UNKARIIN 93 PÄIVÄÄ

                        Tuli tuossa syksyllä ja syystalvella tutuksi tipahtaa välillä johonkin kuoppaan metsälenkeillä - maassa oleviin onkaloihin. Välillä pääsi pelkällä naurulla, välillä joutui nostamaan leuan takaisin kohti horistonttia pikku irvistyksellä. Viime viikon loppupuolella tipahdin kuitenkin hieman erilaisempaan kuoppaan - pahimpaan, mitä olen juoksuharrastukseni aikana kokenut. Toki nousin sieltä pois, mutta en samalta "seisomalta". Vasta parin päivän päästä.

                        24h harjoituksen jälkeen kaksi lenkkiä sujui pieniä lihashermosto poikkeavuuksia lukuunottamatta varsin sutjakkaasti. Usein rasitukset tulevatkin tosin pintaan vasta ajan päästä, ennemmin tai myöhemmin. Nyt siis aika pian, ja saattaa olla, että löydän vielä tuon 24h harjoituksen edestäni tämänkin jälkeen. Eli oli tarkoituksena juosta perjantaina kevyt 10km. Siitä tuli matka jonnekkin, jossa en tiennyt paljon mistään mitään. Se oli jopa hieman pelottavaa. Kuin olisin alusta asti juossut sairailla jaloilla, sairailla lihaksilla. Minusta ei ollut mitään jäljellä juoksijana. Olin vain kuin ajatuksena mukana tuolla lenkillä, kuin en itse ollenkaan. Todella outo tunne.

                       Aluksi ajattelin, että kyllä tämä tästä, mutta ei. Tunne vain syveni, tunsin menettäväni otettani juoksusta - irtaannuin...ehkä, en tiedä, mutta jotain outoa se oli. 5km kohdalla oli pakko lopettaa. Olin valmis hyväksymään, että olen tullut kuumesairaaksi. Menin suihkuun ja vain odotin, koska kuumehorkka alkaa. Samalla suussa oli kuin krapulainen maku. Mietin jo sydänkohtauksen tuloa - voisiko se tuntua tältä. En ole onneksi koskaan saanut, joten en voi tietenkään tarkalleen tietää, miltä se tuntuu... Mutta en tullu sairaaksi, mutta olin pihalla. Söin ja join, ja kohta voin hieman paremmin, mutta olin kuin olisin istunut jossain parantolassa, vaikka olin omalla sohvalla.

                      Seuraavana aamuna oli ohjelmassa 12km lenkki, ja hyvin aikaisin. Olisi äkkiä ajateltuna ollut viisasta ohittaa se. Olihan minulla enempi kuin hyvä perustelu, mutta olen ultrajuoksija, joka harvoin saa tilaisuutta löytää vastauksia poikkeavasti käyttäytyvästä kehosta, joten niinpä laitoin herätyksen aamu neljäksi.

                     Niin heräsin ja olin hieman yön aikana voimaantunut. Jaksoin juosta aika normaalisti, sillä koskaan tuohon aikaan aamusta ei nyt mikään vetreä kulku ole. Silti suussa maistui "krapulaiselle", se oli oikeastaan ainoa poikkeava tunne mikä oli jäljellä edellisestä päivästä. Edellisenä päivänä muuten juoksin sen 5km 5:42min/km, 118 keskisykkeellä. Joka on aivan normaalia erittäin kevyttä minulle nykykunnossa. Ja samalla tavalla oli aamuisen lenkikin data, hyvin normaalia - ja juoksinpa vielä ilokseni jopa 14km, ajateltun 12km sijaan.

                    Noihin kahteen päivään jäi kuoppa, mutta samalla se oli viesti minulle, että kävin tämän hetkisillä rajoilla harjoitteluni kanssa. Juoksin tammikuussa 24h harjoitus mukaan luettuna 476km. Ihan hyvä kuukausi jo silläkin tavoin, mutta lukema ei nyt kerro koko totuutta. Juoksin paljon metsässä, lumisilla poluilla. Harjoittelutunteja oli yli 62. Tuo kilsamäärä tielle muutettuna olisi ollut n.600km. Noissa kahdessa lukemassa on huikea ero. Paljon harjoittelevat tietävät, kuinka valtava, mutta vähemmän harjoitteleville voin kertoa, että se on enemmän kuin miltä numerot näyttävät.

                   Soitin hyvälle ystävälleni tänään. Puhuttiin kokonaisrasituksesta. Puhuttiin harjoituksen kuorman säädöistä. Puhuttiin palautumisesta. Puhuttiin paljon harjoittelevien haasteellisuudesta hallita tilannetta. Ystäväni juoksi viime vuonna 27päivää x 60km = 1620km. Noin suurinpiirtein. Harvassa on ihmiset, jotka pystyvät tuohon, vaikka se ei ole olennaisinta tässä vaan sen tuoma hallinnan haaste. Ystäväni on yrittäjä, minä kolmivuorotyötä tekevä hoitaja. Ultrajuoksija ei mieti vain seuraava lenkkiä tai harjoitteluviikkoa vaan viikkoa perheen isänä ja miehenä. Muuta elämää ei saa unohtaa, koska se on osa juoksijan voimavaraa - iso osa.

                   Täytyy olla rohkeutta harjoitella, mutta täytyy olla myös rohkeutta muuttaa tarvittaessa ohjelmaa. Jouduin tuon kuopan jälkeen hieman katsomaan tarkemmin tehtyä ja tulevaa. Sitten tein hienoiset muutokset. Joku varmaan voi miettiä, että taitaa kaveri tipahtaa pian uudestaan. Voin kertoa, etten juokse jään reunalla alvariinsa. Esimerkiksi tänään vedin 40-70cm syvyisessä umpihangessa 3,5h ja sain jalkoihin mukavan harjoitusvasteen. Sen päälle vedin 10km juosten koillistuuli viimassa kotia kohden Vinnurvasta, aika tyhjillä jaloilla ja kotia pääsin suhteellisen helposti. Siinä jäi mukavan paljon väliä siihen tilaan, jossa olisi joutunut oikeasti puristaan. Suhteellista. Harjoittelun tulosta. Samalla täytyy olla kaiken aikaa rehellinen. Yksikin turha pullistelu ja varmasti tipahtaa. Täytyy tunnistaa siis omat rajat.

                   Arvostus

                   Jotta voi kehittyä, on tultava itseltään sisältä arvostus, jossa arvostaa luontaisesti tosissaan yrittäviä ihmisiä. Kuten vaikka Pasia. Pasi on lyönyt itsensä likoon käsittämättömällä tavalla ja jaksaa olla kiinnostunut kaiken aikaa myös meidän nuorempien edistymisestä. Pasi saa minulta ison arvostuksen. Arvostukseni ei lähde luontaisesti kilometreistä tai sekunneista vaan siitä, miten antaumuksella asiansa tekee.

                   Olen myös avarakatseinen. On tullut varmasti selväksi, että ihailen Vesa-Matti Loiria, joka on yksi mestareistani. Katsoin eilen iltavuoron jälkeen muun perheen nukuttua loirinuotiolla- ohjelmaa netistä. Vieraina Jarkko Nieminen ja Robin Packalen. Täytyy myöntää, että en arvannut Robinin olevan niin hyvän tulkitsijan kuin mitä hän onkaan. Alla oleva veto veti kyllä haavin auki. Arvostan. Mies on 16-vuotta. Tervepäinen kaveri kuulosti lisäksi olevan.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 2.2.2015 

24h LIIKKUMISEN KOKEMUKSIA...

                  ...Voit lukea täältä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.1.2015

Kohti Unkari 6d vol.1

                     Tätä ovat saattaneet osa lukijoista jo ehkä odottaa? Ensi vuoden, eli vuoden 2015 pääkisa tulee olemaan Unkarin 6 vuorokauden juoksukilpailu Balatonjärven rannalla. 144 tuntia aikaa juosta sieluni kyllyydestä. Niin ironiselta ja kuivalta kuin se voikin kuulostaa, se on vain yksi kisa elämässäni. Ei sen enempää, eikä vähempää. Minulle suurin asia on se iso E, eli Elämä. Sen haluan olevan täyteläisen, en yhden tapahtuman tai tuloksen. Silti Unkari tulee olemaan kokemuksena varmasti yksi mieleenpainuvimmista.

                     Olen ultrajuoksija. Aluksi vain halusin olla, mutta en ollut. Haluni oli kuitekin niin kova, että nyt olen. Enkä koe olevani edes mitenkään uhmakas tai omaan napaani tuijottaja. Tämäkin lista muistuttaa minua siitä mitä olen saavuttanut. Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä on saanut ja kiitollinen siitä, että voi yhä yrittää saavuttaa uusia unelmia, jotka kaikki eivät ole suoraan luettavissa vastaavilta listoilta.

                    Edellinen lause on aasinsilta seuraavaan. Ajattelin vielä kuukausi sitten vain "asuvani" I-SR2014 -reitillä rakkaudesta siihen. En vielä silloin tiennyt, kehittääkö tuo reitti minua vai syökö se minua - vain sen tiesin, että minua kutsuttiin sinne. Nyt tiedän, että sekä kutsu ja kehitys kulkevatkin sittenkin samassa veneessä I-SR2014 -reitin osalta. Kuntoni on kaiken aikaa noussut. Olen ennen kaikkea saanut niitä ominaisuuksia lisää, joita tarvin Unkarissa ensi keväänä. Uskon tietäväni mistä puhun, sillä juoksinhan viime syksynä asfaltilla 100h. Päällimmäinen puute mikä mieleeni jäi, oli sitkeys. Sitä ei ole pitkien matkojen ultrajuoksijalla koskaan liikaa. Siitä se jää aina uupumaan, kun monta päivää mennään. 

                     Kävin erittäin hyvän ystäväni, Nivalan "Hietapuolen Bekele" Keijon kanssa viime keväänä kohtuu kelissä kiertämässä ekaa kertaa tuon tarunhohtoisen I-SR2014 -reitin. Kuvattiinkin välillä, tehtiin reittivideo. Silti molemmille jäi sellainen kuva, että myös oltiin ajoittain jopa tiukilla. Aika 10:24:55. Viimeiset 19km meni jo aika lailla hapoilla.

                    Tänä syksynä, tarkalleen lokakuun 22.päivä, kiersin reitin yksin, kova aika mielessä. Aloitin rohkeasti, hieman liian kovaa ja jouduin taas todella tiukille viimeisen 19km aikana. Aika hieman krampeista kärsineenä täydessä päivänvalossa 8:29:59. Oli myös pääasiassa maa jäässä. Vain suon ja metsän reunoilla oli sulia paikkoja. Viimeisen 19km aikana juoksin mitä voin, en enää mitään aika määrää. Olin kuin ryssää paossa, juoksin henkeni edestä mitä jaksoin. Kaikki oli pelissä.

                     Pari päivää sitten, lähdin vetämään hyvää ystävääni, "Hietapuolen Bekeleä" ja itseäni 9,5h aikaan tasaisella vedolla. Tunnelma oli alusta asti huomattavasti helpompi. Olimme toki kaiken aikaa joitakin minuutteja 8,5h ennätysjuoksuani jäljessä, mutta reilusti 9,5h aikataulua edellä. Menimme kenkien sidonnasta kenkien aukaisuun asti samaa tasaista rataa. Loppa-aika oli 8:38:44. Siitä vähintään 6,5h oli pimeässä. Oman arvioni mukaan aivan ylivoimanen veto verraten lokakuun ennätysjuoksuun. Aika vastaa noin 8:05-8:15 silloin. Näin lukisin. Ja missään vaiheessa ei ollut vaikeaa, päinvastoin - varaa olisi ollut jonkun verran kiristää, varsinkin viimeisellä 19km:llä, jolla olin aikaisemmin joutunut selviytymään. Nyt ei ollut mikään temppu juosta 9minuuttia ja kävellä sitten se minuutti.

                      Reitti on selväsit tehnyt minusta vahvemman kuin osaan kertoa. Kaikkia ei voi kertoa tai kirjoittaa, se täytyy kokea. Ihailen mielessäni reitin luojaa, hiitäjä legenda Elias "Ellu" Vähäsöyrinkiä. Olin onnekas saadessani tavata hänet. Harmi kyllä, silloin kun en osanut  arvostaa kaikkea hänen aikaansaannostaan. Kuten mm. Iso-Sydänmaan reitti, josta nyt olemme tehneet päivitetyn I-SR2014 -reitin, historiaa kunnioittaen. 

                      Ensi kesänä Nivalan Liikuntakeskus pitää ideastani Nivalassa historian ensimmäisen polkujuoksukisan, Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015, eli PEP2015 -kisan. Se tulee olemaan iso asia minulle. Monellakin tapaa. Eikä vähiten sen historian vuoksi. On hienoa vaalia historiaa ja innoittaa uutta väkeä poluille! Samalla on innostavaa tehdä polkuamme tunnetumaksi. Ollaanhan "Ellun" poluilla, kuten yksi metsämies taannoin totesi.

                      Kuten sanottua, I-SR2014 -reitti on antanut minulle paljon sitkeyttä, joten miksipä en hakisi sieltä lisää vastauksia. Niinpä olen päättänyt yrittää juosta tuon reitin ALLE 24h määräajassa kaksi kertaa. Matkaa siitä tulee jotain 113-114km välimaastoon. Kierrosten välissä käyn kotona autolla (matkaa 7,5km/sivu) vaihtaan kamppeet ja täyttään repun. Koettelemus tulee toivoni mukaan kyselemään minulta voimia mutta myös antamaan niitä, pitkällä tähtäimellä. Suunnitelmani mukaan yritän kiertää ekan kiekan noin 10:30 -aikaan ja viedä huollon läpi hieman vajaassa tunnissa ja kiertää toisen kiekan 12:30h sisään.

                       Olen otettu, jokaiselle joka lähtee kanssani tuota reittiä tuolloin kiertämään, eli Pe 23.1.2015. Ekan kiekan aloitan klo.8.30 ja mitä todennäköisemmin toisen kiekan klo.19.30-20.00 välisenä aikana. Kaksi kierrosta alle 24h on kova haaste, onhan se jo laskennallisesti alle 12h/kierros keskarilla. Jokainen reitin kiertänyt tietää, mistä kirjoitan.

                       Jos palataan vielä otsikon aiheeseen. Minulta puuttuu eniten 6 vuorokauden potentiaalista sitkeyttä. Tiedän mitä 6 vuorokautta vaatii iskunkestävyydeltä, tiedän mitä se vaatii henkiseltä puolelta, mutta mitä en saa tilaamalla - on sitkeys. Sillä tiellä ollaan. Silti en unohda vaihtelevuutta harjoittelussani, sillä en itse usko junnaavaan toistoon ja toistoon. Sekin on yksilöllistä.

 Onni Vähäaho, Nivala 7.12.2014

LÄHITULEVAISUUDEN OHJELMAA

                      Harjoittelu on nyt käynnistetty. Toinen viikko menossa. Edelleen mennään herkällä korvalla ja tarvittaessa otetaan vielä taukoa. #lihr100h palautumisesta - ja osin #isr2014Halloween -vaelluksen - olevia oireita ollut vielä hienokseltaan aistittavissa. Pääsääntöisesti harjoittelu on tuntunut silti jopa ajoittain vaivattomalta. Tälläkin viikolla maanantaina juoksin 27km, tiistaina 8,5km ja eilen ilta-aamu työhugin jatkeeksi helpontuntuisesti 22km.

                      Viime viikolla juoksua tuli 81,9km, tällä viikolla juoksen myös hieman yli 80km. Vaikka viikkomäärät tulevat näyttämään hyvin samanlaisilta on viikkojen sisällä rytmiä. Esim. tällä viikolla ma-ke tuli jo 57,5km ja to-su tulee vain noin 23-25km. Ensi viikolla ma-pe on hyvin vähäistä, eli palauttavaa n.30km verran ja sitten la-su #isr2014marras2014 -juoksuvaellus n.57km.

    Tulevaa, johon myös SINÄ VOIT OSALLISTUA.

                     Ma 17.11.2014, klo.9.00, Pyykorventie, I-SR2014 perhereitin ja koko reitin yhdistymiskohta rimpinevan nokassa, Pyykorventien lähellä kökän lähtökohtana.. I-SR2014 -perhereitin märän rimpinevan ja vinnurvaojan kohdan muutostyökökkä. Tällä hetkellä ilmoittautuneita kökkään on 3kpl. Lisää otetaan mieluusti. Ole yhteydessä. e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com tai soita 0405186766

                    Ti 18.11.2014 klo.aamusta aikaisin alkaen NHL-tilastopäivitys. Tiedän lukijoiden joukossa olevan edelleen myös jääkiekon ja nhl:n seuraajia, joten perinteinen tilastopäiväkin on jälleen luvissa. Koko päivä tilastoja! Päivittelen niitä koko tiistain tänne sivuille.

                    La 22.11.2014 klo.12.00 ja klo.16.00 alkaen #isr2014marras -kävely ja hölkkä/kävelyvaellus. Eli toinen ryhmä kävelee ja toinen vähän hölkkäilee ja kävelee. Jo kuusi ilmoittautunutta. Tule mukaan. Ole yhteydessä: e-mail: onni.cosmo(at)gmail.com

                   La 29.11.2014 klo.7.00.. I-SR2014 etulenkin (n.25km) kevyt hölkkä/kävely -lenkki. Kesto  n.3,5-4h. Hölkkää 9min + Kävelyä 1min -rytmillä. Ilmottautuneet: Onni Vähäaho (vetäjä), Lasse Palola (2kpl) <-Ilmottaudu kommenttikenttään tai e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com.

                   LISÄKSI pyörii perus aamu/yhteislenkit ohjelman mukaisesti. Siellä on mainittu joitakin näistäkin tapahtumista. 

                     TERVETULOA MUKAAN KOKEMAAN MUKAVAA YHDESSÄ OLOA LIIKUNNAN PARISSA. RETKILLÄ JA LENKEILLÄ ON YLEENSÄ OLLUT HULVATTOMAN HAUSKAA. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.11.2014

LAINATTUA...

                   ...Tosin omaa tekstiä vaellus sivujen puolelta. Tuli eilen aika mojova onnistuminen omalle vaatimattomalle tasolleni. Tarinaan pääset TÄSTÄ.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.10.2014

JUOSTEN KISKOBUSSIN KYYTIIN 33KM

                         Sellainen elämysretki oli ohjelmassa. Ja sellainenhan siitä tuli, hauska ja sivistäväkin reissu. Kaiken aikaa mentiin noin kuuven ja puolen minnuutin vauhtia. Silleesti tietysti vauhdit vaihteli, että 4min aina hölököteltiin ja sitten minsa käveleskeltiin, joten juoksuvauhti oli siinä kuuven kantissa.

                         Meitä oli viis jamppaa matkassa. Näin pitkälle yhteislenkille oli kaksi uuvempaa kaveria. Molemmat selvisi reissusta varsin heleponnäkösesti. No, onhan pojat jo kyntensä näyttäneet puolimaratonilla ja toinen täydelläkin matkalla. Tällänen 33km retki näky kääntyvän sangen heleposti. Pojat kuulostaa olevan niin lahajakkaita, että tekevät halutessaan hienot ennätykset vuosien saatossa.

                        Jonkun verran koiteltiin kierrellä noita maalaisseutuja, jotta ois rattosampaa jolokotella tuo matka (klikkaamalla saa kuvan isommaksi)

                      Kaikille taisi olla sopivasti ennen kulkematonta baanaa. Ja kun vauhtiin päästiin, alkoi juttukin lentää hyvään malliin. Paluumatkalla junassa jo nauratti lähes juttu kuin juttu. Tuumattiin siinä, ettei me taijja tarvita ravintolavaunua.

                        Ite otin poikkeuksellisesti tämän lenkin paastopainotteisena. Siirtymiseen päivineen päivä kesti yli 4h. Sinä aikana 50%:ksi lantrattua tuoremehua join 7dl, ei muuta. Liekkö johtunut siitä, mutta näin potun tiellä 30km kohilla. Muut oli vähä, että mikä pottu, mutta kyllä siellä p**kele pottu oli - vai tä? :) ... Jep, no anyway, ruoka ja neste maittoi kyllä sitten kotona.

                        Ainoa negatiivinen asia oli, että nivunen oli jonkun aikaa lenkin jälkeen häijjyn tuntunen. Täytyy nyt ottaa kyllä tarkasti tämä viimeinen reilu viikko, jotta ei mene heti kättelyssä torsoksi "oma karsinta juoksu Unkarin 6d kisaan". Eli vähintään 400km pitää juosta 100h aikana. Että ehjänä sais olla nuin niin kuin lähtiissä.

                      Lenkki näytti olevan kaikille oikein lepponen ja helppo, joten lenkin kaikki hurjimmatkin fantasiat täyttyi reilusti. Tässä lenkin data. Ja varmasti laitettiin lopuksi juna haisemahan!!!
 
 Lopuksi pieni video reissusta. Että kiitosta vaan kamuille!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.9.2014

JUOSTEN KISKOBUSSIN KYYTILLE

                        La 6.9.2014 klo.10.10 alkavaksi laitetaan eholle reilusti erilainen yhteislenkki. Eli TÄTÄ n.33km reittiä pitkin Nivalasta, Jussin Grillin pihalta hölkkäilen Ylivieskan Juna-asemalle. Ylivieskan juna-asemalta lähdemme sitten kiskobussilla Nivalaan klo.13.56. Perillä Nivalassa se on 17 minuutissa, eli klo.14.13.

                        Pyydän ilmoittautumaan (e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com) ajoissa tälle kunto -ja elämysreissulle. VIIMEINEN ilmoittautumispäivä on Ke 3.9.2014. Kiskobussin tiketti näyttäis Vr:n sivujen mukaan maksavan 4,3e. Sen voi ostaa verkosta valmiiksi tai sitten matkan aikana junassa.

                       Eli Lähtö Jussin grillin edestä La 6.9. klo.10.10. Etenemme leppoisasti 4min hölkäten ja 1min kävelten rytmillä, kuitenkin vähintään 6:30min/km -vauhtia, jotta ehdimme junaan. Aikataulussa on n.11min pelivaraa. TERVETULOA erilaiselle retkelle!!!

                      PANNAHAN JUNA HAISEMAHAN!!! 

ILMOITTAUTUNEET: Jussi Mökkönen, Keijo Nivala, Jarmo Honkala, Jani Ranta, Onni Vähäaho... (5kpl)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.8.2014 

TURBOJUOKSIJA

                       Oikiastaan voisin jo asettua kiikkustuoliin muisteleen kaikkea tapahtunutta, sillä olen alkanut miettimään, etten ehdi välttis kaikkea fundeerata sitten vanhana. Tuloo nimittäin sellaisella vauhilla tapahtumaa levylle ettei mitään rajaa. Luonnonlapsi kun olen. Aina ei jaksa ajatella, kunhan menee vaan, ja joillekin osuu kohdalleen muutenkin enempi kaikenlaista.

                       Oltiin tässä eilettäin marjassa tytön kanssa. Mennessä jo mietin, jotta vois olla hyvät mahkut nähä eläviäkin kyykäärmeitä, kun oli +30 keli niin se aktivoi matelijat paistatteleen. Reipas tunti rämmittiin metsissä enempi luonnosta nauttien kuin marjoja poimien. Lopussa vähän mustikoita innostuttiin enempikin yrittään poimia ja reilu litra saatiin kasaan.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi 

                      Siitäpä olikin sitten hyvä lähtiä ainakin rahkaa tekemään kotia kohden... Ja kappas, törmättiin autolla Nakkauksentieltä Pyssymäelle käännyttäessä pitkään kyykäärmeeseen. n.60cm luikeretelija saatiin aika hyvin kuvattua. 

 
                    Rahkaa mustikoista tosiaan touhuttiin. Tyttö tuumas, että oiskohan meillä mustikkapiirakkavärkkejä? Saishan näistä semmostaki, eikö saiski, iskä? Oli vain sellainen "pieni" perustavanlaatuinen puute, ettei iskä ollut koskaan ennen tehnyt mustikkapiirakkaa, mutta ei-kaith-shiinä, ku yrittämään vaan!!! Netistä ohje ja toimeksi. Ja niinhän siinä kävi, että maukas piirakka tulikin ja ohjeen mukaan sitä piti nauttia vielä vaniljajäätelön kanssa. Ja pitihän sitäkin käyä vielä ostaan. Että kaikkea sitä näköjää osais, ku vihtis yrittää ja kokeilla.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi 

                     Eilen yksi mummo pysäytti minut ja kysyi: -"Etkös sinä ole se turbojuoksija...vai miksi ne sinua sanoo". Siitä alkoi erittäin kiintoisa keskustelu. Ei siksi, että olisi puhuttu turbo tai ultrajuoksusta vaan siksi, että tämä mummopa oli asunut lapsuuden kodin lähellä olleessa n.10 asuntoisessa rivitalossa, joiden pihoilla tuli lapsena 6-vuotiaaksi asti melkein kaiket päivät leikittyä ja ravattua. Olen jälkeenpäin miettinyt, että ketähän kaikkia siinä mahtoi asua, sillä en aikuisena muistanut kuin yhden papan, jolla sitten kävin joskus parikymppisenä kerran kylässäkin. No, kaikki muut olivat jo poisnukkuneita siltä ajalta, mutta monta tuttua nimiä mummon kertomassa nimiluettelossa vilahti. Mukava hetki.

                   Jotenki nämä ultra ja turbojuoksija nimitykset ovat vähän mielestäni hassuja. Ei tässä sen kummempia juoksijoita olla kuin muutkaan. Varsinkin nimityksen antama mystillisyys on harhaanjohtavaa versus se ero, mikä on "tavallisella juoksijalla" ja ultrajuoksijalla. Uskoisin monen juoksukaverinikin laittavan esim. kaikki ultra-noteeraukseni mennen-tullen paremmiksi niin halutessaan. Oikeastaan olisin varmaan itsekin "tavallinen juoksija", jos olisin lahjakkaampi. Hoksasin jo hyvin varhain, että vaikka kuinka junttaisin reeniä niin minun lahjoillani ei kummoisia puoli tai maratonaikoja saisi aikaan, joten oli luontevampaa keskittyä himmailemaan ultrapitkille matkoille. Luonteva valinta. Toki meininki maailman huipulla on hurjaa myös lajissamme, turbojuoksussa. Yannis Kouros, Wolfgan Schwerk, Pekka Aalto ja kumppanit. Tosin Aaltoa lukuunottamatta nuo herrat ovat jo ehtoopuolella ja Pekkakin varmasti aallon korkeimman harjan ohittanut. Yhtä kaikki, harrastus antaa paljon ja sehän on elämässä yleensäkin tärkeää, että saa paljon siitä mitä tekee, oli kyse työstä tai harrastuksesta.

                    Aamulla oli hieno yhteislenkki, kun meitä oli kaikkian kuusi päätä suuntaamassa "hiekkatiepuolikkaalle" klo.4.59 alkaen. Tytöt (Virve ja Tuulia) piti vauhtia ja pojat iski tarinaa. Sillä rytmillä mentiin. Oli kyllä niin hyviä tarinoita, että tuli samalla tehtyä vatsalihas(one-pack)harjoituskin. Varsinkin kylmäkonekauppias-Timppa pisti solkenaan tarinaa tulemaan. Eikä Sale-El-Hassan paljoa huonommaksi jäänyt. Met Gebre-Boltin kanssa keskityttiin sitten enempi naurupuolelle. Porukassa juostessa focus onkin usein rupattelussa niin tulee huomaatta lenkistä erittäin kevyt, kuten pitkien kuuluu ollakin. 2h8min/21,2km @6:04 saatiin taputeltua. Hyvin oli maltilliset sykkeet, sillä keskari oli 115lyöntiä. Elimistön ja jalkojen lihaksiston harjoitteluvalmius alkaisi olla jo kohdallaan. Sen sijaan akillekset ärtyy vielä ajoittain, joka estää vielä täyspainoisen turboilun. Mutta mikäpä kiire tässä on valamiissa maailmassa, ja etenkin harrastelijalla - ei mikään. On mukava vain miettiä, olisiko tänään ultrajuoksija, turbojuoksija vai "vain" huvikseen juoksija".

                    Tuosta aamulenkistä vielä sen verran, että olipa mukava juoksukeli - viijentoista huitteilla lämmöt. Kiekontiellä nähtiin isohko fasaanipesue. Aika lähelle ne päästää, mutta kyllä siinä matkaa kiinniottoon jää.

                    LOPPUKEVENNYS

                    "Lääkäri astelee miehen luo, jonka päätä on juuri kuvattu ns. "Pään CT" kuvauksella. Hiki virtaa hieman mahakkaan miehen kasvoilla. Jokainen odotettu sekunti on pitkä. Sitten lääkäri katsoo konettaan ja toteaa: -"Tästä pään kuvasta... kuuleppa...ei täällä näy mitään". Mies huokaisee helpotuksesta. Pään sisällä ei siis ole mitään? Iloista? Iloinen standarti on tyhjä pää... "ei siellä mitään oo". Great-think.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2014             

SELKÄRANGASTA

                     Tulee maailman tähtien liikkeet joilla he karistavat helponnäköisesti vastujansa kintereiltään. Olen aina ihaillut poikkeustaitoa. Lemieux, Crosby, Giannini ja vaikkapa nyt Neymar Jr. Peliväline seuraa maestroa ja vastustajilla menee pää sekaisin. Siinä on vain SITÄ JOTAIN.

                      En muista tarkkaan, olenko maininnut blogissani siitä kuinka juoksen (harjoittelua?) nykyään miltä milloinkin tuntuu. Eli en viisaasti vaan tunteella. Kirjoitinkin yhdelle hyvistä ystävistäni taannoin e-mailia näin: "Samalla tulin vakuuttuneemmaksi, miksi olen juossut kohta vuoden lähes niin kuin on kulloinkin tuntunut, vaikka olen tiennyt, ettei se olisi välttämättä järkevää. Vastaus on: Juoksen nauttiakseni, en saavuttaakseni, koska saavutan enempi nauttimalla juoksusta sellaisenaan kuin se minut haluaa kohdata päivittäin."

                    Selkärangasta. Tosin minun liikkeeni ei saa kavereiden korvista vettä pois tai päätä sekaisin... Tai no... Kun puhe on selkärangasta, yhdistetään tähän myös selkärangallisuus, eli vastuu, rehellisyys... En ole - enkä etenkään esitä toimivani aina järkevästi - holy cow, eli minullakin on joskus paheeni.  Tällä kertaa (toki aniharvoin) lähti mopo käsistä huvipuistossa. Pääsin fiiliksissä euforian harjalle ja hairahduin seisomaan huvilaitevaunussa hetken aikaa tuulettaen, kun vaunu oli lähestymässä 14m vesiputousta. Siitä minulle annettiin suora punainen kortti ja kielto laitteeseen. Oikea tuomio. Ei enempää tuosta. Shit happens.

                 Tähän päivään. I-SR2014 takalenkin vaellus Lahnajärven tieltä... On aamu. Päätä vähän juilii. Hoh-hoij-jaa. Edellisenä iltana on palattu PowerParkista. Kova reissu. Paljon kävelyä, paljon pään sekoittavia laitteita. Ei ole minun laji, sekään... Reppu tarkistetaan vielä. Kaikki mukana. Suolapähkinöitä n.250g, 8kpl minikanelipuusteja ja 7geeliä. Omatekoista urheilujuomaa reppuun 3L ja 7dl vielä pulloon. 1L vettä vielä mukaan pyörämatkoille, siirtymiin. 18,7km suuntiinsa, pyörällä.

                  Vihdoin pyörän selässä. Aikataulussa, niukasti. Fiilis nousee. Metsäautoteillä mieli rentoutuu. Voisi olla kivempi ajella joskus pidempäänkin. Pian Jussin auto näkyy. Muita ei tule. Osin tämä on tiedossa. +24 mittarissa ja lämpötila nousussa. Lähdemme liikkeelle. Meitä seuraa heti paljon paarmoja yms. kutsumattomia. Ukkonen jyrähtää samalla, kun laitamme rannetietokoneet käyntiin. Jussi vaikuttaa erittäin hyvänkuntoiselta. Tekeminen näyttää helpolta, puhe on rauhallista. Viimeksikin Jussi veti helposti 8h metsälenkin. Kaverista ei tarvi siis huolia. Kovia on nämä minun kaverit.

                   Pian on 2,3km metsätie-osuus takana ja kaarramme metsäpolulle, joka välillä on, ja välillä ei. Takalenkillä on paljon lähes koskematonta maastoa. Oranssit merkit puissa ohjaavat, ei läheskään aina polku. Ei ole menty vielä puoltakaan tuntia, kun sattuu todella outo juttu. Olkapää lonksahtaa sijoiltaan, mutta vääntyy takaisin lähes samantien. Näkökenttä sumenee hetkeksi, tipun polvilleni - näen mustaa hetken aikaa. Outoa. Kohta taas jatkuu. Käsi tuntuu vielä oudolta hetken, mutta kohta unohtuu. Kaikki tapahtui vain tehdessäni tavanomaista korjausliikettä epätasaisella polulla. Herkässä on.

                   Tunti ja 6,9km takana. Suo ylitetty. Maasto vaikeutuu silti. Joku on kysynyt, mikä siellä perälenkillä maksaa. Hankala selittää yksioikoisesti, mutta sanotaan nyt "koskemattomuus". 90min takana ja kramppaa jo eka kerran. Outoa. Olen juonut hyvin. Outoa. Palautuminen ei tule hetkessä... 2h takana ja 12,8km. Haastavampaa tiedossa. Tämä tiedoitus joudutaan toistamaan aina 4h/24km asti.

                    16km kohdalla hyppään mättään yli ja nilkka muljahtaa. Ensimmäinen tunne/ajatus: Nyt se nilkka (sama kuin 6d) meni uudestaan. Kuin ihmeenkaupalla se alkaa kuitenkin ottaa taas alle hetken odottaessamme. Vielä se vihlaisee loppureissusta muutaman kerran, mutta kuitenkin. Selvittäessäni nilkkaongelman, huomaan yhden asian: Jussi tulee kuin tyhjää vain. Intoudun kehumaan, enkä syyttä. Tehdää Jussin kanssa paljon sykevertailuja ja testejä lenkillä. Aluksi minulla on 5 pykälää matalammat sykkeet. Minun maksimi on 177, Jussin 192. 2h jälkeen minun sykkeet on 5 pykälää Jussia korkeammat. Hoksaamme myöhemmin, ettei ainakaan koko ero tule palautumattomuudestani vaan helteestä, joka ei sovi minulle ja elimistö reagoi vastaan.

                    Jussi pärjää vähemmillä juomilla yleensä. Minä tarvin hieman normaalia enemmän juomaa. Yksilöllistä. Nyt on kuumimmillaan +26. Tarvin todella paljon juomaa. Sitä menee koko yhdistelmä reenissä 4,7L. Enempikin olisi mennyt, varsinkin lopussa... Takaisin sykkeisiin... Huomaamme lähes koskemattomalla osalla reittiä, että syke on etumiehenä jopa 15-20pykälää korkeampi kuin juostessa toisen perässä. On hankala juosta, kun ei näe mihin laitat jalan. Kasvustoa on. Lopussa keli viilenee. Sykeskaala muuttuu. Jussilla alkaa olla 10 pykälää korkeammat sykkeet kuin minulla. Viileä sopii paremmin ja tietysti pohjaa on allekirjoittaneella ehkä hieman enempi, joten 5h jälkeinen muutos voinee selittyä osin silläkin. Jussi on kuitenkin mielestäni aivan huikeassa tikissä hakeakseen 4h alitusta maralla. Menee alle 3.40:n, mutta ei kerrota sitä Jussille. :)

                     Takaisin vajaan 4h kohdalle. 22km takana. Kengän nauha irtoaa. Menen korkeaan polviasentoon ja solmin kengän. Sitten kramppaa ja kovasti, menen selälleen. Jussi auttaa kramppia ja kohta ylös. Jalka kramppaa vielä 2-3 kertaa ennen kuin matka jatkuu. Jalat on nyt todella kovilla. Outoa, hieman. Suolaakin on jopa perusjuomissa. Magnesiumia olen syönyt paljon. Taas liu´utaan sanaan palautumattomuus.

                       Saavutaan Iso-Juurikalle. 5km samaa järveä, itäsivusta ohittaen. Että on kaunista. Haluan yöpyä vielä tuon järven laavulla. Varmaankin tänä syksynä. Tämä reitti kutsuu todella minua. Juurikan lyhyellä kallio-osuudella innostumme vähän myös kuvaamaan.

                     Tämä oli ainoa kerta. Muuten olimme prosessissa. Jussi tulee edelleen helponnäköisesti. Kertoo polveen vähän ottavan. Sen lisäksi Jussin ainoa huoli oli paarmat yms. Aika vähän huolia minun pitkään listaan verraten.

                      Samaan aikaan Töllin Anne oli kiertämässä samaa lenkkiä kävelten. Hän veti 10h ryhmää, minä 6h:n. 8h ryhmäläiset perui tulonsa. Annen ryhmään ei tullut ketään. Minun ryhmään Jussi. Prioriteettini oli saada polkua takalenkille. Ei oikein mennyt nyt putkeen siltä osin. Aina nämä ei onnistu, ei edes joka kerta... Anne oli muuten kiertänyt reitin kävelten vähän yli 8h:ssa. Kova on hälläkin kunto. 

                     Ukkonen jyrähtää taas. Puhelin taskuun. Sähköä on ilmassa ilmankin. Alkaa satamaan, mutta aika maltillisesti. Viimeiset 2h sataa. Ilma viilenee hieman. Metsäkin kastuu litimäräksi, mutta se ei haittaa. Kaipaamme viilennystä. Ainakin minä. Sievin kestodieselistä en tiedä?

                     Juurikka järveltä on 7km matkaa Lahnajärventielle, jossa pyörä odottaa. Menee yli 6h, totean. Ei se mitään. Olipahan vaan taas joku jänis mitä seurata, garminista. Askel kevenee viimeisillä kilsoilla. Keli on viilennyt ja ajoittain on polkuakin... ajoittain. Oishan tässä reitissä askarretta. Pikku hiljaa. Liikkuminen reitillä edistää myös paljon. Menkee liikkumaan. Sinne mahtuu!

                    Lopulta olemme juoksulenkin tehneet: 6h18min/36,1km. Kiitos, Jussi! Ja hyvää valmistautumista 4 viikon päässä olevaan maratoniin! Muista kevennellä tästä hyvin.

                   Hyppään pyörän selkään. Olen sullonut kaikki tavarani isoon reppuun. Jossain repun sisällä kuuluu viesti ääni. Aprikoin, olisiko se vaimo. Vaimo oli vähän huolissaan ukkosen ja helteen vuoksi. Kerran soitin (paljon) paremmalle puoliskolle reitiltä. Ehkä hän voi nyt odottaa. Alle tunti ja olen kotona.

                  Lukijoille: Mielessä on paljon hyvää kirjoitettavaa - tai ainakin mielestäni. Palaan aiheeseen tässä taas.

Ps. Unohtui mainita, että lenkillä meni lopulta 3,7L omatekoista urheilujuomaa ja 1L vettä. Lisäksi n.200g suolapähkinöitä, 8 minikorvapuustia, 5 geeliä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.7.2014       

TSEKKAA JA VARAA PAIKKASI YHTEISVAELLUKSELLE!!!

               TSEKKAA TÄSTÄ: http://i-sr2014.blogspot.fi/2014/06/i-sr2014-takalenkin-yhteisvaellus.html

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.6.2014

JULUKISTA PALAUTTELUA...

                     ...LAUANTAI EHTOOLTA ALKAEN... Tarkoitus ois Lenon kanssa alottaa tuossa ilta kuuven kieppeillä pieni metsäretki. Tekee hyvää olla luonnossa ja vähän läskejä liikutella jos ja kun haluaa erilaisia maisemia nähdä. Huomenna illasta alkaa seurantaa tippua #lenocosmos  alle. Ihmetelläänpä joskus lisää.

Ps. Tänään varkain jalan testailua 17,4km. Joku voi hättäisyyksissään pian tuon jo reeniksi laskea. Elekkee-elekkee-ei-kärsi-ei-kärsi-ei...

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.6.2014

40 VUOTIS JUHLAMAASTOLENKKI (40km)

                      Iso kiitos ensinnäkin osallistujille! Meitä oli yhteensä 14 henkilöä. Täyden matkan juoksivat lisäkseni Tuomas Ahola, Tuulia Ahola, Virve Närhi, Heikki Uusivirta, Joni Laakkonen ja Jussi Mökkönen. 25km matkan etenivät Jani Jyrkkä ja Kaisa Haikara. 12km matkalla olivat Lasse Palola, Keijo Nivala, Janne Kukkola, Pirjo Poikkimäki ja Pertti Poikkimäki.

                      Tunnelma oli vallattoman hauska. Tulipa taas naurettua ja nautittua! Kaverit olivat järjestäneet lisäksi pyssymäelle suihkun ja saunan. Olipas mukava juttu käydä saunassa ennen makkaranpaistoa. Mukava tovi siinä poristiin ja naurettiin vielä lisää. Olipa vielä kaverit keksineet yllätyslahjojakin. Aivan sanattomaksi veti. Kiitos lahjoihin osallistuneille! Aivan huikea päivä! Enpä tämän jälkeen keksi parempaa tapaa juhlia synttäreitä.

                     Toivottavasti alla oleva filmi kertoo hieman retkestämme! :) Ja ei muuta kuin I-SR2014 reittiä käyttämään. Lähiaikoina reitistä tulee kartatkin julkisuuteen, mutta siellä on niin hyvät merkinnät pyssymäki-vinnurva latupohjalta alkaen, ettei voi eksyä.

Videossa sellainen virhe, että meitä oli 14, ei 15...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.4.2014

PIENI TIEDOTUS

                   Koskien Su 20.4.2014 juostavaa 40-vuotis yhteislenkkiä. Reitti on paikoin haastava ja sen vuoksi muutammekin etenemisrytmiä hieman kevyempään versioon. Tietysti sitä voidaan keventää tarvittaessa sitten matkan aikana vieläkin, jos siltä näyttää. Alunperinhän oli tarkoitus mennä Hölkkää 8min + Kävelyä 2min rytmillä, eli 10min sykleissä... Uusi rytmi on 4min30sek hölkkää + 1min30sek kävelyä, eli 6min syklillä. Voi kuulostaa aika tarkalta ja vaikeasti seurattavalta, mutta ei huolta, laitan kellooni hälytystoiminnot niin ei tarvi kelloon vahata. Kellon piipitys kertoo milloin hölkkä vaihtuu kävelyksi tai kävely hölkäksi.

                   Imoittautuneita on jo mukavasti 12kpl. Olen luvannut 3makkaraa jokaiselle osallistujalle ja kasvisyöjille maissia, sekä normi-että-lightlimsaa juomapuolelle. Sinappia ja ketsuppia tuon mausteeksi. Muutoin voi tuoda omia eväitä lisäksi, mitä haluaa. Jokin teräase helpottanee makkaratikkujen tekoa.

                   Suosittelen osallistujille tällä haavaa varusteiksi ainakin nastalenkkareita ja juomareppua. Lahnajärven kohta täytyy vielä lähempänä tarkistaa. Ainakin tällä haavaa sieltä pääsee hyvin tulemaan. <-Kosteusvaara sulatessa. Tietysti tällä retkellä täytyy olla varautunut, että varvas kastuu. :=)) Vajaan kolmen viikon päästä nähdään!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.4.2014

IISALMESTA NIVALAAN JUOSTEN VOL.2

                      Tekaisin paikallislehdelle vielä sellaisen suppeamman "lehdistöversion" ehdolle. Ajattelen, että joku voisi haluta pian senkin lukea, joten julkaistaanpa se sitten tähänkin "lukijaetuna" ennen lehden julkaisua. :)

"

                                   IISALMESTA NIVALAAN – JUOSTEN

                 Haaveet kannattaa kääntää syvälle kaiverretuiksi muistoiksi. Pitkien suorituksien aikana kaikki teennäinen väistyy ja opit aina lisää itsestäsi. Samalla kasvat henkisesti senttitolkulla, josta on mittaamaton hyöty arkielämässä, joka on ainakin henkilökohtaisesti kääntynyt juhlaksi taapertamisen sijaan. Työkään ei ole enää työtä vaan sykli päivässä jolloin on muuta ajateltavaa. Ei työ enää rasita, korkeintaan palauttaa paljon kulkeneita kapuloita, valkoisen talon käytäviä työvuoron aikana kävellessä useamman kilsan. Yhdellä siivellä tulee positiivinen ajattelu, toisella elämän helppous, kun arki ei enää rasita. Hieman vastausta siihen, miksi juoksen ylipitkiä matkoja. Tiedän sen askarruttaneen yhden jos toisenkin mieltä.

                 Sunnuntai 23.3.2014. Klo.3.28. Seison Iisalmessa, Koljonvirran taistelijanteoksen vieressä. Iisalmelainen juoksuystävä Ari on lupautunut juoksemaan kanssani ekat 14km. Velipoika Ossi vetelee vielä savuja, ollen valmiina huoltamaan. Tavoitteena on juosta n.128km matka Iisalmesta Nivalaan alle 16h aikana. Se vaatii vähintään 8km/h tahtia 16h ajan.

                 Lähden liikkeelle. Lähtöpäivä sunnuntai, liikenteen vähyyden vuoksi valittu. Lähtöaika (kello 3.30) on puolestaan huonosti valittu, sillä lähdimme Nivalasta jo klo.1.30. Illasta tuli nukuttua vain 1h. Jaloissakin tuntuu alkuvuoden runsas määräinen harjoittelu kesäkuun 6vrk juoksuun tähdäten. Siispä tästä tuli ”vain” alkupala hieman tukkoisilla lihaksilla suoritettuna.

                 Ari heilauttaa kättä. Hänen osuus on ohi. Kiitos vain! 14km takana, jotain 114km edessä. Jalat ehkä hieman lämmenneet alun jumisesta tunteesta. Juoksu ei tunnu hyvältä. Etenee kuitenkin. Kiuruvesi menee ohi. Alkaa kunnon mäet. Pian on monta isoa mäkeä takana. Ossi päivittää twitteeriin tilanteita. 5h takana ja 47km. Helposti tulee vielä. Huono juoksutuntuma rauhoitti alkua, hyvä niin.

                 Aittojärven hurjat mäkiset suoratkin ovat pian takana. Tikkaan vielä Kuusenmäen päälle, 52km kohdalle, josta alkaa laskuvoittoinen loppu-osuus. Noin 76km kotikaupunkiin ja tillaripatsaalle. Vielä ei saisi päästää ajatuksiin jäljellä olevaa matkaa. Ylipitkät suoritukset vaativat vahvan kunnon lisäksi rautaista psyykkistä kuntoa.

                 Pyhäjärvellä ajateltu 64km puoliväli. 6h 54min ajan ovat kapulat heilahdelleet toinen toisen eteen. Edelleen varsin helppoa. Hieman vaivihkaa vauhti nousee. Joutsenet huutavat. Mitä ne sanovat? Tulkitsen, kun en saa selvää: -”mitä jäbä duunaa”… Vaskikello jää taakse. En soita nyt(kään) kelloa. 71km kohdalla alan vaipua ns.”tiloihin”. Tämä on tuttua, mutta joka kerta sieltä noustakseen on voitettava väsymyksen ja voimattomuuden este.

                 78km kohdalla helpottaa hieman. Huokaisen. Meno on edelleen eteenpäin vievää. Olen 16h aikataulua reilun tunnin edellä. Tuntikertymät ovat tulleet alun 9,8km/h tasaisesti kohti lähemmäs 8km/h. Hyvä tilanne suhteessa tavoitteeseen antaa voimia. Silti jokainen askel on otettava itse.

                 88km kohdalla vaivun syviin vesiin. Menee jo välillä sekavaksikin. Näen sen Ossin ilmeistä. Hieman vaarallista olla tietämättä hetken mitä on tekemässä, kun on juossut lähes 10h. Tuo hetki kestää noin 15min. Alitajunnasta tulee käskyt jaloille, ne liikkuvat – raunioilla oleva nuppi keikkuu mukana. Nousen kuitenkin takaisin tietoisuuteen. Jopa voimaannun. Mikä tunne, sitä ei voi sanoiksi pukea.

                 Huoltoauto kiehuu, mutta kestää lopulta perille lisänesteiden avulla. Huoltomies Ossi tekee huikean suorituksen huoltopuolella. Se oli tärkeää juoksun onnistumiselle. Kiitos, Ossi! Haapajärvellä tulee 100km täyteen ajassa 11.17.38. Sivuseikka, nyt ei juostu satasta. Haapajärven jälkeen mukaan liittyy neljä juoksijaa, Keijo (25km ennen maalia), Joni (24km), Jani (19km) ja Tanja (17km). Kiitos merkittävästä tuesta!

                 Lopussa voimia tuntuu olevan jäljellä. Hyökkään tosissaan 15h alituksen kimppuun 16h sijasta. Leikittelen vauhdeilla hieman Haapaperällä – varaa tuntuu olevan. Osa hengästyy – hymyilen. Loppukirin otan kuitenkin maltillisen myöhään. Tillaripatsasta kosketan ajassa 14.48.30. Reilu tunti alle tavoitteen. Matkaa kertyi 128,8km. Noin 20 paikalle vaivaantunutta lämmittää räntäsateeseen päättyneen suorituksen lopuksi. Saan vaaleanpunaisen ruusun Janin vaimolta Katjalta. Kiitos! Taas kannatti juosta pitkästi.  

Onni Vähäaho   

"

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.3.2014

IISALMESTA NIVALAAN 128,8km

                    Tämä oli yksi vuoden kolmesta haaveesta juoksuharrastuksen puolelta tälle vuotta. Päällimäinen tavoite oli saada elämys, juosta hieman kauempaa kotikaupungin merkkipatsaalle. Niin ikään ajatus oli juosta tämä Iisalmi - Nivala (128,8km) juoksu mahdollisimman aikaisin keväällä. Tietysti siksi, että tästä kirjoitushetkestä on enää vaivaiset 81 päivää 6vrk juoksun starttiin. Siksipä startti-aamuksi valikoituikin stabiili maaliskuun sunnuntai - sunnuntai, jolloin liikenne on hiljaisimmillaan. Ultrajuoksija on usein jossain vaiheessa pitkää juoksua väsynyt. Väsynyt taivaltaja tienpäällä ei ole riskitön.

                    Tämän vuoden alusta alkaen laskettuna olen harjoitellut paljon (1422km) oman mittapuuni mukaan. Vuotta on edennyt vajaa 3kk. On selvää, että kroppa on harjoitusrasitustilassa. Tämä oli suunniteltua. Siksi tavoitteeni selvittää juoksu Iisalmesta Nivalaan alle 16h oli vähintäänkin motivoivan haastavan tuntuinen. Selkokielelle käännettynä 8km tunnissa 16h ajan.

                    Tekemisen toleranssi kapenee, kun tullaan suoritukseen rasitustilassa, tavoitteen ollessa sen mukaisen maltillinen. Voi kuulostaa hassultakin, mutta silloin hyvän valmiuden omaava ultrajuoksija pystyy vetämään tuon kaltaisen ajan rutiinilla suhteellisen varmasti tavoitteen tuntumaan. Selventääkseni -> Toleranssi puolestaan kasvaa, kun herkistellään henkilökohtaiseen suorituskyvyn huippuun ja nostetaan tavoite omaan maksimiin. Hevoskielellä sanottuna lähdin hakemaan vain rahasijoja, en loimea selälleni. Tosin tähänkin urakkaan upposi rahaa ihan mukavasti. Elämyksiä ei tosin voi mitata rahassa.

                    Ihminen on psykopsyykkinen kokonaisuus. Olin sisäistänyt toleranssin kapeuden. Sen seurauksena virheenä suoritukseen tuleminen vasemmalla kädellä. Hieman kuin Suomi - Norja -ottelu jääkiekossa. Hirveästi ei olisi vielä varaa antaa "tasoitusta". Lähtö oli sunnuntaina klo.3.30. Nivalasta lähdimme autolla klo.1.30. Tuo ei ollut paras mahdollinen aika lopulta, sillä sain pe-la yön lisäksi nukuttua vain 1h lauantai-iltana. Latausta oli siis kuitenkin - kuinkas muuten. Unta on vaikeampi saada, jos pää tietää lähdön olevan esim. neljän tunnin päästä. Tästä hyvä oppi tuleviin vastaaviin omatoimijuoksuihin.

                   Jottei tule väärää kuvaa niin oli minulla sentään neste -ja energiasuunnitelma. Oli muutenkin ajatusta mukana. Lisäksi sain mukaan erittäin intensiivisesti ja tilannetajuisesti toimineen huoltajan, rakkaan velipojan, joka oli oman koulunsa käynyt jo viime kesänä Nivalan ympärijuoksussa. Huollon uskomaton panos tiputti aikaani huomattavasti. En uskalla edes arvioida paljonko. Iso kiitos muistin aikana Ossille. Ja taisi seurantakin olla kohdallaan?

                  Lähtö koitti. Alkumatkasta mukanani juoksi Iisalmen paikallinen ultrapersoona, Ari Timonen. Hän auttoi osaltaan hyvänä ja lupsakkaana savolaisena seurana minua n.14km verran. Kiitos siitä Arille! Näemme taas uudelleen, ehkä jo syksyllä, ehkä jo enemmin - kuka tietää. Ensimmäinen tunti meni totutellessa ja lämmitellessä. Matkaa kertyi 9,8km (kerran kiven poisto kengästä). Jalat tuntuivat siltä, että niille on tänä vuonna tarjottu kilsoja. Usein lihaskivut nousevat pintaan, kun harjoittelua vähänkään löysätään. Viime viikolla juoksin vain 51km ennen Iisalmi-Nivala -juoksua. Vasempaan polveen pisti parin-kolmen minuutin ajan jo kolmen vartin kohdalla. Aloin puhella Arille ja Ossille rivien välistä: -"Joo, jäi pari hommaa tekemättä (rasvaukset, suolatabut yms.). Tuli lähdettyä vähän tuosta vaan meningillä... ei tullu särkylääkkeitäkään... vaikka ei niitä uskalla kovin herkästi ottaakkaan tällaisissa..." En halunut huolestuttaa poikia. Ja turhaa se olisikin ollut, sillä polvikipu meni ohi.

                   Koittelemalla eteneminen jatkui. Juoksua 9min + Kävelyä 1min -rytmillä menin. Alun kankeus ja kolotus lisäsi entisestään varovaisuutta. Halusin ottaa tämän varman päälle. Ei tässä kiirettä tarvinutkaan pitää, oli tavoite sen verran kohtuullinen, vaikka tähän saumaan riittävän kova. Toisella tunnilla jo aineenvaihduta alkoi pelaamaan. Vedenheittoakin siis. Matkaa kertyi 9,7km. Alunperin oli arvioinut, että alkuvauhti olisi toimivilla jaloilla 9,9-10,2km/h, joten eihän tämä kauas heittänyt. Pientä varmistelua vain.

                 Kolmas tunti: Hyvä rytmi löytyi. Löysin tavan juosta mahdollisiman helposti. Ossi iski juttua kuin Nivalan Jay Leno konsanaan. Aina kun fönäri aukesi pienen tauon jälkeen, oli ensimmäinen sana: -"sykkeellä". Se oli hauskaa, vaikka joskin aika nopeasti arvattavaa. Kolmannellakin tunnilla piti heittää vettä. Mietin hetken suolan saantia, tuleeko sitä nyt riittävästi. Suola sitoo nestettä. Nesteiden ei tule mennä liian nopeasti läpi. Matkaa kertyi 9,5km.

                Neljäs tunti: Ossi yllättää huolto-ammattitaidollaan! Annan termosvyön Ossille hieman Kiuruveden (reilu 30km) jälkeen. Ossi: "-Nyt meni vähempi juomaa. Muistahan juua ja syyä koko ajan, muuten tulee noutaja". Jokaisessa vyössä oli vain 6dl omaa juomaseosta. Jokaiselle tunnille tuli lisäksi 3dl extrajuoma. Vyötä vaihdettiin 2h välein. Juomaa meni siis 9dl/2h. Lisäksi jokaisen ABC-huoltamon kohdalla otin joko kahvin tai kaakon Ossin hakemana lennosta. Olinkin juuri juonut tuon kahvin, jonka vuoksi vyöhön jäi vähän juomaa, mutta pointti olikin siinä, että minulla oli matkassa ammattitaitoinen huoltomies. Neljännellä tunnilla kertyi matkaa 8,8km, johtuen yhdestä metsän lannoittamistauosta. Lisäksi alkoi erittäin mäkinen osuus, väli Kiuruvesi-Pyhäjärvi. Jokainen autolla tuon välin ajanut tietää mistä puhun. Ensimmäinen maraton täyttyy ajassa 4.28.30. Eli supermaltillista. Nivalan ympärijuoksussa eka mara oli 3h53min viime vuonna, tosin kesällä.

                Juomaseos: Tämä muistin aikana. Sillä kuitenkin sitä tietoa etsin täältä sitten seuraavan ultran koittaessa. Eli 3l vettä + 5 mittaa maxim jauhetta + 3dl maltoa + 2 kukkura lusikkaa hunajaa + 2tl suolaa... Extrajuomina tunnin välein otin erinnäisissä järjestyksessä n.3dl annoksen mustikkasoppaa, alkoholitonta olutta, limsaa, lihalientä (jota otin vain kerran, sillä se oli mennyt kylmäksi, eikä toiminut enää tarkoituksenmukaisesti). Syömisinä oli 20min välein sipsejä, nakkeja, keksejä, suklaata, korvapuustia, munkkia, suolavoileipiä tai banaania. Osimmoilleen näin.

                 Viides tunti: Vakaata menoa. Ei mitään extrataukoa. Nautinnollisin tunti. Kertymää 9,2km.

                Kuudes tunti:  Edelleen vahvaa menoa. Tämä tunti sisälsi reitin kovimman nousuosuuden, Aittojärven kohdalla. Samalla saavuin reitin korkeimmalle kohdalle, jonka jälkeen alkoi laskuvoittoinen loppuosuus. Reitin nousuvoittoisuuden ja yhden hartaan vedeneheittotauon vuoksi kertymää oli "vain" 8,9km. Mielestäni juoksin erittäin varovaisesti ylämäet. Meinasin kompastua hiekoituskiviinkin.

               Seitsemäs tunti: Pilviverho alkoi ensimmäistä kertaa rakoilla. Lähtiissä oli -2 astetta pakkasta, nyt oltiin muutama aste lämpimän puolella. Juoksu oli vielä vahvaa. Olin kuitenkin ehkä aavistuksen innostunut ohittaessani reitin korkeimman kohdan. Ehkä se vähän alkoi tuntumaan, nousut kuitenkin... ja miksei edetty matkakin tässä rasitustilassa... Vanha koulukaveri, Päivärinnan Pekka, kävi ajamassa hetken rinnallani. Kiva yllätys. Pekka on nykyään kova hiihdon harrastaja. Terveiset ja kiitokset Pekalle! 64km kohta (lähes puoliväli) täyttyy ajassa 6h 54min. Seitsemäs tunti kerryttää matkaa 9km. Pyhäjärvellä otan kaakaon vaihteeksi ja munkin tietenkin.

                Kahdeksas tunti: Tämä olikin tullut merkillisen helposti. Olinkin hymäillyt mielessäni, että ompas rutiinitaso noussut hurjasti, kun sujutellaan vain vihellellen Iisalamesta Nivalaan niin että heilahtaa, vaikka harjoiteltu on ja paljon. Eihän tämä olisi ultrajuoksua ilman ns."tiloja", joihin aloin valua kahdeksannella tunnilla. Mietin jo siinä vaiheessa, että vaihdan Juoksu 9min + Kävely 1min -rytmin 4+1 -rytmiin. Toinen osa aivoista ehdotti, että otetaan harjoituksena 9+1:llä niin pitkästi kuin menee. Olin tunnin edellä tasaista (8km/h) tavoitevauhtia, joka antoi voimia. Oli siis vara vaikka vähän hyytyä. Eteneminen muttui kuitenkin äkkiä taapertamiseksi, mutta matkaa kertyi. Harjoittelu on kannattanut. Mies etenee vaikka on ns."tiloissa". Kahdeksas tunti 8,6km. En käsitä vieläkään miten sain tuollakin tunnilla noinkin paljon kasaan kilsoja. Kahdeksan tunnin jälkeen koossa oli 73,5km. Vaikea väli oli 71-78km kohta. Pitkät 7km tuossa kohtaa.

               Yhdeksäs tunti: Toinen maraton (4.50.06) täyttyy ajassa 9.18.36. Juoksupätkät (9min) alkavat tuntua ikuisuudelta. Välillä erehdyn laskemaan paljonko on Tillaripatsaalle. Haen lähempiä maaleja... Haapajärveä... Seuraaavaa siltaa... Seuraavaa mutkaa... Haen muuta ajateltavaa mielen lokeroista. Silti, raastoa ilmassa. Myös juomaseos alkoi tökkiä. Onneksi oli mukana Saskian kivennäisvettä - se upposi... Musiikkivehkeet ovat olleet koko matkan taskussa. Ossi on ollut musiikkini ja radioni. Enkä enää uskaltanut laittaa nappeja korville. Kaikki keskittyminen oli edessäni olevassa valkoisessa pientareviivassa. Liikennekin oli hieman vilkastunut. Tällä tunnilla alkoi tuntua hiertymää aikaisemman lannoitusreissun jäljiltä. Metsästä löytyi kuitenkin lunta ja taskusta lisää paperia. Kaikenlaista. Toimenpiteet helpottivat - lumi viilentää... Matkaakin kertyi kuitenkin 8,3km.

              Kymmenes tunti: Tunnin alkaessa olin tavoitetta edellä 1h12min. Tämä oli tunti, kun lähestyttiin Haapajärveä. Käsikin nousi yhdestä autosta. Koti lähestyy. Se ei silti poistanut sitä tosiseikkaa, että tämä oli matkan hankalin tunti. Olin ko.tunnin loppupuolella "hieman" sekaisin. Olin menossa metsään, enkä tiennyt miksi. Velipoika seisoi tien ravissa. En muista tarkkaan edes mitä sanoin. Ylitin tien, kait katsoin liikennettä - en muista. Vaarallinenkin hetki. Tuo välillä 88-89km, kilsa-ajat: 7.51 ja 8.03. Olin kuitenkin siis myös mennyt eteenpäin. Tuossa vaiheessa oli kova Jaakobin paini. En uskonut pääseväni perille. 30km jäljellä ja horjuvin askelin juoksin eteenpäin. Minuuttikin tuntui pitkältä hetken aikaa. Kertymää kuitenkin taas mukavasti, 8,1km. Tässä kohtaa huoltoauto rupesi kuumenemaan. Ossi joutui lähtemään autolla - vielä kun sillä pääsi - hakemaan lisää nestettä autolle. Tuosta eteenpäin oli pakko antaa autonkin välillä jäähtyä. Samalla siirryttiin hieman juomien kanto taktiikkaan ja 4+1 etenemisrytmiin. Tässä kohtaa todella koeteltiin...

              11 tunti: Pääsin tiloista takaisin, hieman siedettävimpiin tiloihin. Haapajärveä edeltävän sillat tulivat eteen. Yksi vedenheitto tauko jotenkin helpotti ja piristi. Kertymää 8km. Tasaista kertymistä. Olennaisinta oli kuitenkin saada olo paremmaksi. Juomat kannossa etenin, nauttien ns.takaisin tuloa.

             12 tunti: Tämän tunnin alkupuolella täyttyi 100km, ajassa 11.17.48. Ihan kohtuullista. Mutta edelleen toissijaista. Tässä ei nyt juostu satasta. Olo alkoi todella voimaantua. Kiviäkin oli kengässä, mutta en maltanut niitä edes heti poistaa. Nyt oli isku päällä, vaikka se ei enää hirveästi näkynyt kertymissä, sillä en halunut juosta vieläkään itseäni pihalle. Vielä oli matkaa ja aikaa kiristää. 12tunnilla kertyi 7,9km. Tuon tunnin loppupuolella liittyivät matkaan Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen. Iloinen yllätys, että sain seuraa jo pian Haapajärven taakse jäädessä. Tuo yhdistettynä hetki aikaisemmin kohentuneeseen tilaan antoi voimia rutkasti. Nyt tiesin, että viisaasti juoksemalla näkisin patsaan tänään.

             13 tunti: Tällä välillä mukaan liittyi vielä niin Tanja Löytynoja kuin Jani "Pumppi" Jyrkkäkin. Vointi olikin jyrkässä nousussa. Lähestyttiin Karvoskylää. Oksava ohitettiin. Ossi jaksoi tsempata. Kova pesti. Auton temppuilut kaupan päälle. Huikeaa. Tällä tunnilla kertyi matkaa tasan 8km.

             14 tunti: Tunnin alkupuolella oli äiti ja velipojan avopuoliso olivat tulleet kannustamaan. Kannustus auttaa aina. Vielä kerran, dusseldorf - ja metsään kananjuoksua vilikkaasti kämmenet takaposkia yhdessä pidätellen. Hartausta muistuttava kolme minuuttinen pusikossa. Hiljentymistä, ei veisuuta tai messuakaan... Jotenkin jäi huolellisesta suorituksesta huolimatta poltteleen listossa, joten heilautin vielä pari litraa lunta perään. Se piristi kummasti askelta ja nosti lantiota. Kertymää kaikkineen voimisteluliikkeineen 7,7km. Tuo pusikkokeikka teki kuitenkin sen, että 15h alitus ei ollutkaan aivan päinselvää. Onneksi voimia oli kuitenkin mukavasti. 9-8,5km ennen maalia teinkin neljälle kaverilleni pienen kokeilun, ovatko hereillä. Juoksin tuon pätkän n. @5:30 -vauhdilla. Mukana olleet huomasivat vauhdin nousun. Sain jonkusen jopa hengästymään, joka voidaan aina laskea positiiviseksi asiaksi, kun nuoret verevät ihmiset hengästyvät. Se tekee hyvää sydämelle välistä.

              Viimeiset 48min 30sek ja 7,3km: Eli tuon loppupätkän menin @6:37 -keskivauhdilla, sisältäen kävelypätkät. Olo oli todella pirteä. En kuitenkaan halunut aloittaa todellista loppukiriä liian aikaisin vieläkään. Halusin tulla hyvävoimaisena patsaalle. Vasta viimeisen kilsan alkaessa aloitin kiihdyttämään vauhtia. Viimeinen tonni kiihtyvänä 5min pintaan. Loppukirin kiimaisemmassa vaiheessa vauhti oli näköjään noussu @3:45 kantille. Patsaalla koittikin melkoinen yllätys, kun sinne oli vaivautunut räntäsateeseen peräti n.20 immeistä(?). Viimeiset 2h satoi räntää, alkaen hienoisesta sateesta, sataen viimeisen tunnin reippaasti.

               Hyvä aamulenkki ystäväni, Jani ja hänen puolisonsa Katja olivat ostaneet minulle kukan urakan selvittämisen kunniaksi. Kiitos paljon! Tunnelma patsaalla oli epätodellinen. Olo yllättävän freesi, räntää puotti taivaalta. Paikalla noin 20 immeistä, enempi ja vähempi iliman koleudesta hytisevänä, maltillisin mielin. Onnitteluhuutoja, halauksiakin - sää typisti patsasbileet arviolta minuuttiin. Oli kiire kylmästä lämpimään. Matkaa kotia ja suihkuun olikin lämpimän auton kyytillä vain puoli minuuttia. Kotiväki auttoi minua poistamaan vaatteet. Märät vaatteet liiskautuvat tiiviisti ihoa vasten. On hyvä päästä heti lämpimään suihkuun. Silti heti suihkun perään iski elämäni rajuin kuumehorkka. Kuumeet olikin samantien 38 kantissa. Kuumetta en senkoimmin mitannut, mutta arvioin sen kestäneen nukkumaan menoon (klo.20) asti. Maalissahan olin klo.17.48.30, kuten DATASTA voi päätellä. Tässä Garminin data.

              Usein ihmisiä kiinnostaisi tietää, miten tuollaisen urakan jälkeen elämä jatkuu? Ihmisillä on varmasti monenlaisia mielikuvia - kenties viruvasta ihmiskehorauniosta tai hädin tuskin kävelemään pääsevästä, hiertymiä täynnä olevasta juoksijasta. Mitä se on sitten todellisuudessa? Jonkun verran tietysti tila vaihtelee. Juoksuharrastuksen alussa olin ihan kuutamolla pari päivää maratonienkin jälkeen. Kunnon kohentuessa toipuminen tapahtuu todella paljon nopeammin. Toleranssi kapenee.

               Olin siis maalissa sunnuntaina klo.17.48.30. Kuume oli lähellä 38:aa klo.20 sunnuntaina. Maanantai-aamuna olo oli suhteellisen normaali. Kävely normaalia. Hieman venyttelin. Annoin hieman rasittuneille polville jäähoitojakin. Saattaa kuulostaa ehkä ihmeelliseltä, mutta ennen juoksua hieman vaivanneet vasemman lonkan lihasjäykkyydet, sekä jalkpohjan lihaskalvojen kireydet poistuivat kokonaan juoksun seurauksena!!! <-Eli jos jostain kolottaa niin ei muuta kuin oikein pitkää lenkkiä kehiin vaaan... Maanantain leimasin itseni töihin klo.12.54. Siis noin 19h maaliin tulon jälkeen. Tänään olen menossa taas töihin, samoin huomenna aamulla. Terveyskeskuksen käytävät näyttävät taas hieman lyhemmiltä.

               Mitä muuta? Pari pientä rakkoa tuli lopussa, kun en heti viitsinyt puhistaa kenkiä kivien mennessä kenkiin Haapajärven kohdilla (matkaa maaliin n.30km). Jotain punaista näppyäkin oli ilmaantunut pitkin ylävartaloa. En tarkalleen tiedä mistä. Niitä ei enää ole. Ei hiertymiä. Olo on normaali. Olisin saattanut tänään käydä palauttavalla kävely+hölkkä (huomaa järjestys) lenkillä, mutta oli muuta menoa. On muutakin elämää kuin juokseminen - on oltava. Mikään ei saa olla liian tärkeää. Huomenna siis aamuvuoro. Tänään iltavuoro. Huomenna lähdetään raivaamaan vaellusreittiä töiden jälkeen, samoin ylihuomenna torstaina. Hyvää palauttelua. Samalla tulee kävelyä metsässä. En tiedä milloin ehdin lenkille, mutta tuskin ehdin liian myöhään. Tuolla vaellusreitillä saatan järjestää syksyllä 4.Onnin kierroksen. Katsotaan. Maastoultraa, kenties lyhempiäkin matkoja. Elämä jatkuu - aina, samoin uusiakin projekteja on mielessä. Tietysti tulevan kesän 6vrk juoksu, mutta myös muita. Iisalmi-Nivala -juoksulle tulee jatkumo vuodelle 2015. Mielestäni hyvä perusidea on jo olemassa. Matka pitenee.

               Suurimmat virheet Iisalmi-Nivala juoksussa:

       * Liiaksi vasemmalla kädellä tehty valmistautuminen ja lähestyminen. Luotin hieman liikaakin kasvaneeseen rutiiniin. Tosin hyvin meni silti.

       * Juoksin lähes yksinomaan vasemmalla puolella tietä. Turvallisuuden vuoksi. Olisi voinut enempi vaihdella tien toiselle puolelle. Vasemmassa polvessa lieviä tuntemuksia, mutta ne ei vaikuta tosiaankaan pahoilta. Voi johtua lihasjumeistakin. Normaalisti vaihtelen peruslenkeillä tien reunoista toisiin. Tiet on kaltevia.

       * Reitin korkeimman kohdan saavutettuani olisin voinut juosta vielä hetken aavistuksen rauhallisemmin. Menin hieman tunteen mukana, mutta vaikutus oli marginaalinen, jos sitä oli ollenkaan. Data on tasaista. Eli virheet olivat vähäiset. Kaikin puolin tasapainoinen suoritus.

               Kuvaa ja videota on luvassa loppuviikosta. Materiaalin saan parin päivän sisällä, todennäköisesti. Loppuviikosta ehtinen tehdä jonkinlaisen visuualisenkin koosteen menneestä urakasta. Palataanpa sitten asiaan. Tässä pieni ensimaku...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.3.2014