutenkin treenimäärä oli pliisumpi, mutta 65h/kk on silti liki 800 vuositunnin vauhti. Viime kuussa kuitenkin 79h, joten iisimmin tuli otettua. Hyvä kuukausi haasteet huomioiden. Super PEP 2020 tapahtuma talkoot alkoivat myös viedä paljon lenkkeilyltä aikaa, mutta ei se haittaa. Tuleepahan vähemmän treenattua. Ja reitin kanssa operoiminen on mukavaa puuhaa. Näkee työn tuloksen konkreettisesti.
Elokuussa tulenee vielä vähemmän treeniliikuntaa. Tapahtuman valmisteluissa menee aikaa. Eikä lihasvaivatkaan ole täysin poissa, vaikka helpottamaan päin. Eilen vielä menin tökkämään ennestään herkän takareiden ja nyt se on liki krampissa.
Koronasävyisen vuoden eka puolikas on nyt takana. Joten tämän vuoden yhteissumma tässä kohtaa on yhtä kuin vuoden eka puolikas. Siitä voi vähän jo katsoa minkälaista vuositahtia tässä on mitäkin liikuntamuotoa kertymässä. Toki kausivaihtelut ovat isot etenkin sivutreenimuodoissa, kuten pyöräilyssä ja hiihdossa esimerkiksi.
Kesäkuu oli lomakuukausi töistä. Ulkoiltua tuli ja säät oli tosi lämpimät. Kiva kuukausi. Vuoden eittämättä paras, kun lomallakin sai olla. Eritoten nousumetrejä tuli yhden kuukauden ennätysmäärä. Edellinen paras kuukausi oli v.2018, kun kävin vuorilla, jolloin tuli 12 000 nousumetriä kuukauteen. Nyt tuli siis reilusti yli 13 tuhatta nousumetriä. Eiköhän sitä joku kuukausi vielä tuokin lukema taas parane.
Määrät ovat minulle ja minun makuuni ihan hyvät. Oon liikkunut vain miltä on tuntunut. Katsotaan viitsisikö sitä jossain vaiheessa treenata hedelmällisemmin. Olen iloinen vain siitä, että liikkumisen halu on säilynyt korkealla. Silti olisi hyvä välillä osata levätäkin.
Toukokuu meni ja toi kesän tuntua loppupuolella lintujen laulujen ja vihreyden muodossa. Myös lämpötila nousi kuun loppua kohden mukavasti. Tykkään niin kesästä.
Taakse jäi kenties määrällisesti yksin kovimmista kuukausistani koskaan. Yli 80 tuntia liikuntaa. Se on liki kaksi ja puoli tuntia päivässä keskimäärin. Kuukauden kohokohta oli juoksullinen onnistuminen Koirasalmi - Iso Juurikka ultrapolkujuoksussa.
Voi kuulostaa hullulta, että pidän onnistumisena tuota, vaikka päämäärä oli Pyssymäki, ja matka katkesi noin 20 kilometriä ennen päämäärää. Olin edellisen viikonlopun 18 tunnin treeneistä palautumaton ja meno oli kaiken aikaa siitä johtuen kuin käsijarru olisi jäänyt sillei pienesti päälle. Pääsin palautumattomanakin todella pitkälle tasolleni erinomaisella tekemisellä. Itse asiassa juoksu ja homma tyssäsi vasta monien soiden, poluttomien metsien ja hakkuu-aukioiden seurauksena. Se, että kykenin aina jatkamaan hyvälle baanalle esim. kivikoista tullessani, oli erittäin palkitsevaa - ja sitä mitä haen harrastukseltani. Suunta on oikea. Lisää vain tunkkausta reisiin ja pakaroihin. Mäkeä vaan. Tasasella ei näissä kehity. Enempi toissapäivän urakasta voi lukea TÄÄLTÄ.
Pantteilu into on kadonnut. Katsotaan löytyykö se vielä. Nyt on yhä kovempi motivaatio kehittää polkujuoksuvoimaa mäkitreeneillä. Polkujuoksussa (tosi pitkillä matkoilla etenkin) on pitkälti kyse miten jaksat vääntää mäet ja tekniset pätkät. Tunkkaus ja mäkijuoksu parantavat vääntövoimaa ja kestävyyttä ja vahvistavat kaikkia polkujuoksuun tarvittavia lihaksia - sitä kautta myös tasapainoa sekä koordinaatiota.
Huhtikuussa tuli sitten liikuttua paljon. Varmasti aivan liian paljon ja vailla mitään kovinkaan järkevää ajatusta. Lopputulema on kuitenkin, että kuun lopussa olen terve, enkä yhtään sen enempää jumissa kuin ennen kuun alkuakaan. Ulkoilu on kivaa, mutta tietysti sitä voisi yrittää välillä levätäkkin.
Tuntuma on, että astmani on pahentunut, enkä saa enää välttämättä hiillostettua itsestäni sitä maksimia mikä oli vielä talvella parhaillaan - 174 tietämillä. No, katsotaan. Toki lihasten krooninen jumikin pois sulkee sykkeen mahdollisuutta päästä ylös, kun on jatkuvasti vähintään pieni sykejumi päällänsä. Ehkä jossain vaiheessa voisi käydä astmatesteissä, mutta kiirettä ei ole, sillä olen vain omaksi iloksi liikkuja. Asiani on ns. kiireetön, eikä vaikuta normaalielämääni.
Ehkä suurin muutos mitä olen menneen talven ja tämä kevään aikana tehnyt on, että olen mielestäni saanut muutettua juoksutekniikkaani enempi mm. reisilihaksistoa aktivoivampaan suuntaan. Olen muuttanut ns. hölkkä-askeleen juoksuaskeleeksi. Hölkkäaskel on aika tyypillinen ultrajuoksijan askel, mutta kuluttaa pitkän päälle niveliä. Juoksuaskel on taas muutenkin teknillisesti järkevämmän ja mukavemman tuntuinen. Kokemusta on molemmista.
Ps. Panttitavoite karkasi hieman omien koronan varotoimien takia. Ehkä nyt jo uskallan alkaa keräämään pantteja, kun käsitys koronasta on selkeytynyt. Terveyttä kaikille!
Maaliskuu 2020 on jäänyt taakse. Olipahan kuukausi. Sitten sotien jälkeen sukupolviemme kovin saaga alkoi konkretisoitua maaliskuun toisella täydellä viikolla. Suomi on poikkeustilassa. Tätä kirjoittaessa Suomen tilanne on onneksi kuitenkin edelleen varsin hyvin hallinnassa, vaikka kyseessä on osittain kysymysmerkkejä tutkijoissakin herättänyt virus. Onneksi maamme terveydenhuolto THL:n johdolla on hoitanut yhdessä ministeriöiden kanssa tilanteen kansainvälisesti suhteutettuna todella hyvin. Tämä tekee tietysti monenlaista jälkeä, mutta myös oivalluksia tulevaan. Monet selviävät tästä - eivät kaikki, mutta isossa kuvassa tästäkin selvitään. On eri asia olenko niiden onnekaiden joukossa, jotka selviävät. Aika näyttää.
Maaliskuussa ulkoilu-innokkuus ei ainakaan vähentynyt. Liki päinvastoin. Sen sijaan liki 46-vuotiaana täytyy sanoa, että lihakset ei tahdo kestää kaikkea sitä määrää ja tehoa, jota mieli tekisi harrastaa. Siitä on seurauksena ollut jo 2-3 viikkoa piinannut, etenkin oikean jalan, takareiden takaosan kiristys, joka johtuu ainakin osittain etureisien ja lonkankoukistajien että pakaralihasten reilusta jumista. Näin ollen olen tällä hetkellä lähes yksivaihteinen, kevyellä 115-125 sykkeillä liikkuva ulkoilija. Mieli tekisi välillä reipastella yms. kivaa, mutta takareisi ei oikein anna, mutta niin kauan on kaikki hyvin, kun pystyy ylipäätään liikkumaan, eikä korona ole kauhassut minua tai läheisiäni mennessään.
Vuodesta on ensimmäinen neljännes takana. Viime vuoteen verraten ulkoilutunteja on noin 13 vähemmän ja hiihtokilsoja reilusti vähemmän. Toisaalta juoksua on reilu 200km enemmän alkuvuoden aikana kuin viime vuonna tähän aikaan, sekä yli 12 000 nousumetriä enemmän, joka onkin reilu petraus. Nousumetrjejen reilu lisäys voi olla yksi reisijumien syy - ja varmaan onkin, sillä muutoin tämä minun ulkoiluni on aika lepposta. Etenkin tammikuun hurjat mattoverttitreenit on jättäneet reilut jäljet reisilihaksiin, kun nousumetripohjani ovat kuitenkin vielä aika kevyet.
Panttipuolella korona teki hommaan hankaluutta. Metallipinnoilla (tölkit) virus voi viimeksi näkemieni tutkimusten mukaan säilyä kaksi vuorokautta. Toki koronan voi saada mistä vain pinnoilta tietämättään. Haluan kuitenkin olla varovainen ja keskittää panttejen keruuta ja tehdä sen suojakäsineillä/hanskoilla, jotka on sitten keräämisen jälkeen kolme vuorokautta parvekkeella ulkoilmassa keräämisen jälkeen. Pantit sitten suojakäsineissä palautukseen. Mutkasempaa ja tämä 183e vuosi tavoite voi olla aika hankala, jollei saa hyvää kiriä koronan hellittäessä. Maaliskuussa sain kasaan vain 10,05e. Nyt olen noin 175e vuosivauhdissa, joten takamatka ei vielä katastrofaalinen ole ja onhan nämä tavoitteet kuitenkin vain tavoitteita - eikä mitään pakollisia saavuttaa :=)
Taas on yksi kuukausi elettynä. Turhankin nopeaa menee nämä kuukaudet, vaikka en pimeän syyskauden innokkain fani olekaan. Oma viehätyksensä toki tässäkin, mutta yleensä jo tammikuussa viimeistään alkaa kaipaamaan valoa. Oikeastaan pimein 3kk alkaa vasta tuosta marraskuusta, nyt kun kellotkin on käännetty vanhanaikaiseen "normaaliaikaan". Itse pidän enempi kesäajasta, sillä se tietäisi tunnin lisää valoa iltapäivään. Kuka aamulla tarvii sen valoisan tunnin? En ymmärrä, siinä kun mennään jo muutenkin valoa, päivää kohti. Sen sijaan talven synkimpänä aikana tunti valoisaa iltapäivällä on paljon merkittävempi. Joissakin asioissa menee vain vähän liian pitkään ennen kuin niitä ymmärretään muuttaa.
Huomenna alkaa marraskuu. Kuulemma ainakin Ylivieskan Huhmarissa aukeaa ensilumenlatu. Tiedä vaikka sinne eksyis. En tiedä. Marras-Helmikuussa minun juoksukilsat tippuu dramaattisesti joka tapauksessa, vaikka ei nämä nytkään mitään erikoisia määriä ole. Mutta eipä tuon ole väliä, kun ei niillä määrillä minulle ole mitään väliä. Toki ne aina kertoo minkä verran on mitäkin tehnyt ja siksi kai niitä tulee näin ylöslaitettua.
Nousumetrejä taisi tulla ennätysmäärä. Liki kymppitonni. Mäkeily on kivaa. Treenituntejakin on kertynyt jo yli 600, joten noin 700 tunnin haminoille mennee, jos ei nyt ihan kyllästy. Vähän on merkkejä, että sitä huomaa pohtivansa tätä ravaamisen syytä. Onko tämä nyt sitä mitä haluan? En ole ihan varma. Katsotaanpa miten jatkuu vai tuleeko täysi hiljaisuus.
