Koipi tuli siis erittäin kipeäksi viime lauantai-iltana. Päätin silloin, että haluan saada sen samalle tasolle, mitä se oli parhaimmillaan talven aikana. Kivutonta juoksua, nopeaa palautumista. Viimeisin on ainoa vahvuuteni, mutta onhan sekin tyhjää parempaa.
Kolmas lepopäivä oli kääntymässä iltaan. Iski hieman alustavia merkkejä antanut flunssa päälle oikein hyeenan lailla. Se oli välitön muuttaminen zombi-maailmaan. Keuhkot tuntuivat 1,5vrk pelottavan huonoilta. Mieleeni tuli tunne, kun sairastin syksyllä 2010 vaikean keuhkokuumeen. Onneksi tunne kuitenkin hellitti noinkin pian.
Tämän jälkeen on ollut "vain" huojuvaa oloa kovassa flunssassa. Se tuntuu PALJON paremmalta kuin edellinen. Tavis flunssan kanssa pärjää vielä jollain lailla, vaikka eihän sekään hääviä ole. Raahasin kuitenkin itseni tänään jo työmaalle. Olin kyllä muutaman kerran päivän aikana aika heikossa jamassa, mutta päätin olla tautia vahvempi. Harjoittelua tämäkin - taistella tautia vastaan psykologisessa sodassa. Työhugin päätteeksi heilautin kevyen +1h harjoituksen... Uni sellaisen.
Paljon on tullu tehtyä tässä samalla jalkaa kuntouttavia toimenpiteitä. Tietysti tuo tulehduskipulääke on ollut yksi. 800mg jytkyjä on mennyt nielulle x3/vrk. Lisäksi olen pitänyt paljon jääpusseja vamma-alueella. Huom! Olen tajunut, että minulla on todella tässä nyt ihan oikea vamma hoidettavana. Tänään vonkasi kortisonipiikin. Diagnosoin itse vamman lonkkanivelen limapussin tulehdukseksi. Hoitaja pahasen virheellinen diagnoosi. Eittämättä Pohjois-Suomen ehkä pätevin doctor kumosi diagnoosin kortisonia antaessaan. Huh, sillä limapussin tulehdus olisi ollut aika pitkällinen vamma minun mittarilla = vähintään 10pv. Tämä vammani on hieman taaempana, p:llä alkavassa lihaksessa.
Elikkäs se on hoitaja pahasen veikkauksen mukaan tullut pitkin kevät-talvea jumissa olevan oikean jalan jäljiltä, kun liukastelin 5.huhtikuutta eräällä aamuisella lenkillä, jonka jälkeen tuo p-lihas on ollut arka - lopettaen lopulta toistaiseksi juoksuni. Enivei, kortisoni piikki ainakin jollain tapaa rentoutti jalkaa polvesta p:n päin. Aloitin lisäksi Voltaren voide+tuorekelmu hoidon. Eli monenlaista hoitoa on piisannut. Lisäksi olen ohjeiden mukaan tehnyt varovaisia venytyksiä lihaksia rentouttaakseni.
Tämä on aika työlästä hommaa olla telakalla. Eikä vaan pään takia, joka haluaisi jo ERITTÄIN paljon teitä tutkimaan - vaan, että jaksaa lähes jatkuvasti veivata jotain hoitoa tuohon koipeen. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: Juoksu maistuu satavarmasti paremmin kuin koskaan tämän jälkeen. Voipi olla, että ehkä jo ensi viikolla Nivalan teiltä kuuluu paljon riemun kiljahduksia. En yleensä säästele tunteitani, tielläkään.
Tuosta flunssasta piti vielä mainita, että se muuttui tänään iltapäivällä sitten allergistyyppiseksi. Minulla on ollut aivan vastaava flunssa jo nyt sitten neljänä keväänä peräjälkeen lähes päivälleen samoihin aikoihin. Sen erottaa niin selvästi tavallisesta flunssasta, ettei siitä voi erehtyä.
Tässä alkaa pikku hiljaa tulla sellainen tunne, että alan lähestyä sitä päivää, jolloin pääsen läpsyttelemään jonkin kevyen aloitus lenkin. Voi äiti sitä riemua!!!! Sitä odotellessa täytynee laittaa ensi yöksi kello kuitenkin herättämään klo.2.35 alkavaan Penguinsien viidenteen play-off -otteluun. Olemme tappiolla 1-3. Neljästä poikki, joten pitäisi viime peli mukaanlukien ottaa neljä Flyers nahkaa perä jälkeen. Kova rasti, mutta niin kauan kuin on toivoa, on elämää - ja elämää on.
Veikkaan, etteivät läheskään kaikki tämän saitin lukijat ole seuranneet nhl-pleijareita. Paljon on parjattu suosikkipelaajani otteista. Enkä ole aina jokaisesta hänen ratkaisustaan ollut itsekään tyytyväinen. Silti, tässä hänen viime ottelussa tekemä taikurimainen maali. Sidney Crosby on todella herännyt tekemään totuttuja taikojaan!!!!
Mitä mieltä lukijat taikatempusta?
Kuulostaapa tutulta tuo sinun jalka! Limapussintulehdusepäily täällä, oireet samantapaiset. Kortisonilla taivaallinen apu:)
VastaaPoistat: sitä lenkkiä odotellessa...