KATOAMISIA JA ERILAISIA VOITTAJIA

            Haasteita on monenlaisia ja monen tasoisia. Useat ovat saaneet itsensä ulos kevään innoittamina. Ehkä jotkut vielä mutustavat suklaata viltin alla - kamppailevat itsensä kanssa, etsien tietä ulos kurjuudesta. Tapoja voittaa itsensä on monia, kuten on haasteitakin. Joskus voitto voi olla saaminen itsensä läheisen haudan äärelle, muistelemaan ja hiljentymään. Elämässä on paljon pieniä ja suuria haasteita. Tässä nyt mentäessä rannalta - rannalle, muistan kuinka iso itsensä voittaminen oli aikoinaan, kun uskaltautui pyytämään tyttöä tanssimaan ensimmäisen kerran kevät pirskeissä. Tosin voitto oli muistaakseni niin jäätävä, että olin koko kappaaleen ajan kuin tönkkö suolattu muikku - ja hengittämättä, tietenkin.

           Sattumaa tai ei, ystäväpiirissäni on lähes kaikki enemmän tai vähemmän loukkaantumisten/vaikeuksien riivaamina. Ei, ei - ei kaikki harjoittele samoilla metodeilla kuin minä. Harjoitteleminen säännöllisesti kysyy myös paljon sinniä ja pitkäjänteisyyttä. Joku kuukausi saattaa moneltakin onnistua jotain lajia, mutta pidempi, jatkuva treenaaminen vaatii jo melkoisen motivaation. Usein sitä on ajatellutkin treenatessaan terveenä joitakin kuukausia putkeen, että tämä on SE kovin juttu. Ei ole, väittäisin. Kovin juttu on mielestäni se, kun kohtaa pidempään vaivaavan vaikeuden. Sairastelun tai vamman. Itse olen viime vuosina kohdannut noita molempia haasteita liiankin usein. Ja niistä nouseminen on ollut monin verroin kovempaa kuin lykätä 2-3h lenkkejä menemään.

           Olen tietysti osanut olla ylpeä omastakin sisukkuudestani tämän vaikean huhtikuun aikana, mutta yhtä lailla olen ollut ylpeä sisukkaista ystävistäni, jotka ovat kääntäneet omia harmaita kiviään. Monilla heistä on ollut tosi kovia vastoinkäymisiä. On hieno nähdä heidän jaksavan eteenpäin naurussa suin. Varmasti jokainen käy jossakin vaiheessa oman jaakobin painin sisällänsä, mutta tärkeintä on, ettei jää kyykkyyn, vaan voimia riittää myös ponnistamaan. Osa ystävistäni on jo päässyt pois pinhuusista, treenaamaan täyttä höyryä. Ne uutiset motivoivat kyykyssä oleviakin.

           Kuluva kuukausi on mennyt lähes kokonaisuudessaan reisille. Tämä on muuttanut omiakin suunnitelmiani. Olen hyvin lähellä sitä päätöstä, että seuraava kisani on 24h heinäkuussa. Kunto on tietysti tämän sairastelun sävyisen tauon aikana laskenut inhottavan paljon. Paljon on töitä edessä ensinnäkin samalle tasolle päästäkseni, jossa olin Toholammilla 31.maaliskuuta ennen loukkaantumista ja sairasteluja. Kisat vievät herkästi molemmin puolin 4-7pv harjoitteluaikaa. Kisavauhdeissa on uudelleen loukkaantumisen riski korkeampi kuin harjoitellessa.


            Flunssa vetelee (toivottavasti) tässä parhaillaan viimeisiään. Eli vielä tämä on tällaista - lähinnä sisällä kuurnuttamista. Eilen kuitenkin sen verran pokka petti, että hipsin kyläpaikasta reppu selässä kohti kotia (15,7km). Koitin tehdä sen hyvin huomaamattomasti, käyttäen hieman vähemmän suosittuja teitä, kuten tällaisia:

           Tuolla sitä tunsi olevansa taas elossa. Ultrajuoksijan ajatusmaailmaa? 


            Ylihuomenna, eli Lauantaina on sitten tarkoitus vetää 6h ultrajuoksuharjoitus. klo.9 lähdetään veivaan Jay Lenon kanssa 1,47km lenkkiä. Tuossa kävin jo ostmassa tankkaus evästä. Rusinoita ja mehua. Aikaisemmin ostin hunajaa. Tarkoituksena on testata sellaisia polttoaineita, joita ei ole aikaisemmin käyttänyt pitkään kestävässä suorituksessa. 60-70grammaa hiilihydraatteja/tunti. 6dl juomaa/tunti. 25min juoksua+5min kävelyä. Siinä nuo kolme suurinta funktiota, joita on määrä kokeilla.


             Täytyy 6h testin kertoma suhteuttaa tietysti tähän nykytilanteeseen. Siihen, että on tässä tämän kuukauden käytännössä vain sairastellut. Kesäkelillä juomaa tietysti otetaan sitten hieman enemmän. Toi 6dl/h on kuitenkin aika optimi tuollaiseen +12 keliin. Suurin kysymyshän se on tuo vatsa, että miten se vetää ja pitää sisällään nuo eväät. 


            Olen kuullut, että jokunen muukin on aikonut tulla lauantaina juoksemaan. Se on hienoa! Tuonne voi tulla myös vaikka kävelemään, jos ei juokseminen maistu. 


            Ai niin, tuli mieleeni otsikkoa vielä katsoessani... Elikkäs, pitäisköhän tässä laittaa jonkilainen etsintäkuuluutus pystyyn. Huomasimme nimittäin Jay Lenon kanssa tänä aamuna kadottaneemme yhteensä 14,6kg itsestämme. Jos joku näkee jossain tien varressa tuon kokoisen, vajaa 10vko:a vanhan läskikasan, voi ottaa meihin yhteyttä. Nyt se on vielä kohtalaisen helppo roudata meille, sillä loppukesästä se voipi alkaa jo 2:lla. :)




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.4.2012.

YHTEISULTRAHARJOITUS

             Pidämme Jay Lenon (Janne Kukkola) kanssa yhteisultraharjoituksen LA 28.4. klo.9-15 välisenä aikana Kyösti Kallion Koulun takana olevalla reitillä. 1,47km Reitti tässä. Eli n.1,15km soraa ja 300m asfalttia.  

             Tarkoituksemme on testata 6h ajan tulevan kesän Onnin kierrosta varten juoksu-kävelyrytmiä ja juomia/eväitä, joita on tarkoitus käyttää sitten kesän 24h kisassa. Itselläni on tarkoitus veivata tuo 6h seuraavalla rytmillä: 25min juoksua + 5min kävelyä. Jay Leno aikoi testata 10min+5min rytmiä.

             Aloitamme siis La 28.4. klo.9 ja lopetamme klo.15. Mukaan voi tulla kuka vaan, vaikka alusta asti tai milloin kenellekin sopii. Reitti on muutamasta syystä johtuen noin kohtuu lyhyt. A) juomat ja eväät pysyvät paremmin paikallaan, B) juomia ja eväitä saa tarkoittamassaan kohdassa, C) Näköyhteys toiseen/toisiin eteniöihin on lähes kaiken aikaa konkreettinen.

            Lähtöpaikka selviää tuosta ensimmäisen kappaleen linkistä. Viikon päästä lauantaille on luvattu +11 keliä ja 10-30% sateen todennäköisyyttä. Nuohan ehtivät vielä muuttua, mutta ennustetrendi on joka tapauksessa lämpenevä.

             TERVETULOA KAIKKI HALUKKAAT MUKAAN varsin jalkaystävälliselle reitille tekemään vaikka viikon pitkää harjoitusta!!!!!    

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.04.2012.

KIPINÄ MARATON ja ONNIN KIERROS MUUTOKSET!!!!!

Tapahtuma paikkamme muuttui edellisiltä Kipinä maratoneilta tuttuun paikkaan. Eli Nivalan Karvoskylän Kylätalolelle, Yliniemenkuja 35. Tässä kyläyhdistyksen sivut, jos joku haluaa varata sieltä yösijaa. Maraton reitiltä on poistettu viime vuoden "formula tsikaani". Reitti on muutoin sama. Onnin kierros 24h/6h reitti on ensimmäiset 23h 3,4km. Viimeinen tunti 24h kisassa 900m reittiä. 6h sarja on ns. kuntosarja, jossa lasketaan vain täydet kiekat. <- Viime vuoden kokeilukisassa oli paljon n.3-10km liikkumassa käyneitä. Reitit ovat luonnollisesti SUL:n hyväksymän virallisen reitin mittaajan, Eero Väänäsen, virallisesti mittaamia.

Tässä uusi Kipinä Maraton INFO... ja tässä uusi Onnin kierros INFO. Ei muuta kuin Ilmoja sisään!


Tervetuloa! Odotamme innoissamme jo kisoja. :=) 

Mukaan 24h kisaan on tulossa mm. yksi Suomen tunnetuimmista juoksufilosofeista, paljon kokenut ja nähnyt mies:

PIAN VIIKKO POIS TIELTÄ

         Viime viikon lauantaina kävin iltavuoron jälkeen hölkkäämässä tuskaisen, vaikean ja loputtoman pitkältä tuntuneen 6km lenkin. Sen jälkeen en ole löytänyt itseäni tieltä. Eli tämä on kaiketi kuudes päivä ilman juoksua. 

         Koipi tuli siis erittäin kipeäksi viime lauantai-iltana. Päätin silloin, että haluan saada sen samalle tasolle, mitä se oli parhaimmillaan talven aikana. Kivutonta juoksua, nopeaa palautumista. Viimeisin on ainoa vahvuuteni, mutta onhan sekin tyhjää parempaa. 

       Kolmas lepopäivä oli kääntymässä iltaan. Iski hieman alustavia merkkejä antanut flunssa päälle oikein hyeenan lailla. Se oli välitön muuttaminen zombi-maailmaan. Keuhkot tuntuivat 1,5vrk pelottavan huonoilta. Mieleeni tuli tunne, kun sairastin syksyllä 2010 vaikean keuhkokuumeen. Onneksi tunne kuitenkin hellitti noinkin pian. 

        Tämän jälkeen on ollut "vain" huojuvaa oloa kovassa flunssassa. Se tuntuu PALJON paremmalta kuin edellinen. Tavis flunssan kanssa pärjää vielä jollain lailla, vaikka eihän sekään hääviä ole. Raahasin kuitenkin itseni tänään jo työmaalle. Olin kyllä muutaman kerran päivän aikana aika heikossa jamassa, mutta päätin olla tautia vahvempi. Harjoittelua tämäkin - taistella tautia vastaan psykologisessa sodassa. Työhugin päätteeksi heilautin kevyen +1h harjoituksen... Uni sellaisen. 

     Paljon on tullu tehtyä tässä samalla jalkaa kuntouttavia toimenpiteitä. Tietysti tuo tulehduskipulääke on ollut yksi. 800mg jytkyjä on mennyt nielulle x3/vrk. Lisäksi olen pitänyt paljon jääpusseja vamma-alueella. Huom! Olen tajunut, että minulla on todella tässä nyt ihan oikea vamma hoidettavana. Tänään vonkasi kortisonipiikin. Diagnosoin itse vamman lonkkanivelen limapussin tulehdukseksi. Hoitaja pahasen virheellinen diagnoosi. Eittämättä Pohjois-Suomen ehkä pätevin doctor kumosi diagnoosin kortisonia antaessaan. Huh, sillä limapussin tulehdus olisi ollut aika pitkällinen vamma minun mittarilla = vähintään 10pv. Tämä vammani on hieman taaempana, p:llä alkavassa lihaksessa. 

     Elikkäs se on hoitaja pahasen veikkauksen mukaan tullut pitkin kevät-talvea jumissa olevan oikean jalan jäljiltä, kun liukastelin 5.huhtikuutta eräällä aamuisella lenkillä, jonka jälkeen tuo p-lihas on ollut arka - lopettaen lopulta toistaiseksi juoksuni. Enivei, kortisoni piikki ainakin jollain tapaa rentoutti jalkaa polvesta p:n päin. Aloitin lisäksi Voltaren voide+tuorekelmu hoidon. Eli monenlaista hoitoa on piisannut. Lisäksi olen ohjeiden mukaan tehnyt varovaisia venytyksiä lihaksia rentouttaakseni.

     Tämä on aika työlästä hommaa olla telakalla. Eikä vaan pään takia, joka haluaisi jo ERITTÄIN paljon teitä tutkimaan - vaan, että jaksaa lähes jatkuvasti veivata jotain hoitoa tuohon koipeen. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: Juoksu maistuu satavarmasti paremmin kuin koskaan tämän jälkeen. Voipi olla, että ehkä jo ensi viikolla Nivalan teiltä kuuluu paljon riemun kiljahduksia. En yleensä säästele tunteitani, tielläkään.

      Tuosta flunssasta piti vielä mainita, että se muuttui tänään iltapäivällä sitten allergistyyppiseksi. Minulla on ollut aivan vastaava flunssa jo nyt sitten neljänä keväänä peräjälkeen lähes päivälleen samoihin aikoihin. Sen erottaa niin selvästi tavallisesta flunssasta, ettei siitä voi erehtyä. 

    Tässä alkaa pikku hiljaa tulla sellainen tunne, että alan lähestyä sitä päivää, jolloin pääsen läpsyttelemään jonkin kevyen aloitus lenkin. Voi äiti sitä riemua!!!! Sitä odotellessa täytynee laittaa ensi yöksi kello kuitenkin herättämään klo.2.35 alkavaan Penguinsien viidenteen play-off -otteluun. Olemme tappiolla 1-3. Neljästä poikki, joten pitäisi viime peli mukaanlukien ottaa neljä Flyers nahkaa perä jälkeen. Kova rasti, mutta niin kauan kuin on toivoa, on elämää - ja elämää on.

    Veikkaan, etteivät läheskään kaikki tämän saitin lukijat ole seuranneet nhl-pleijareita. Paljon on parjattu suosikkipelaajani otteista. Enkä ole aina jokaisesta hänen ratkaisustaan ollut itsekään tyytyväinen. Silti, tässä hänen viime ottelussa tekemä taikurimainen maali. Sidney Crosby on todella herännyt tekemään totuttuja taikojaan!!!!

Mitä mieltä lukijat taikatempusta?

    

KIPINÄ VAELLUS

           Kipinä vaellus lähestyy kovaa kyytiä. TÄSSÄ hieno pdf esite siitä. Eli vaellus starttaa Ylivieskan Huhmarkalliolta Pe 11.5. klo.20. Matkan varrella on viisi tehtävärastia. Rasteilla on maximi aika 20min. Vaellus päättyy Nivalan karvoskylän kylätalolle, jonne on ehdittävä viimeistään La 12.5. klo.21. Eli aikaa on maximissaan varattu peräti 25h, joten kysymyksessä ei ole mikään pelkkä urheilijoiden tai sotilaiden juttu - vaan suunnattu jokaiselle seikkailunhaluiselle.

         Matkaa REITILLÄ on linnuntietä n.43,3km. Tapahtumaan osallistutaan joukkueittain. Jokaisessa joukkueessa tulee olla 3-4 osallistujaa. Vähintään kolmen on tultava maaliin. Lysti on halpaa, sillä se maksaa vain 10e/nenä. Eväät ottaa jokainen itse mukaan. Vinnurvan rastilla on makkaranpaisto mahdollisuus. Eli makkaraa kannattaa ottaa mukaan. 

       Kipinä vaellukselle tulee jokaisen joukkueen jäsenen ILMOITTAUTUA MPK:n sivuilla. <-Tuosta linkistä, kun rullaa aikajärjestyksessä "kursseja" alaspäin, tulee kohta "kipinä vaellus" ja siitä tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen jne. Mikäli tulee ongelmia ole yhteydessä minuun tai Janiin. Kurssinjohtaja Jani Pikkarainen p. 050 5536828, jani.pikkarainen (at)kotinet.com
Kurssinjohtajan apulainen Onni Vähäaho p. 040 518 6766, onni.vahaaho(at)suomi24.fi

      Kaikki innolla joukkuetta kasaamaan!!! Nyt on tähän mennessä ilmoittautunut kolme joukkuetta. Viisi tarvitaan, jotta homma saadaan pystyyn. Minulla on tiedossa yksi nainen, joka kertoi voivansa täydentää jotain joukkuetta, jos joltain puuttuu yksi henkilö. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 4.5.2012. Ilmoittautumista ei kuitenkaan kannata viivyttää, sillä pystymme paremmin varautumaan, kun tiedämme mahdollisimman varhain, montako joukkuetta on tulossa. Ilmoa sisään vaan!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.4.2012.

HANKALA HUHTIKUU

             Jo tämä olisikin ollut liian helppoa kunnon kohotusta, jollei mitään vaikeuksia olisi tullut missään vaiheessa. Tälle vuodelle tuli 12.huhtikuuta mennessä tuo 1124km juoksua, josta reipas tonni tammi-maaliskuussa. Näin jälestäpäin ajateltuna tuli lähes kreivin aikaan tuo Toholammin maraton. Oikeastaan "viimeisellä hetkellä". Siksi vaikeaa on juoksu-elo ollut sen jälkeen. Ja jo kolme päivää ennen Toholampia oli kurkussa ei-niin-terveitä-tuntemuksia. Joten ei tietysti sielläkään mitään optimisuoritusta, mutta kuitenkin edes sen 4h alle sentään.

            Tuossa ilakoin jokin aika sitten (10.4) tehtyä pitkähköä (29,5km) retkijuoksua, ja poistuneita jalkatuntemuksia. Into oli tuon johdosta liiankin kova ja löysin itseni tieltä tuo päivä mukaan lukien viitenä päivänä peräkkäin. Olihan siinä ainakin yksi erittäin hyväkin lenkki, mutta malttia ei ollenkaan. Joskin tarkoitus onkin ollut mennä riskillä. Riski, ei ole sama asia kuin tyhmästi, joten olen yrittänyt löysätä kuitenkin tarpeen (tuntemusten) mukaan.

          Yhtä kaikki, viides lenkki peräjälkeen oli tuohon kohtaan kova pala "toipuvalle jalalle". Jalka meni huonoon kuntoon - jälleen kerran - kuten niin monesti aikaisemminkin tämän alkuvuoden aikana. Jalka oli jo eilettäin (16.4) sellainen, jolla olin aikaisemmin alkuvuoden aikana lähtenyt kevyttä veivaamaan - ainakin yrittämään. Nyt kuitenkin oli pakko ottaa vähäinen järki käteen ja antaa jalan toipua täysin oireettomaksi. 

        Tälle päivälle sain hieronnan, kun tein hätä soittokierroksen eri hierojille. Hieronnan olin kuitenkin lähellä peruuttaa, sillä flunssaa yrittää jo kolmatta kertaa päälle tälle kuulle!!! Kävin kuitenkin hierottavana. Olo oli hetken aika kauhia hieronnan jälkeen, mutta ainakin nyt hetkeksi helpotti. Toisaalta nyt olisi hieman normaalia parempi hetki sairastellakin, kun ei oikein vielä (ainakaan tänään, heh) ihan tällä haavaa kannata tuota jalkaa lähteä testaamaan. On pakko olla nyt rehellinen itselle, eikä mennä tielle, jos on kipuja vähäkään jaloissa. Kesään on matkaa ja pieni breikki ei näin heikkotasoiselle juoksijalle juurikaan hallaa tee. Alhaalta ei voi tippua kovin alas. Elikkäs tässä nyt vietetään kolmatta perättäistä päivää ilman juoksua, pienen flunssan kera. Olisko se tuo flunssainen olo vain merkki siitä, että tuli tuossa tänään taas uusi vuosirengaskin lisää? Kuten anoppi totesi: kaksi enää ja saan vaihtaa etunumeron neloseksi. 

         Vastoinkäymisiä tulee kaikille. Tulee sairastumisia tai vammoja. Ei niistä kannata masentua, ne kuuluvat tähän hommaan. Täytyy vain yrittää löytää oikeat polut pois niistä. Kenties breikki suo aikaa esim. miettiä tulevia treenilinjauksia. Ja ennen kaikkea breikit antaa aikaa muihin asioihin. Mikään kortti pakassasi ei saa olla niin tärkeä, ettet ilman sitä pärjäisi.

         Muista jutuista tuli mieleeni urheilupuolelta ainakin kaksi asiaa. Tulevan kesän Kipinä maraton ja Onnin kierros. Noiden tapahtumien osalta asiat ovat edenneet. Lähiaikoina tiedotamme joistakin muutoksista ja hienosäädöistä. Lisäksi olen paiskinut hommia kipinä vaelluksen parissa. Toivon, että lukijatkin harkitsisivat joukkueiden kokoamista ko. kisaan. 3-4 henkilöä tarvitaan joukkueen kasaamiseen. Vanhoilla kotisivuillani ihan ok. INFOA tapahtumasta. MPK:n sivuille ilmoittaumiset. Jokaisen joukkueen jokaisen jäsenen tulee ilmoittautua itse tuonne MPK:n "kurssille" ->kipinä vaellus. Mikäli jostain syystä se ei onnistu, aina voi olla yhteydessä minuun (onni.vahaaho@suomi24.fi) tai Jani Pikkaraiseen (jani.pikkarainen@kotinet.com).

TUNTEIKAS PÄIVÄN ALOITUS

               Onpa tässä jo päivä pitkällä. Päikkäritkin jo otettu. Täytyi aloittaa päivä alusta, kun alkoi niin vastahankaisesti. Tai se muuttui pikku hiljaa. Ensin silitettiin myötä, sitten vastakarvaan.

             Klo.2.35 alkoi Penguinsien play-off taival. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun Crosby täräytti alkusoinnut Penguinsien kolmen maalin johdolle. Sitten alettiin kusta naamalleni. Philadelphian paitsiomaali hyväksyttiin. Asian voi todeta tämän klipin kohdasta 1:15 alkaen, jos ei jaksa kuunnella toisen ärsyyntyneen vuodatusta. Penguins ei päässyt tuon jälkeen enää samaan draiviin, vaikka mm. Jordan Staal täräytti komeasti tolppaan.

            Perheen aikataulujen vuoksi minun oli tehtävä lenkki ennen klo.7:ää, joten olin lähes "pakotettu" (heh) lähtemään tietä haisteleen 3.erän jälkeen. Ratkaisun näkisin sitten lenkin jälkeen. Olin venytellyt pitkin peliä. Uskoakseni lähemmäs tunnin. Merkkasin 40min, ettei tule kynäminuutteja. Väsyneen aiheen, oikean jalan, vamma oli poissa. Tosin oikean jalan reisilihakset - ei siis enää nivunen - ovat kireinä. Lihaskalvot jumineet kiinni tai jotain vastaavaa.

          Niinpä huomasin töröttäväni tuossa pihalla klo.5.06. Alkumatkasta jalkaan kävi... tuota ööö... sanotaanko, että harmillisen kipeää. Koitin olla kuin en olisi huomannutkaan koipea. Sen nyt tarvi aina olla isäntänä lenkillä. Kuten jääkiekkoilijoilla, myös minulla, on norsunmuisti. Niinpä muistin kenkuilevaa jalkaa parilla ahistus kilsalla (4:s 5.18 ja 7:s 5.03) tuolla aamuisella 10km rykäsyllä. Ajattelin sitten  lenkin jälkeen tarjota kuitenkin jalalle sopua, tarjoten sille 45min ajaksi seitsemän kappaletta jäisiä herne-maissi-paprikka pusseja sovun merkiksi. Täytyy kuitenkin koittaa väleissä pysyä, kun ei sitä voi kotiinkaan lenkeiltä jättää. On niin isäntänsä perään.

         Kotiin tultua tsekkasin sitten tuloksen. Eiiiiii... Flyers voitti. Onpas aamu. Tästä jatkoin LIHR-kerho linjalla (ei ole yllättäen kukaan laittanut hakemusta mun ja Jay Lenon perustamaan ei-niin-normaaliin-kerhoon) eteenpäin. Elikkäs toi lyhenne tulee sanoista L=lahjattomat, I=ihtiään, H=huumorilla, R=rankaisee. Päätinkin, että menenkin ensin vielä toviksi nukkumaan ja katsotaan sitten vasta aamupala puolta. Ravinnotta aamulenkille ja aamulenkin jälkeen unille. Vettä kuitenkin vähän, ettei kieli liimaannu kitalakeen, jotta saa nukuttua.

        Sen verran tuo ihtiään kiusaaminen palkitsi, että uudelleen herättyäni taulutin uuden painoenkkani, 82,4kg. Olen siis kyennyt kadottamaan 6kg helmikuun loppupuolelta lähtien. Jay Leno kilon enemmän. Joka tapauksessa aloitin päivän alusta, pienten unien jälkeen. Oli tuo ensimmäinen yritys nousta kuitenkin isossa kuvassa niin karu. Ehkä joidenkin iloksi, ja itseni kiusaksi - näin "komeasti" Flyers kuittasi paras seitsemästä ottelusarjan avausvoiton. Rehdisti vaan, paljon onnea paitsiomaalin kautta voittoon nousseille!!! Vielä täältä tullaan. Penguins, minä, eikä jalkani, ole vielä viimeistä sanaa sanonut!!!

TIPATON RETKI JUOKSU-JUMALIEN LUOKSE

                Viime aikoina sepustuksiani lukeneet ovat tietoisia vammastani. Oikea jalka. Reisi/nivunen/lonkka tai kaikki yhdessä tai kahden paikan kiusalla - monella tavalla. Tuon kanssa eläessä on ollut jo vaara, että se on päässyt jääkiekkokielellä ns. pään sisälle. Ei halua Sidney Crosby Brayden Schenn´ä päänsä sisään, enkä minä jotain **rhanan vammaa. 

          Oli miten oli. Tein tuossa viime to-pe -akselilla 37h sisällä neljä lenkkiä. Lyhyitä ja keveitä raapasuja. Miinus viimeinen, jossa ahistin ihtiäni puolet lenkistä. Tuon setin jälkeen olen kävellyt ankkaa. Ollut Burana kuurilla. On se melkoista hommaa!!! Ehdin tuossa miettiä eräänkin kerran, että onkohan narkkareilla tällaiset fiilarit kamaa vetäessään. Sur-rur-rur-ja eipähän paljon tiiä mistään mittään, ja pääkin paisuu kuin ilmaa saanut rantapallo. Painoin nimittäin pe-aamuna 82,6kg ja tänä aamuna 85,5kg. Ja pääruokavalionani on ollut Orionin valkoinen burana tabletti. Ehkä kerran päivässä jotain vähän järkevämpää koitin syödä. 

              Tuollaista settiä vetäessä on todella vaara, että vamma pääsee pään sisälle. Ai miten jalkakivun ja ankkakävelyn? Vähän parempaa, mutta ehkä 5 askeleella sadasta en tuntenut kipua. Eli aikalaillahan tuo kipu on läsnä olluna. 

             Tänään koitti jo sellainen päivä, etten edes tiennyt monesko lepopäivä on menossa. Melkoisen outo tilanne minulle. Äijä turpoaa kuin potkupallo, eikä tilanteessa ole tapahtunut juuri mitään maata mullistavaa. Oon jäitäkin pitänyt noiden kolmen päivän aikana jalassa ehkä yhteensä n.2h. Venytellyt. Olenpa koittanut tehdä jotakin muutakin kuin ajatella tätä asiaa, mutta mikään ei ole auttanut. Kivun karkotus tällä keinoin on ollut kuin hullua kuristas - ei mitään valtakunnan vaikutusta. S**T*NA!!!

            Tuossa sitten pidin itsenikin kanssa palaverin tänään. Sarjassamme ihmeelliset palaverit. Olen ollut tänään jo pirun hyvällä tuulella, enkä huonolla kyllä aikaisempinakaan päivinä, mutta tänään oikein perushyvällä. Eli mikään huoli ei paina. Elämä vie ja tuo, minkäs sille mahtaa. Joihinkin asioihin ei vain voi vaikuttaa, hyviin eikä vähemmän hyviin. Yhden miehen demokraattisen kokouksen ja mietinnän tuloksena oli myös päätös muuttaa suuntaa tässä paranemisprosessissa. Ennen tämä, ja monet muutkin jalakavaivat ovat lähteneet rennolla ja pitkällä hölökällä. Kokeillaanpa sellaista - avarakatseisesti. Jos ei jalaka kestä niin sitten se ei kestä, mutta onhan tuokin nyt kokeiltava.



            Niinpä heitin lenkkikamppeet rennosti päälle. Ei mitään valamistautumisia. Millon lie olin syönykkin. Mitä noita miettimään. Onhan tässä painoa (nestettä kertynyt elimistöön) kertynyt, joten eiköhän tuo kokeilulenkki mene. Matkaan!



            Niinpä läksin jolokutteleen. Jonkin verran juili aluksi vamma kohdasta, muttei mitenkään pahasti. Ajatus: "ihan hyvinhän tällä pystyy veivaan rennon kevyttä läpsyttelyä". Pian olinkin nesteen risteyksessä. Siitä lähdin terveyskeskusta päin. Ajattelin tarjota jaloille - ja päälle - hieman erilaisia maisemia, jos se tuo koipi pian liian ykstoikkosia reittejä oli moittinu. Terveyskeskusen kohdalla napsahti!!!! Ei, ei jalassa - vaan päässä. Tuli sellainen retkifiilis, että painelinkin kuoppasillalle päin. Olin niin onnellinen, että jalalla pystyi juoksemaan. Kyllähän tuon oikeanpuolimmaisen jalan ns. paremmin tunsi kuin vasemman, mutta ei mitään pahaa juilintaa ollenkaan.



           Niinpä huomasinkin pian olevani pyhiinvaelluksella... juoksu-jumalien luokse? Eihän tuota tullu tosiaan mitään juomia tms. sellaisia matkaan, mutta mitä noista. Olihan tässä viime päivinä kertynyt varrantoa kroppaan, nestettä. Alpua, koulu, mattismäki, fasaani(!)... retki jatkui. Olipas komea lintu tuo fasaani. Pian hölököttelin tuoreen MM-joukkuekultamiehen kodin ohitse. Pylkönperä, lampoperä, ponnikanmäki... linnunmunakauppa, elikkäs entinen vetoniemen kyläkauppa, joka on toki jo purettu. Pekkakuja, Vaardi, ainassaari ja lumiset/jäiset tieosuudet. Retkellä ollaan, jipaij-jee!!!

          Pian olinkin jo sitten aittoperän sillalla. Kun tässä wanhoja kyläkauppoja muistellaan niin sitten oli vuorossa nielikäisen kauppa. Välitie, paikallislehden Frederikin koti, janatuisen wanha paja tai oliko sitä nyt enää edes pystyssä. Sitten tuli Lentokenttä. Mikä nimi!!! Ei noussu, eikä laskeutunut yhtään konetta, mutta tämän miehen kone oli jo aika sipissä varalaskupaikalla - kirjaimellisesti. Elikkäs happi alkoi loppua ja hävetti. No ei vainkaan. Fiilis oli katossa, vaikka äijä oli finaalissa. Päätin kuitenkin sinnitellä lopun matkaa. Reippaan 25km taivalluksen jälkeen kävelin (huojuin) yhden 500metrisen ja vielä toisen samanmoisen ennen kotia. 


         Olennaisin: Jalka kesti ja ON OLLUT PAREMPI LENKIN JÄLKEEN kuin kertaakaan näinä päivinä. Taas se tuli todistettua. Juoksulla kasvaa kunto ja paranee vaivat. Ei muuta kuin ravia vaan! Juoksujumalilta on nyt apu haettu pyhiinvaelluksen tuloksena. 29,5km retki (TÄSSÄ REITTI), josta juoksin siis 28,5km. Eka 25,6km, joka oli yhtämittaista ihmettelyä, eli Pk-läpsyttelyä, oli keskari 6:00/km, keskisyke 147. Eli tollaset 10 pykälää liian korkea, mutta tämä olikin mielenterveys retki, eikä mikään ahistuneen sykealueen tuijotus. Ja terveyttä tuolta retkeltä sainkin. Koko hoito meni 6:10/km, avg.145. Että sellainen retki tänään. Niin, ja noita vapaapäiviä olikin näämä kolme. Olo oli kyllä vähän ruosteinen, kun oli tuota flunssaakin ollunna tuossa. Taisi olla vielä eilettäinkin.




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.4.2012