TIPATON RETKI JUOKSU-JUMALIEN LUOKSE

                Viime aikoina sepustuksiani lukeneet ovat tietoisia vammastani. Oikea jalka. Reisi/nivunen/lonkka tai kaikki yhdessä tai kahden paikan kiusalla - monella tavalla. Tuon kanssa eläessä on ollut jo vaara, että se on päässyt jääkiekkokielellä ns. pään sisälle. Ei halua Sidney Crosby Brayden Schenn´ä päänsä sisään, enkä minä jotain **rhanan vammaa. 

          Oli miten oli. Tein tuossa viime to-pe -akselilla 37h sisällä neljä lenkkiä. Lyhyitä ja keveitä raapasuja. Miinus viimeinen, jossa ahistin ihtiäni puolet lenkistä. Tuon setin jälkeen olen kävellyt ankkaa. Ollut Burana kuurilla. On se melkoista hommaa!!! Ehdin tuossa miettiä eräänkin kerran, että onkohan narkkareilla tällaiset fiilarit kamaa vetäessään. Sur-rur-rur-ja eipähän paljon tiiä mistään mittään, ja pääkin paisuu kuin ilmaa saanut rantapallo. Painoin nimittäin pe-aamuna 82,6kg ja tänä aamuna 85,5kg. Ja pääruokavalionani on ollut Orionin valkoinen burana tabletti. Ehkä kerran päivässä jotain vähän järkevämpää koitin syödä. 

              Tuollaista settiä vetäessä on todella vaara, että vamma pääsee pään sisälle. Ai miten jalkakivun ja ankkakävelyn? Vähän parempaa, mutta ehkä 5 askeleella sadasta en tuntenut kipua. Eli aikalaillahan tuo kipu on läsnä olluna. 

             Tänään koitti jo sellainen päivä, etten edes tiennyt monesko lepopäivä on menossa. Melkoisen outo tilanne minulle. Äijä turpoaa kuin potkupallo, eikä tilanteessa ole tapahtunut juuri mitään maata mullistavaa. Oon jäitäkin pitänyt noiden kolmen päivän aikana jalassa ehkä yhteensä n.2h. Venytellyt. Olenpa koittanut tehdä jotakin muutakin kuin ajatella tätä asiaa, mutta mikään ei ole auttanut. Kivun karkotus tällä keinoin on ollut kuin hullua kuristas - ei mitään valtakunnan vaikutusta. S**T*NA!!!

            Tuossa sitten pidin itsenikin kanssa palaverin tänään. Sarjassamme ihmeelliset palaverit. Olen ollut tänään jo pirun hyvällä tuulella, enkä huonolla kyllä aikaisempinakaan päivinä, mutta tänään oikein perushyvällä. Eli mikään huoli ei paina. Elämä vie ja tuo, minkäs sille mahtaa. Joihinkin asioihin ei vain voi vaikuttaa, hyviin eikä vähemmän hyviin. Yhden miehen demokraattisen kokouksen ja mietinnän tuloksena oli myös päätös muuttaa suuntaa tässä paranemisprosessissa. Ennen tämä, ja monet muutkin jalakavaivat ovat lähteneet rennolla ja pitkällä hölökällä. Kokeillaanpa sellaista - avarakatseisesti. Jos ei jalaka kestä niin sitten se ei kestä, mutta onhan tuokin nyt kokeiltava.



            Niinpä heitin lenkkikamppeet rennosti päälle. Ei mitään valamistautumisia. Millon lie olin syönykkin. Mitä noita miettimään. Onhan tässä painoa (nestettä kertynyt elimistöön) kertynyt, joten eiköhän tuo kokeilulenkki mene. Matkaan!



            Niinpä läksin jolokutteleen. Jonkin verran juili aluksi vamma kohdasta, muttei mitenkään pahasti. Ajatus: "ihan hyvinhän tällä pystyy veivaan rennon kevyttä läpsyttelyä". Pian olinkin nesteen risteyksessä. Siitä lähdin terveyskeskusta päin. Ajattelin tarjota jaloille - ja päälle - hieman erilaisia maisemia, jos se tuo koipi pian liian ykstoikkosia reittejä oli moittinu. Terveyskeskusen kohdalla napsahti!!!! Ei, ei jalassa - vaan päässä. Tuli sellainen retkifiilis, että painelinkin kuoppasillalle päin. Olin niin onnellinen, että jalalla pystyi juoksemaan. Kyllähän tuon oikeanpuolimmaisen jalan ns. paremmin tunsi kuin vasemman, mutta ei mitään pahaa juilintaa ollenkaan.



           Niinpä huomasinkin pian olevani pyhiinvaelluksella... juoksu-jumalien luokse? Eihän tuota tullu tosiaan mitään juomia tms. sellaisia matkaan, mutta mitä noista. Olihan tässä viime päivinä kertynyt varrantoa kroppaan, nestettä. Alpua, koulu, mattismäki, fasaani(!)... retki jatkui. Olipas komea lintu tuo fasaani. Pian hölököttelin tuoreen MM-joukkuekultamiehen kodin ohitse. Pylkönperä, lampoperä, ponnikanmäki... linnunmunakauppa, elikkäs entinen vetoniemen kyläkauppa, joka on toki jo purettu. Pekkakuja, Vaardi, ainassaari ja lumiset/jäiset tieosuudet. Retkellä ollaan, jipaij-jee!!!

          Pian olinkin jo sitten aittoperän sillalla. Kun tässä wanhoja kyläkauppoja muistellaan niin sitten oli vuorossa nielikäisen kauppa. Välitie, paikallislehden Frederikin koti, janatuisen wanha paja tai oliko sitä nyt enää edes pystyssä. Sitten tuli Lentokenttä. Mikä nimi!!! Ei noussu, eikä laskeutunut yhtään konetta, mutta tämän miehen kone oli jo aika sipissä varalaskupaikalla - kirjaimellisesti. Elikkäs happi alkoi loppua ja hävetti. No ei vainkaan. Fiilis oli katossa, vaikka äijä oli finaalissa. Päätin kuitenkin sinnitellä lopun matkaa. Reippaan 25km taivalluksen jälkeen kävelin (huojuin) yhden 500metrisen ja vielä toisen samanmoisen ennen kotia. 


         Olennaisin: Jalka kesti ja ON OLLUT PAREMPI LENKIN JÄLKEEN kuin kertaakaan näinä päivinä. Taas se tuli todistettua. Juoksulla kasvaa kunto ja paranee vaivat. Ei muuta kuin ravia vaan! Juoksujumalilta on nyt apu haettu pyhiinvaelluksen tuloksena. 29,5km retki (TÄSSÄ REITTI), josta juoksin siis 28,5km. Eka 25,6km, joka oli yhtämittaista ihmettelyä, eli Pk-läpsyttelyä, oli keskari 6:00/km, keskisyke 147. Eli tollaset 10 pykälää liian korkea, mutta tämä olikin mielenterveys retki, eikä mikään ahistuneen sykealueen tuijotus. Ja terveyttä tuolta retkeltä sainkin. Koko hoito meni 6:10/km, avg.145. Että sellainen retki tänään. Niin, ja noita vapaapäiviä olikin näämä kolme. Olo oli kyllä vähän ruosteinen, kun oli tuota flunssaakin ollunna tuossa. Taisi olla vielä eilettäinkin.




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.4.2012