Tarkastelin tuota harjoitusohjelmaa Vierumäen kisan lähestyessä. Tein tilanteen ja tuntemusten mukaan pieniä viilauksia. Kevensin edelleen loppupuolta, jotta varmistaisin olevani varmasti tuore, kun pyssy(?) pamahtaa.
La 31.8. on viimeinen nesteiden, energioiden ja varusteiden testaus. Juoksen ja kävelen 3h tuolla Tarhi-Pirttiranta lenkillä, josta tarkemmin "Yhteishässäkät/lenkit" sivuilla. Edelleen on muuten HUOLTOMIES HAKUSALLA Vierumäen kisaan. Jos mietit/harkitset lähteväsi niin ota yhteyttä esim. lisätiedoista tms. asioista, jotka askarrutta.TUONNE listasin muutenkin lähes kaikki lenkkini, milloin aion juosta, mistä, miten pitkästi ja kutakuinkin, millä vauhdilla. Tarkoituksena tarjota mahis tulla mukaan, jos omat tarpeet kohtaavat lenkkieni kanssa.
Su 1.9. määrittelen lopullisen Vierumäki 24h kisan tavoitteen. Tietysti viimeinen tiedonlähde on tuo edeltävän päivän 3h testi. Tavoitteen ja aikataulujen määrittelemisessä täytyy onnistua, jotta onnistuisi sen tekemään mahdollisimman realistiseksi. Tietysti aina voi - ja varmasti tuleekin - tulla joitain ongelmia, mutta on psykologisesti tärkeää, että kaikki alkaa rullaamaan alusta asti kuten on suunnitellut. Tiedän jo B ja C -tavoitteet, mutta julkaisen nekin sitten vasta, kun julkistan varsinaisen, A-tavoitteen. C-tavoite on oma häpeä raja. Se tarkoittaa sellaista rajaa, jonka alle jäävät tulokset voivat olla ennätyksiä, mutta en noteeraa niitä kuin täydeksi epäonnistumiseksi. Että sellaiset diipa-daapat, kuten "-ihan hyvinhän se meni, tulihan siinä ennätys jne. lässyn-lässyn taotao-tarinat" ei siinä kohtaa lohuta yhtään. C-rajan laitan siis siksi alas, että vedän sen vaikka väkisin. Tietysti pitää ottaa jotkut jalan katkiamiset tms. huomioon, mutta ne on sitten oma luku. B-tavoite on jo ok. suoritus. Ja C-tavoitteen ylitykselläkin kehtaa tulla kotiin ainakin pussi päässä. Mutta mitä sieltä lähdetään OIKEASTI hakemaan, on A-tavoite, joka on vielä määrittämättä.
Tässä kuitenkin tämä loppuajan ohjelma:
VIERUMÄKI
24h
HARJOITUSOHJELMAVIIMEISET
25 PÄIVÄÄ
Tätä edelsi 150km juoksuviikko…
VIIKKO 35 = n.103-104km
(Viikossa 3 lepopäivää)
Ma 26.8.Aamu: Pk1 n.10km
(Toteutunut)
Ti 27.8.Ilta: 37km (Sis.
Pk1 0-32 ja 35-37km, sekä 32-35km kevyesti kiihdyttäen)
Ke 28.8.Aamupäivä: 24km
sis. Pk1 20km + 2km kevyesti kiihdyttäen
+ Pk1 2km
To 29.8.Lepo
Pe 30.8.Lepo
La 31.8.n.32-33km Sis. 3h
neste, ravinto –ja varustetestauslenkki
n.3,8km Tarhi-Pirttirantalenkillä,
Vierumäki tehoilla ja rytmillä
Su 1.9.Lepo/Vierumäki
24h kisan tavoitteen määrittely/julkistaminen
Eilen haettiin saunapäivän hikeä pariinkin otteeseen. Itse asiassa päivä meni kuitenkin sen verran vauhdikkaissa merkeissä, että itse sauna jäi tällä kertaa aistimatta.
TJ 26 Vierumäen 24h kisaan. Vierumäen kisasivuilla muuten on nyt näkösällä ILMOITTAUTUNEIDEN lista. Vielä ennättää vähän rönsyillä harjoittelussa. Hieman tuo Kempeleen keskeytys muutti muutoinkin tämän viikon ohjelmaa. Tästä tulikin vallan määräviikko, 125,9km. Tietysti nyt on tullut aika vauhikkaitakin nuot lenkit. Eli olen tässä siis hingannut Vierumäen kisatehoihin nähden kovemmilla tehoilla. Tarvitaan sitäkin harjoittelua, mutta nyt pitää sitten ottaa kyllä ihan sellaista tosi kevyttä = kisatehoilla (125-130). Tarkoituksena on tietysti päästä Vierumäellä varsinkin alku niin vähällä energiankulutuksella kuin mahdollista, johon kaiken tämän on määrä minua valmistaa.
Eiliseen, "saunapäivään". Ohjelmassa oli klo.8 Pyssymäellä yhteisaamulenkki tapahtuma, KANSAINVÄLINEN sellainen. Viikolla pari Vironeitoa laittoi viestiä, että ovat kiinnostuneita tulemaan. Meillähän on kieli melkein sama, mutta silti he ilmoittautuivat Ö-ryhmään, kun vaihtoehtoina oli A ja B -ryhmät. Jännityksellä odotin mitä se sitten meinaa. Turhaa jännitin. Hyvin sujuvasti tytöt puhuivat Suomea. Käyttivät ehkä vähän enemmän käsiä ja puherekvenssi oli terhakkaampi.
A-ryhmän tarkoituksena oli kiertää n.23km lenkki, joka mittausvaiheessa oli noin 22,3km, mutta ajattelin jonkun verran tulevan lisämetrejä. Ihanne ja samalla tavoiteajaksi olin laatinut @6:30, jonka tiesin kyllä olevan kovan nyt mentävällä reitillä. Siellä tiesin paikoin tulevan tosi teknisiäkin pätkiä. Toki samaan hengenvetoon tiedostin, että kun mukana on kaksi huippujuoksijaa voi vedätyksen meininkiä olla ajoittain ilmassa. Mitäpä siinä, lähdettiin hölkkäileen. Lähettiin aluksi latomaan lounaaseen päin. Viron neidot vierastivat kovasti "Tukholma-suuntaa" ja he käänsivätkin pururadalle iloisesti kenkiä heilutellen. Hauskoja ja energisiä tyttöjä.
Siinä met köriläät paineltiin 5:lla alkavia kilsoja. Eli ei siinä ihan kokonaan maisemien kahteluksi menny homma. Kuitenkin, Kivenhakkaajan poluilla oli vähän kuvauksia ja teknistä-osuutta. Reitti jatkui varsin vaihtelevana. Välillä oli kilsa tietäkin ja heti tuli tauluun 5.28 kilsa. Naureskeltiin vähän Järvikylän pururadalla Jonte-Konden kanssa, kun puuskutettiin ja huippujuoksijat rupattelivat keveällä askeleella pehmeästi purua edeten. On se ero vaan aika hurja noihin huippukuntoisiin. On turvallista olla enempi ultrajuoksija.
Järvikylän pururadalta poistuessamme Tompe sanoi tuntevansa polun. En keskittynyt sitten niin tarkkaan karttaan ja vauhtiakin oli kyllin pystyssä pysymisen varmistamiseksikin. Kaaduin nimittäin kerran aika makiasti karttaa tuijottaessa + kerran nilkka pyörähti, mutta kuin ihmeen kaupalla säilyin ehjänä. Ens vuonnahan olen jo M40 sarjassa. Ihmekkös tuo jos kompurointi lisääntyy... Pian tultiin Keijon lapsuudenajan poluille. Jostain syystä tutut polut olivat sen verran haarakkeisia ja vauhti vähintäänkin eteenpäin vievää, että ajauduttiin alas oikealle, kun olisi pitänyt mennä vasemmalle. Tuossa punainen viiva oikealla mistä mentiin ja sininen viiva mistä ois pitäny mennä. Vasemmalla puolen kartta, josta näkee tuon saman asian maastokartalta, sateliittikartan sijaan. Samalla voi kartasta huomata, että mistä mentiin "polkua pitkin" Kaarlelan hallille päin, sitä polkua ei ole kartassa merkitty. Klikkaamalla saat isommaksi.
No, mitäs tuosta, joku kilsan mutka tuli + pari muuta pientä pummia koko retkellä. Oli muuten ihan hauska verrata karttaa maastoon. Oon vähän innostunut ainakin kartan mukaan liikkumisesta. Muutoin en tiedä, olisinko suunnistuksesta semmossaan innostunut.
Vinnurvaan menevät polut olivat puolestaan KUTSUVAT, heinäset ja risukkoiset, sekä lopun kosteatkin. En lakkaa ihailemasta Tompen, "Gebre-Boltin", höyhenen kevyttä askelta upottavillakin alustoilla. Niin vaivatonta. Ei pirulauta soikoot! Olen onnekas saadessani ajoittain olla mukana lahjakkaiden juoksijoiden mukana - kuten "Gebre-Boltin" ja "Hietapuolen Bekelen".
Lopussa "Gebre-Bolt" kaavailikin noin kilsan loppukihhautuksen. Ja tuttu näky! Kantapää alkoi läiskiin ahteriin ja mies katos horisonttiin, vaikka KOITIN ihtekki ahistaa loppuun, mutta jäin n.800-900m matkalla 250m. Ite tulin viimeiset 600m @4:42. "Gebre-Boltilla" oli jo lähes makkara kypsä, kun itse nojailin polviin, koittaen selvittää kuka oon, mistä tuun ja missä oon.
Viron tytöt olivat eteviä erätaidoissa ja meitä odottikin komeat roihut. Touhukkaita, jos kohta kovakuntoisiakin neitoja. Siinä oli sitten mukava rupatella niitä ja näitä. Yhteenääneen pidettiin tällaisia yhteistapahtumia mieltä piristävinä. Ja makkara maistui.
Että sellainen päivän aloitus.... 23,6km @6:15 todella monenlaisissa maastoissa. Ja kello kävi kuvauksissa ja kenkien nauhojen sitomisessakin, kuten muissa pienissä puskien ihmettelytuokioissa yms.
Aikaa oli vain rajallisesti, sillä päälle puski jo seuraava tapaaminen, kun pohjoisen reissulta oli Koskisen Pasi elämänkumppanin (Kirsi) kanssa tulossa LENKILLE ja kahville. Tuo lenkki oli tosiaan ihan kevyt juoksulenkki, ei nuotiolenkki. Eli hierovaa juoksua ja hyvää seuraa - taas. Ja ihan kohtuullinen lenkkikin rääpäistiin, eikä ihan helpoimpaa reittiä? Pasi totesinkin yhdessä kohtaa hirvikärpäsiä itsensä ja minun päältä nyppien: "minä laitoin shortsit ja sinä veit sitten minut tänne hirvikärpästen keskelle", jätkämäisen karskealla kohdalla haaristeltuamme.
Pasin kanssa juostessamme puhumme tietysti niitä-ja-näitäkin, mutta myös paljon harjoittelusta ja juoksuun liittyvistä asioista. Meillä on aina paljon puhuttavaa. Olemme innostuneita, ja se saa meitä syventymään asioihin, oppimaan, kokeilemaan, olemaan avoimia. Eilenkin Pasi juoksutti minua monilla kengillä, joita kaivoi autostaan. Suhinaa oli kuin Lotuksen varikolla, kun uutta kumia laitettiin alle. Eikä niillä testikengillä koko ajan juostu hiljaa! Parhaimmillaan vauhti näytti olevan lopun testeissä @2:42 hetken aikaa ja sitä rataa. Pitäähän kumet testata joka vauhdissa?! Kokonaisuudessaan juoksimme 19,1km, avg.117, @6:27.
Saunapäivä suhteellisen nopeasti värkättynä YouTube teoksena, joka on kaukana täydellisestä, mutta avannee hieman päivää?
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.8.2013
Edellinen blogini sai aikaan paljon keskustelua mm. kyseisen blogin kommenttikentässä. Kirjoitusta pidettiin hyvänä, sekä siihen liittyen kirjoitettiin pitkiä kommentteja, joita voi käydä kertaamassa tuosta edellisestä blogista, tästä linkistä.
Ymmärrettävästi z-Maratonin, Kempeleen maratonin, kilpailunjohtaja halusi keskustella kirjoituksestani. Kävimmekin juuri hyvähenkisen ja rakentavan puhelinkeskustelun hänen, Juha Liljamon, kanssa. Kuten hänen kattavasta ja hyvästä kommentista voi lukea, kaikki ei ole aina niin kuin lehdessä lukee. Hänen kantansa kelaajien osallistumiseen EI OLLUTKAAN sellainen mitä Kalevan jutussa oli lukenut. Kerrataan se vielä tähän, mitä Kalevassa luki: ”Mietimme hyvin syvällisesti turvallisuusnäkökohtia. Valitettavasti
joudumme pohtimaan sitäkin, uskallammeko ottaa kelaajia enää jatkossa
tapahtumaan, niin mielellämme kuin heitä kisassa näkisimmekin.”
Nuo kaksi lausetta, sekä keskusteluni nivalaisen huippukelaajan kanssa olivat AINOA intressini kirjoittaa edellinen blogi. Pyrin aina kirjoittamaan asioista, en henkilöistä. Kirjoitukseni ei ollut mitenkään henkilökohtaiseksi tarkoitettu vaan puolustamaan erilaisten osallistujien TASAVERTAISTA mahdollisuutta osallistua mihin tahansa kilpailuun. Kelaajat kyllä itse tietävät, mihin kisaan heillä on esim. ratateknisistä näkökohdista mahdollista osallistua, ja mihin ei. Se ei ole järjestäjien asia päättää. Kelaajat ovat usein yhteydessä esim. Kempeleen maratonin johtajaan kisaan liittyvistä asioista. He siis kartoittavat tarvittavat asiat.
Eli blogini kirjoituksen POINTTI oli se, että kaikilla pitää olla tasavertainen mahdollisuus osallistua mihin tahansa kilpailuun. Jokaisen kilpailijan tehtävä on itse arvioida oman osallistumisen turvallisuus ja sopivuus - ei järjestäjien. Eikä mielestäni järjestäjä voi rajata jotain luokkaa pois kisoista. Eli tuo oli se pointti noiden KIRJOITUSHETKELLÄ saatavilla olevien tietojeni pohjalta.
Mielestäni tuo kirjoitus on selventänyt ihmisten ajatuksia, tietysti myös omiani. Kuten kommenteista voi lukea, lähes poikkeuksetta kommentoijat pitivät kirjoitustani "hyvänä purkauksena". Myös ihmiset tuolla ulkona ovat puhuneet samaa. Otos on tietysti pieni, mutta kertoo ihmisten tulkinnan tuosta Kalevassa olleesta kirjoituksesta, jonka tuohon toiseen kappaleeseen vielä kertasin. Edellisen blogini kommenttikentässä käyty keskustelu ja kommentit ovat varmasti muuttaneet ihmisten käsitystä ja SELVENTÄNEET sen, mitä todella esim. Kempeleen maratonin kilpailunjohtaja todella ajattelee itse kirjoitettuna, ei lehtijutussa. Ja se on käsittääkseni ollut vain ja ainoastaan EDUKSI myös hänelle, että tämä keskustelu on blogissani käyty. Muutoinhan ihmiset eläisivät ennen keskustelua olleessa luulossa, joka pohjautuu tuohon Kalevassa olleeseen "kilpailunjohtajan kommenttiin".
Kuten Kempeleen kilpailunjohtajan, Juha Liljamon, aistikkaasta ja kattavasta kommentista, vastineesta, voi lukea; tämä on ollut erittäin tunteikasta aikaa myös hänelle. Hän kertoikin minulle puhelimessa loukkaantuneensa nähdessään tekstini. Kuten voimme lukea, Juha on järjestelyissä, kuten muussakin elämässä, isolla sydämmellä mukana maraton järjestelyissä. Ja hän kertomansa mukaan tulee tekemään JATKOSSAKIN kaikkensa kilpailun turvallisuuden eteen. Enkä epäile sitä hetkeäkään. Eikä henkilökohtaisesti siitä ole ollutkaan kyse.
Säännöllisesti blogiani seuranneet tietävät, että pidän Kempeleen reitistä ja tapahtumasta. Olen suositellut lukuisille juoksijoille tapahtumaa ensisijaisesti nimenomaan reitin nopeuden vuoksi, mutta myös hyvien järjestelyjen vuoksi. Ja aion SUOSITELLA EDELLEEN. Kempeleen maraton kehittyy jatkuvasti ja saamme olla tyytyväisiä, että Pohjois-Suomellakin on yksi tällainen isompi, toimiva maraton. Onnettomuuksia voi tapahtua missä kisassa vain. Eikä se tälläkään kertaa ollut järjestäjien piittaamattomuutta vaan enempikin huonoa tuuria. Jokainen tietää, että liikenteessä voi tapahtua mitä tahansa, vaikka kuinka valvoo. Liikenteessä on niin monenlaista menijää. Ainoa mitä voimme on se, että TAKAAMME kaikkien tasavertaisen mahdollisuuden osallistua kaikkiin kisoihin. Annetaan jatkossakin kilpailijoiden itsenäsä päättää, mihin he osallistuvat ja mihin eivät.
Juha pyysi minua vielä puhelun lopussa välittämään tiedon, että hän vastaa mielellään ihmisten ihmetyksiin ja kysymyksiin, jos jollain on jotain mielen päällä. Puhelinnumeron näkee edellisen blogin kommenttikentässä, johon Juha sen itse laittoi. Haluan vielä loppuun todeta ihan omasta halusta, että Juha vaikutti puhelimessa erittäin fiksulta, hyväsydämemelliseltä ja kehityshaluiselta kisajärjestäjältä. Ja haluan korostaa, etten ole missään kohtaa halunut loukata henkilökohtaisesti Juhaa, vaan otin kantaa tuossa lehdessä lukeneeseen kahteen lauseeseen - asiaan. Puhelumme päättyikin varsin hyvähenkisiin, aitoihin jälleen näkemisen toivotuksiin, ja mitä ilmeisemmin tapaammekin vielä... Viimeistään ensi vuonna Kempeleellä. :)
Rakentavin ja yhteistyöhaluisin terveisin, Onni. Pidetään lippu korkealla! Yhteisen ja tasavertaisen liikkumisen iloa ylläpitäen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.8.2013
Kaksi päivää Kempeleen maratonin jälkeen sain kuulla järkyttävän asian. Eräs pyörätuolikelaaja oli joutunut Kempeleen maratonilla autokolariin. Tuossa reitin kohdassa ei ollut järjestäjien puolesta valvontaa. Järjestäjien on joko taattava osallistujien turvallisuus tai ilmoittaa, että kilpailijat ovat omalla vastuulla. Kempeleen maraton sivuilla ei ole mitään ilmoitusta, missä todettaisiin kilpailijoiden olleen omalla vastuulla. Siis paha moka järjestäjiltä! Kilpailun johtaja kertoo Kalevan lehtijutussa, että paikka oli vaarallinen. Miksi siinä ei sitten ollut valvontaa? Onnettomuudessa ollut kelaaja joutui teholle ja oli kaverini kertoman mukaan kriittisessä tilassa, mutta selviytyi taas voittajana elämässä.
Kalevan jutussa kaikkein karmivin, TYRMÄÄVIN ankka lipsahtaa kilpailunjohtajan suusta jutun viimeisessä kappaleessa: ”Mietimme hyvin syvällisesti turvallisuusnäkökohtia. Valitettavasti
joudumme pohtimaan sitäkin, uskallammeko ottaa kelaajia enää jatkossa
tapahtumaan, niin mielellämme kuin heitä kisassa näkisimmekin.”
Aivan järkyttävä suhtautuminen! Mitä ihmisten kategorointia. Kempeleen reitillä haastattelemani kelaajan mukaan 2h alitus olisi unelma-aika. Kelaajille oli matkana vain täysmaraton. Kempeleellä oli sarjoja "tervejalkaisille" aina 10km:sta alkaen. Kisoihin olisi voinut hyvin tulla joku lähes 2h maratonvauhtia juokseva "tervejalkainen" 10km tai puolimaratonin (21,1km) matkalle. Yhtälailla puiden takaa tielle singahtava, n.20km/h etenevä juoksija on siinä riski kuin kelaajakin. Käsittämätöntä asennetta kertakaikkiaan.
Nämä kelaajat ovat kokeneet elämässään MELKOISEN trauman. He eivät ole valinneet etenemismuotoaan. Kaikkien heidän tarina on "palakurkkuun-osastoa". He ovat mitä suurimmassa määrin selviytyjiä! Nämä kelaajat ovat syrjäytymisen sijaan pitäneet mitä suurimmassa määrin itsestään huolta. He eivät kuormita terveysasemien vastaanottojonoja. He ovat huippukuntoisia urheilijoita ja upeita ihmisiä. Lisäksi heistä useat tekevät tärkeää siviilityötä. Mielestäni he ovat kärsineet jo ihan tarpeeksi. Eikö heitä pitäisi SYRJINNÄN sijaan enemmin auttaa?
Maratonkilpailuista sulkeminen on kuin heittäisi heitä mädillä kananmunilla. Täysin käsittämätöntä. Kuulemani mukaan Ylivieskan Kärkimaraton ei ota kelaajia mukaan. Liian suuri turvallisuusriksi. Näin minulle kertoi nivalalainen huippukelaaja, oman vammaluokkansa maratonin maailmantilaston kuutonen. Suomessa maratonjärjestäjien osalta haastattelemani kelaajan mukaan suhtautuminen kelaajiin on vähintäänkin nuivaa. Toisin on esim. Saksassa, jossa on jopa perinteikkäitä kelauskisoja.
Tämä kaikki on erittäin surullista. On ISO harmi, että asiat voi olla vielä vuonna 2013 näin eriarvoisia.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.8.2013
Tulevana lauantaina 24.8. klo.8 starttaa polkujuoksun yhteislenkki Pyssymäen makkaranpaistopaikalta.Polkujuoksun on tarkoitus kestää n.2h30min, jonka jälkeen paistetaan porukalla makkaraa lähtö -ja paluupaikalla, Pyssymäen makkaranpaistopaikalla. Jokainen tuo omat makkarat mukaan.
Tähän listaan ilmoittautuneet:
Ryhmä A: Onni Vähäaho, Keijo Nivala, Joni Laakkonen, Tuomas Ahola
Ryhmä B (kävelyryhmä): Janne Kukkola, Timo Pääkkö, Utas Ajras, Aliel Alopok
Tarkoituksena on koota kaksi ryhmää. Ryhmä A juoksee minun vetämänä tämän kappaleen alapuolella olevan mäkisen ja haastavan n.23km reitin. Ryhmä B (jossa ei ole vielä vetäjää) voisi edetä Pyssymäen maastossa olevia polkuja ja pururatoja samat n.2,5h verkkaisemmin, välillä kävellenkin. Pääideana olla liikkeellä yhdessä 2,5h ja paistaa lopuksi yhdessä makkaraa. Ryhmä B voi suunnitella vaikka spontaanisti reitin. :)
Alla Ryhmän A reittikartta. Klikkaa niin saat kartan isommaksi
Ps. Mikäli ei tule kahta ryhmää, mennään kaikki tuo n.23km lenkki n.2,5h:n. :=)
TERVETULOA KAIKKI ROHKEASTI MUKAAN!!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.8.2013
Miksi? Uskoisin monen ajattelevan ensimmäisenä tuota kysymystä. Ennen kuin mennään syvemmälle tämän maratonin kertomaan voisin vastata tuohon kysymykseen, kun se kuitenkin FANEJA kiinnostaa. Jalat meni "tilttiin" reilun 2km kohdalla. Ainoaksi syyksi juuri tuohon näen vain ja ainoastaan sen, että minulla oli sittenkin ollut joku pöpö koneessa. Nenä oli hieman vuotanut ma-ilta viiva pe-ilta. Tänä aamuna se ei enää vuotanut, enkä pientä nenänvuotoa laskenut edes flunssaksi, koska se ei ollut oireillut - juurikaan. Tarkemmin tutkiessani en ollut kyllä juuri reenannutkaan. Ma:na juoksin ennen nenänvuodon alkua 4,7km maratehoja sisältäneen 10,4km lenkin, mutta sen jälkeen VAIN ke:na Pk2:sta 10,6km ja eilen 4,5km verryttelyä. Ne olivat niin keveitä, ettei pöpön vaikutukset nostaneet päätään vaan väijjyivät mehukkaampaa saumaa kyykyttää isäntäänsä.
Sinällänsä kyrpivä episodi, sillä olen reilusti enkkakunnossa. Diipa-daapa ja dille-dong, mutta sitäpä ei nyt päässyt ulosmittaamaan tänä vuonna maratonilla. Onneksi olen kuullut luotettavista lähteistä, että tulisi uusiakin vuosia. Täytyy vain heittää kuperkeikkaa ja volttia sen kunniaksi, että on elämänsä kunnossa!? Diipa-daapa ja dille-dong.
Onko jollain tarjota jotain muuta ENSISIJAISTA selitystä (joku pöpö ollut kehossa, joka näkyi nyt vielä maratontehoisessa suorituksessa) sille, että jalat menee jäykiksi n.2,2km kohdalla ja niiden lihaksia alkaa särkemään??? Hyvä, ei minullakaan. JUURI TUOHON ei ole muuta syytä. Näin uskon. Toki on muuhun täyden maratonvalmiuden puuttumiseen paljonkin syitä, mutta niihin tuonnempana.
Kisan kuvaus: Lähtöhetki. Sää: kisan aikana +19, tuuli 11m/s, puuskissa 15m/s. Tuuli oli kuitenkin ns. ylätuuli, eli ei vaikuttanut ainakaan vastatuuli osuuksilla läheskään niin paljon kuin mitä tuosta voisi päätellä. Tuntui, että myötätuulta oli kyllä reilusti, mutta vastatuulta suojasi puut. Oikeastaan n.2km oli erittäin pahaa seinävastatuulta n.15/16-17/18km välimaastossa. Eli erinomainen sää! Taas kuulin paljon kisan jälkeen joutavaa säähän vetoamista. Kukaan ei hoksannut, että saivat juosta n.11km REILUUN myötätuuleen ja vastaista oli vain noin vähän, mitä yllä kuvasin. Eli huikea paikka tehdä KOVAA jälkeä.
Tarkoitus oli juosta n.152-155 sykkeillä. Ajattelin sillä tulevan pitkälti helposti n.4.2x-alkuisia kilsoja, ehkä jonkun verran eka puolikkaan lopussa 4.3x-alkuisia. Pääpaino oli saada juoksu alussa rennoksi ja kulkemaan vakaalla tekniikalla. Sainkin mielestäni varsin rennon otteen juoksuun ekalla, alamäkivoittoisella kilsalla. Aika 4.19. Odotettua. Toinen kilsa tasamaalla 4.26. Odotettua. Juoksu oli tuohon asti rentoa. Lisäksi menin hyväntuntuisessa porukassa, jossa oli kolme selkää edessäni. Meidän ryhmän edellä oli vain kolme juoksijaa koko kisassa kaikki täyden maratonin sarjat mukaanluettuna, joista ainakin yksi keskeytti. Sitten, hyvin pian 2km paalun jälkeen alkoi jalat äkkiä jäykistyä ja jalkojen lihaksia särkeä. Ok. Tiedän, että määrää tuli heinäkuussa riskillä paljon ja tässä elokuussa kaksi eka viikkoa oli maratonharjoittelua - ehkä pienellä riskillä vk-harjoitukset todella kovina. SILTI, jalat olivat olleet koko tämän kevennysviikon erittäin hyvät KEVYESSÄ juoksussa, MUTTA siltikään niiden ei olisi pitäneet alkaa oireilla vielä noin aikaisessa vaiheessa, vaikka jaloissa olisi ollutkin ylirasitusta tms. liiasta harjoittelusta johtuvaa. Ensisijainen syy oli pöpö.
Ottihan se PANNUUN aika hiljaa. Silti jaksoin olla toiveikas. Ajattelin siinä kisafiiliksissä sen olevan vain alkujäykkyyttä, joka sulais kyllä. Pian huomasin vaikeuksia pysyä 155sykkeiden alapuolella. Samalla vauhti hidastui tuonne @4:31-4:42 kanttiin, välillä 3-10km. Jalkajäykkyys, jalkalihassäryt, jonka johdosta tulkitsen sykkeiden nousseen, suhteessa vauhtiin. Siis oltiinhan todellakin vasta alkumatkasta, vaikka millä mittapuulla mittaa. Tuollainen vauhti oli mennyt millä tahansa lenkillä sellaisella 140-145 sykkeellä ja rennolla jalalla. Nyt jalat muistutti lähinnä siltä, kun määräpäivän jälkeen lähtee seuraavana AIKAISENA aamuna niitä sulatteleen - karmivilta.
Selkä selältä jättäydyin hitaampiin. Vastatuuliosuudelle "iskin" hemmon selkään, joka veteli tasaseen @4:41-4:54 kilsa-vauhdilla. Oli kyllä kaverillakin niin surkiannäköstä hölkkää, että eipä siinä paljon tuntenut olevansa "kyydeissä". Mutta minulle tuo vauhti oli JO tuossa vaiheessa (olihan oikeasti kyseessä alkumatka, millä tahansa omalla mittapuulla mitattuna) täyttä totta. Sykkeet pakkas jo kovastikin +160 kantille! Ei tietysti ollut maitohapoista tietoakaan, mutta tuo suhde: +160 sykkeet versus @4:41-4:54 -vauhti. Ei hyvää päivää. Pk1-Pk2 männä viikolla. Nyt puski Vk2:n puolelle JO +10km:ssa! Huh, huh. Ja ei unohdeta niitä jalkasärkyjä, jäykkyyttä, JO noin varhain. Koitin nauttia hätäpäissään suolaakin jossain 10km kohdilla. Ei auttanut.
17km kohta oli aika radikaali. Olin tullut +14km raastaen, vauhdin kaiken aikaa vauhdilla laskien ja sykkeiden nousten jo kyseenalaisille alueille. Osa syy sykkeiden nousuun oli sekin, että koitin jo jossain vaiheessa heittää "väkipakolla" ravia harjalle, eli lantion päälle, mutta AINOA mitä tapahtu oli se, että sykkeet nousi ja vauhti pysyi hädin tuskin samassa. Joskus tuo auttaa, ei tänään - tänään ei auttanut mikään. Tipahdin viimeisestäkin kelkasta, joka oli loppuvaiheessa "hiihtänyt" hädin tuskin @4:50 -vauhdeilla. Olin mennyttä. Seuraavat kilsat: 17km: 5:08, 18km:5:22, 19km:5:25... Siis muistetaan, että kaiken aikaa olin +155 sykkeissä! Menin siis jo tuossa vaiheessa minsan hitaammin kuin alussa samoilla sykkeillä. Jalat olivat todellakin vaikeat juosta. 18km kohdalla tein alustavan ratkaisun (aina pitää jättää vara homman kääntyväksi) - keskeytän.
Siinä vaiheessa tulin siihen lopputulokseen, että tämä ei voi johtua mistään muusta kuin, että minulla on joku pöpö, tai on ollut, eikä nyt lihakset pelaa, vaan ne menee jäykiksi, tulee kipeiksi, jonka johdosta sykkeet nousee tappiin. Tie joka johtaa umpikujaan. Millään harjoituslenkillä koskaan en ole kokenut mitään vastaavaa noin aikaisessa vaiheessa, noin tuoreena. Eikä ole puhettakaan, ettenkö olisi voinut jatkaa, kenties juosta loppuun. Kyse oli siitä, että mikäli juoksen VÄKISIN pöpön aiheuttaman poikkeustilan johdosta, mitä se tekee elimistölle ja lihaksille. Päätähtäin kun on Vierumäki 24h. Tänään 21,1km todella surkeasti @4:48.
Analyysi on siis SYYN osalta tehty. Lisäksi tämä oli alunperinkin jo aika veitsenterävaihtoehto juosta mara tähän väliin. Heinäkuun viimeisenä viikkona juoksin +184km. Siitä hätäinen, AIVAN liian LYHYT maratonharjoittelujakso. Lihaksetkin varmasti protestoivat osaltaan tätä kaikkea. On paljon mahdollista, että olen liikkunut nyt tietämättäni rajan takana. Voisinkin ottaa pienen väitöksen Matin ja Tepon kanssa???
Kyllä voin tulla rajan taa. Myytit on tehty murrettavaksi!!! Mutta toivottavasti olen myös ennen pitkää - ennen kaikkea ajoissa - sieltä takaisin. Vaikka on metkaa heilutella lippalakkia rajan takaa, en välittäisi siellä olla. En pidä siis todellakaan mahdottomana vaihtoehtona sitäkään, että olen harjoitellut nyt yli. Minulla on vielä TODELLA ohut pohja, johon nähden olen harjoitellut "vaahtovaluusuusta" -tyylillä, ajoittain. Silti olen sitä mieltä, että tämän keskeytyksen syyt ovat pöpöperäisiä. Mikäli olisin halunut, olisin voinut juosta maaliin asti. MUTTA ma-illasta - pe-iltaan asti vuotanut nenä + nämä POIKKEAVAT kokemukset panivat terveyden etusijalle, ja etenkin Vierumäen. En halua nyt mitään flunssa-kuumetta tms. josta tulee ns."turhaa taukoa" lisää. Olen ILMI SELVÄSTI laskelmoiva juoksija? Raastan silloin, kun pitää, ja mamoilen silloin, kun on hyvä syy. Tämä on sponsoroimattoman juoksijan vapaus. Toivottavasti joskus saan kuitenkin sponsoreita. :) En ole kyllä edes kysynyt. No, tämä oli vain vitsi.
Nyt, kun olen tämän analyysini pohjalta alkanut "tutkia" muitakin asiahaaroja, käy yhä ENEMMÄN ilmiselväksi kaikki tämä. Nimittäin viime pe-la-yönä kärsin akillesjännekivuista. "Merkillistä", sillä en ollut laittanut niitä mihinkään testiin pitkään aikaan. <-Flunssan jälkiä. Tänään kävin iltamassa verrytteleen kempelepaskat pois Pk1:n +8km hölkällä. Vatsalihakseni olivat niin kipeät, että juoksu oli TYÖTÄ. Tein kyllä keskiviikkona keskivartalolle lihaskuntoa, mutta silti - vielä tänään...<-Flunssan jälkiä.
Iltalenkin tarkoituksena oli myös vastauksien saanti, tiedon keruu. Haluan aina lisää faktaa. Juoksin Pk1:n ERITTÄIN tasatehoisen +8km lenkin. Kilsa-aika vaihtelut olivat @5:24-5:32, ja vieläpä niin, että tuo nopein oli toiseksi viimeinen kilsa. Eli erittäin kevyessä (eli Pk1) hölkässä jalat pelaa vielä ok. Lenkin jälkeen oli tosin voimakasta lihassärkyä. Mutta vastaus oli se, ettei samaa reaktiota tule kevyessä hölkässä, vaikka jalat ovat jo valmiiksi rasittuneet. Vauhti pysyy helposti samanlaisena tasasykkeillä 45min hölkällä. Eli flunssa on ollut niin kevyt, ettei se näy kevyessä hölkässä, mutta Vk-lykkäystä se ei kestä. Sieltä heiluu heti vastalausetta terhakkaasti pöytään.
Sen verran täytyy kuitenkin olla (ainakin) huolissaan Vierumäen suhteen, että tuo vasen jalka jatkaa edelleen tuota hermosärkymäistä oiretta. Kylmä rauhoittaa, mutta vain hetkeksi. Esim. matka Kempeleeseen autossa tuotti kipua jalkaan. Koitin sitä kaiken aikaa hienokseltaan hieroskella, mutta se ei auttanut. Sen kerran kun kävimme jaloittelemassa, se helpotti heti - vähäksi aikaa. Se on kuulkaas nyt KROONINEN vaiva. Sen oireet meni kyllä tosi vähäisiksi toviksi, kun söin 3pv burana kuurin. Suunnittelen nyt nykäiseväni tuollaisen 5-7pv burana kuurin, kun on tämä kevyt jakso pakostakin. Samalla koitan saada hierontaakin. Omat kädet väsyy jo - ja ammattilainen on aina ammattilainen, joka asiassa.
Jollekkin tutulle jo noin viikko sitten sanoinkin, että nyt on pohjat tehty Vierumäelle. Nyt voi enää vain pilata tuon projektin. Tuohon viitaten: Koitan nyt olla mahdollisimman viisas harjoittelija tulevina viikkoina. Tiedän mitä minun pitää tehdä, mikä minua vielä vie eteenpäin, ja tiedän mitä minun täytyy välttää. Teen kehittäviä asioita sen verran kuin jalat antavat ja teen vältettäviä asioita mahdollisimman vähän. Suomeksi: Minun täytyy ottaa mäkistä, kenties polkumaastoa, mahdollisimman paljon ja muuttaa se sitten suoran alustan voimavaraksi... Ja välttää tasamaalla, asfaltilla tehtäviä "roskakilsoja".
Tämä kisa oli tietysti minulle ISO pettymys, mutta aina on nähtävä tie eteenpäin. Ei tässä kuitenkaan olla niin isojen asioiden äärellä. Kävin tänäänkin väillä melko pitkällä tuolla psykologisessa maailmassa, mutta fyysiset vaivat olivat niin radikaalit etten saanut sieltä tänään tarpeeksi buustia, vaikka tapasin mielessäni varsin pysäyttäviä ihmisiä. Jos nyt tuota vähän avaan; kysyin itseltäni, olenko kipeä? Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat olleet liian kipeitä. Oma tilanne oli kuitenkin nyt hankala, että lipesin aina turhan pian takaisin realiteetteihin. Joskus on tilanne sellainen, ettei psykologisesta arkustakaan ole mitään, mikä vie eteenpäin.
Matka jatkuu. Ei mitään hätää. Olen innokas tutkija. Janoan lisää. Ennen sitä haluan keventää tätä kaikkea hieman... Olin juoksukaverini, Tuomas "Tombe" Aholan kyytillä Kempeleessä. Tuomaksella meni HIEMAN paremmin. Mentiin sitten kaiken jälkeen Zeppeliiniin katselemaan tuloksia. M40 Puolimaraton: 1.Tuomas Ahola, NU 1.06.57. Vieläkin on mahalihakset osin tuostakin kipeät... Selailin muka älypuhelintani... Sanoin Tuomakselle: -"Kuules, täällä IS:n lööpissä lukee, että Tuomas Ahola on nostettu juoksumaajoukkueeseen!". Ja hauskan pito asian tiimoilta jatkui. No, todellisuudessa Tuomas juoksi ihan hyvän juoksun, vaikka aika ensalkuun olikin väärä. 1.21.57 on melkoisen hyvä aika? Ja Tuomashan juoksee toki yleisessä sarjassa.
Tulee vielä mieleeni toinen, hieman vanhempi asia... Tiesin erään Nivalaisen juoksijan
alittaneen aikoinaan maratonilla 3h maagisen rajan. Niinpä kysyinkin häneltä, mikä hänen tarkka ennätyksenä on? Sain ensin vahvan katseen. Vain pienen hetken hiljaisuus. -"Päälle kahen tunnin". Virnistys päälle. Ja jatkokysymys: -"Eikö se aika monella juoksijalla oo siinä päälle kahen tunnin?". Täydellistä. Mitä tuohon sanoa? Sana hallussa hänellä.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 18.8.2013
Taas voin todeta iloisena, jotta oikeita asioita on tullu tehtyä. KUNTO on noussut. Ensin vedin määrää koneeseen - kuitenkin kova-kevyt-rytmityksen muistaen. Nyt olen sitten vähentänyt elokuussa määrää tämän kaksi viikkoa ja LISÄNYT tehoja. Seuraus: SUORITUSKYVYN nousu. Kuten sanottua, tämä vajaa kahden viikon maratonharjoittelujakso ja viimeisen viikon herkistely on tietenkin AIVAN liian lyhyt jakso KAIVAMAAN maksimaallisen potentiaalin mukaisen tuloksen tauluun. Kuten sanottua vol.2, 24h kisa edellä. Mutta, mutta, kyllä tässä nyt näillä ennusmerkeillä ihan kohtuu tulos käydään liipasemassa Kempeleellä, jos terveenä nämä loppupäivät pysytään.
Terveydestä puheen ollen; jalka tuntui tänään perinteisellä maratonviikon keskiviikon Savulan Pk2 lenkillä vallan hyvältä. Yes! Burana -kuuri vei ilmeisesti oletetun tulehduksen, sekä pehmensi kevennyksen kera lihasjumia. Ja toinen YES sille, että DATA rauhoittaa kummasti marginaali hölkkääjän olotilaa. Kunto on noussut ja nyt parin viikon täsmä jakson jälkeen myös suorituskyky on kovassa nousussa.
Alla kuva (klikkaamalla saa sen isommaksi) maratonviikon keskiviikon lenkit vertailussa ENNEN toukokuun terwamaratonia ja nyt ennen Kempeleen maratonia. Eli 2min55sek meni tuo Savulan 10,6km lenkki nyt nopeammin. Mielestäni se on aika paljon noin lyhyellä matkalla ja näin lyhyellä ajalla. Tuntuu hassulta, että sitä on noin paljon toukokuuta paremmassa kunnossa. Mutta menkööt! Huom! Tuossa tämän päivän lenkissä kaksi ekaa kilsaa väärin. Todellisuudessa kahden ekan kilsan ajat 4.36 ja 4.38.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.8.2013
Siinäpä viime lenkkien tuntemukset. Jalat ei meinaa nyt millään normalisoitua. Noooo... tietysti tämä tila ei ole yllätys. Heinäkuun loppuun asti työskentelin pääosin alle 130 tehoissa. Nyt sitten olen koittanut tehdä tällaisen lyhyen kahden viikon maratonille valmistavan jakson, jonka aikana olen lykännyt jopa suhteellisesti liiankin paljon veekoota. Jalat on ihmeissään. Viikolla 30 juoksin 184,8km, toissa viikolla rytmittäen/keventäen 57,1km ja viime viikollakin normaaliin verraten todella varovaiset 85km. Puhtaasti kilometrimääriä katsomalla voisi kuvitella jalkojen normalisoituvat, palautuvan. Kilsat sisältää kuitenkin HUOMATTAVASTI tottua enemmän aivan maratontehojen tuntumassa tai sen alueen yläpuolella ollutta juoksua. Edelleen toistan: jalat on ihmeissään - ja tästä syystä johtuen niiden normalisoituminen kestää.
Tilanne on jollain tavalla jopa koominen. Olen elämäni kunnossa, kirkkaasti. MUTTA minulla ei ole maratonille LÄHESKÄÄN riittävää vk-iskutusvalmiutta, enkä tiedä ehtiikö jalat ihan täysin palautua lauantaiksi, sillä siksi erilaista viimeisen kahden viikon harjoittelu on ollut... plus, että sitä edelsi omalle tasolleni peilaten jättiviikko, +184km. Koomisuutta kuvaa erittäin hyvin tämän aamupäivän PERINTEINEN maratonille valmistava lenkkini. Tuntuma oli lähes kaiken aikaa kankea tai erittäin kankea. Alla olevat kengätkään (Nike Air Free 3) ei sovellu minulla mitenkään vähänkään vauhdikkaampaan menoon - ne ovat allani sangen kömpelöt. Ehkä osa tuosta tunteesta johtuu tietysti noista kankeista jaloistani. Usein keveillä jaloilla ovat kengätkin sutjakkaammat, heh,heh, kun on viisasta tekstiä taas.
Yhtä kaikki. Kaikesta huolimatta data on silti tällä hetkellä ERITTÄIN makoisaa luettavaa. Sen tekee vieläkin makoisammaksi todellakin se, että meno tuntuu suoraan sanottuna PASKALTA. Tässä nyt vaikka tuota Terwamaratonia (ennätys 3.29.37 krampanneilla jaloilla = kunto olisi edellyttänyt alle 3.20 aikaan) edeltävä PERINTEINEN maratonviikon maanantain valmistava versus tämän aamun kankia lenkki. Kyseessä siis kaksi samalla reitillä ja samalla tavalla juostua lenkkiä. Erotuksena, että juoksin tänään tarkoituksella vähän (keskisyke 5 pykälää alempi) kevyempänä tuon ja silti lenkin data on kuin aivan eri miehen tekemä. Vai mitä sanotta tästä vertailusta???
Ennen Terwamaratonia
Väli
20.5.2012
keskiv.
0-2,6km
12:54
4:58/km
Pk2
maraton
2,6-6,3km
16:56
4:35/km
maratehot
tulos
6,3-10,4km
20:15
4:56/km
Pk2
25.5.2013
3.29.37
Yht.aika
50.05
4:49/km
4:58
keskisyke
150
Nyt ennen tulevaa Kempelemaratonia
Väli
12.8.2012
keskiv.
0-2,6km
12:20
4:45/km
Pk2
maraton
2,6-6,3km
16:10
4:22/km
maratehot
tulos
6,3-10,4km
19:55
4:51/km
Pk2
17.8.2013
x.xx.xx
Yht.aika
48.25
4:39/km
x:xx
keskisyke
145
Tässä on siis tilanne vertailussa viisi päivää ennen maratonia. Tämän päivän lenkistä on enempi potentiaalia kaivettavana esille tulevan lauantain maratonia kuin oli toukokuussa. Silti on jotenkin hirviän vaikia sanoa, mihin tämä kaikki riittää. Ja siihen kaikkeen kuuluu mm. miten jalat palautuvat LYHYESTÄ kahden viikon vk-harjoittelusta ja minkä verran vk-iskutusvalmiutta lopulta on ja mikä on burana-kuurin alla olevan jalan tilanne kisapäivänä. Odotukset on itsellä AINA korkealla. Uskon silti aina, että ne ovat realistiset. Epärealistisia tavoitteita ei kannata laittaa, sillä ne alkavat hyvin pian tuntumaan kisassa kiusallisilta.
Sanon edelleen, että 3.20 alitus on realismia. Miten paljon se sen alle menee, riippuu jo niin monesta asiasta, että antaapa lauantain sen näyttää. Mutta sanotaanko näin, että olisin yllättynyt, jos aikani on jotain muuta kuin välillä 3.13-3.19. Tulihan se sieltä? Veikkaukseni. Parempaan ei ole nyt rahkeita. Tämän odotusarvon kanssa on elettävä. SILTI on varmaa, että tuun NIISTÄMÄÄN itseni aivan kanveesiin, eli mitään en jätä kennoihin. En ole koskaan ymmärtänyt sellaista ajattelua, jossa jotain jätetään johonkin tulevaan. Kun lappu laitetaan rintaan, käy jo pelkästään sitä sen verran kunnioittaminen, että homma vedetään NIISTOON asti. Saatana.
Viimeistelystä vielä sen verran, että keskiviikon Savulan lenkin (10,6km sis.15min välein Boltin) teen hieman ajateltua kevyempänä, jotta palautuisin paremmin. Alunperin tuo oli tarkoitus vetää Pk2:na, eli tuossa 138-140 kantissa, mutta nyt meen enempi tunteen mukaan, eli ehkä jopa lähempänä Pk1:n rajoja (130). Pääpaino on rentoudessa ja helppoudessa. Kyllä tämä tästä - taas. Otetaan sopivan rennosti. Oonkin paljon katellut näitä.
Robert Pettersson
Ismo Leikola
Ps. Ketkä on tulossa Kempeleeseen juoksemaan/hölkkäämään?
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.8.2013
