Kaksi päivää Kempeleen maratonin jälkeen sain kuulla järkyttävän asian. Eräs pyörätuolikelaaja oli joutunut Kempeleen maratonilla autokolariin. Tuossa reitin kohdassa ei ollut järjestäjien puolesta valvontaa. Järjestäjien on joko taattava osallistujien turvallisuus tai ilmoittaa, että kilpailijat ovat omalla vastuulla. Kempeleen maraton sivuilla ei ole mitään ilmoitusta, missä todettaisiin kilpailijoiden olleen omalla vastuulla. Siis paha moka järjestäjiltä! Kilpailun johtaja kertoo Kalevan lehtijutussa, että paikka oli vaarallinen. Miksi siinä ei sitten ollut valvontaa? Onnettomuudessa ollut kelaaja joutui teholle ja oli kaverini kertoman mukaan kriittisessä tilassa, mutta selviytyi taas voittajana elämässä.
Kalevan jutussa kaikkein karmivin, TYRMÄÄVIN ankka lipsahtaa kilpailunjohtajan suusta jutun viimeisessä kappaleessa: ”Mietimme hyvin syvällisesti turvallisuusnäkökohtia. Valitettavasti
joudumme pohtimaan sitäkin, uskallammeko ottaa kelaajia enää jatkossa
tapahtumaan, niin mielellämme kuin heitä kisassa näkisimmekin.”
Aivan järkyttävä suhtautuminen! Mitä ihmisten kategorointia. Kempeleen reitillä haastattelemani kelaajan mukaan 2h alitus olisi unelma-aika. Kelaajille oli matkana vain täysmaraton. Kempeleellä oli sarjoja "tervejalkaisille" aina 10km:sta alkaen. Kisoihin olisi voinut hyvin tulla joku lähes 2h maratonvauhtia juokseva "tervejalkainen" 10km tai puolimaratonin (21,1km) matkalle. Yhtälailla puiden takaa tielle singahtava, n.20km/h etenevä juoksija on siinä riski kuin kelaajakin. Käsittämätöntä asennetta kertakaikkiaan.
Nämä kelaajat ovat kokeneet elämässään MELKOISEN trauman. He eivät ole valinneet etenemismuotoaan. Kaikkien heidän tarina on "palakurkkuun-osastoa". He ovat mitä suurimmassa määrin selviytyjiä! Nämä kelaajat ovat syrjäytymisen sijaan pitäneet mitä suurimmassa määrin itsestään huolta. He eivät kuormita terveysasemien vastaanottojonoja. He ovat huippukuntoisia urheilijoita ja upeita ihmisiä. Lisäksi heistä useat tekevät tärkeää siviilityötä. Mielestäni he ovat kärsineet jo ihan tarpeeksi. Eikö heitä pitäisi SYRJINNÄN sijaan enemmin auttaa?
Maratonkilpailuista sulkeminen on kuin heittäisi heitä mädillä kananmunilla. Täysin käsittämätöntä. Kuulemani mukaan Ylivieskan Kärkimaraton ei ota kelaajia mukaan. Liian suuri turvallisuusriksi. Näin minulle kertoi nivalalainen huippukelaaja, oman vammaluokkansa maratonin maailmantilaston kuutonen. Suomessa maratonjärjestäjien osalta haastattelemani kelaajan mukaan suhtautuminen kelaajiin on vähintäänkin nuivaa. Toisin on esim. Saksassa, jossa on jopa perinteikkäitä kelauskisoja.
Tämä kaikki on erittäin surullista. On ISO harmi, että asiat voi olla vielä vuonna 2013 näin eriarvoisia.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.8.2013
Jämerää tekstiä. Tämä kannattaisi lähettää Kalevan yleisönosastolle.
VastaaPoistaTeppo
Nyt on asia tekstiä, pitäsi ottaa oppia eikä kieltää osallistumasta kisoihin, ei me tosiaan huvikseen ajeta suomea päästä päähän yhen lätkän ja hartsportin takia vaan että pysyy mieli ja roppa kunnossa ja samalla olla hyvänä esimerkkinä myös vammattomille kanssakulkijoille.
VastaaPoistaHS Espoo
Hattua teille kyllä nostan! Olette nimenomaan hyviä esimerkkejä kaikille! Ps.Laitoin tämän tekstin menemään paikallislehteen.
VastaaPoistaOlen Ari Halmetoja, osallistuin v1989 Kalevan Tervaetappiin, 3-päiväiseen kansainväliseen maantieetappi pyöräilykisaan. Toisena kilpailupäivänä ajaessamme Oulusta Muhoksen suuntaan, edellä ensimmäisenä ajoi moottoripyöräpoliisi joka antoi käsimerkeillä vastaantulevalle liikenteelle pysähtymis/sivuunajokäskyn. Kaikki tietysti noudattivat annettua ohjetta, paitsi yksi onneton emäntä törkeässä rattijuopumustilassa... Käräjäoikeus tuomitsi pyöräilijät yhteisvastuullisesti maksamaan autonkorjauskulut, syynä liikenteen vaarantaminen. Vastaantulevan moottoripyöräpoliisin näyttämät käsimerkit eivät ole siis sitovia, ainoastaan ohjeellisia, joita ei tarvitse noudattaa, tästä siis oikeuden päätös. Moottoripyöräpoliisin jäljessä ajoi poliisiauto, myös vilkut päällä ja sen jäljessä tuomariauto keltaiset vilkut päällä.... Aivan sama kenessä vika ja syyllisyys oli, loppuikäni olen pyörätuolin ja käsipyörän käyttäjä. Tässä vaiheessa sillä ei ole todellakaan suurta merkitystä.
VastaaPoistaHarrastan käsipyöräilyä, juuri hetki sitten tulin 15km lenkiltä.... Ei, en todellakaan päässyt edes noin lyhyellä lenkillä siihen nopeuteen, mitä huippujuoksiat etenevät maratonilla, ei edes lähelle. Minun käsipyöräni seisahtuu paikoilleen nopeammin, kuin yksikään huippujuoksija juoksuvauhdistaan, pajon nopeammin....
Pyörätuolikelaajat ja käsipyöräilijät kyllä ihan varmasti, takuuvarmasti tiedostavat kulloisetkin riskit. Kukaan meistä ei todellakaan ole "viivalla" ilman kovaa ja intensiivista harjoittelua, joka tapahtuu yleisillä teillä ilman minkäänlaista liikenteenohjausta.
Kyllä me invaliditkin/vammaiset aina jotain ymmärrämme, ainakin minä ymmärrän sen, jotta ihan aina voi jotain sattua, kaikista varotoimenpiteistä huolimatta.... Antaisitte vain meidän osallistua kilpailuihin, niin kuin tähänkin asti, nuivasti, mutta kumminkin osallistua. Se on meille hyvinkin tärkeää. Eikä mentäisi ainakaan siihen, kuin minun kohdalla, jotta koko Kalevan tervaetappi lopetettiin kymmeneksi vuodeksi, en ainakaan minä olisi sitä halunnut.
Lopuksi haluan kysyä mielipidettänne järjestäjiltä ja juoksijoilta, että jos vastaantulevan vilkutpäällä ajavan moottoripyöräpoliisin käsimerkkejä ei todellakaan tarvitse noudattaa, luuletteko että risteyksessä seisoskelevan liikenteenohjaajan käsi/huomiolaikkamerkkejä tarvitsee noudattaa???
Antakaa meidänkin urheilla, hitaammin minä ainakin pyöräilen, kuin huippujuoksijat.
Muistan hämärästi tapahtuneen uutisoinnista. Sekä harrastaessani vanhojen Nivala-lehtien lukua, olen törmännyt jossain vaiheessa tarinaasi. Mukava kuulla sinusta! Ja, että edelleen harrastat ja urheilet. Oman elämän voittja. On hienoa, että jaksoit kirjoittaa tähän noin kattavasti. Kiitos!
PoistaHellöy Onnin kommenttipalsta. Täällä naputtelee hässäkän aiheuttaja itse. Eli Janhus Ese. Olipa Onnilta hieno ja jämerä purskautus. Tänksistä siitä. Ja Arska olet ollutkin mielessäni tässä koko ajan, koska tässäkin tapauksessa näyttää kaikki olevan vielä mahdollista. Autoilija kun on kiistänyt väistämisvelvollisuutensa. Poliisit tulevat haastattamaan minua kuvien kera myöhemmin.
VastaaPoistaNyt makailen Rovaniemellä vuodeosastolla ja fiksut lastat jaloissa mahdollistavat kotiin lähdön parin päivän sisällä. Luutuminen kestää kuulemma noin kaksi kuukautta. Ja lauantaina Oyssissä oli tosiaan kriittiset paikat, kun siellä havaittiin lonkkamurtumien aiheuttama sisäinen verenvuoto. Säikäytti paskat housuihin, kun maratoonari kuskattiin vauhdilla leikkaussaliin ja lääkäri tilaa puhelimella kuusi säkkiä hätäverta. Onneksi vuoto talttui ilman avaamista.
Arskan tapaus on aivan käsittämätön ja tuon tietäen en hämmästyisi matkaa Oulun lääninvankilaan. Kisapäällikkö kävi tervehtimässä sairaalassa ja myönsi auliisti liikenteenohjauksen alimitoutuksen, oli kyllä oikein fiksun oloinen tyyppi.
Olette osuneet kommentoinneissanne nyt napakymppiin. Kilpailupäällikkö ilmoitti lehdessä, että käsipyöräilijöitä ei nähtävästi enää uskalleta ottaa mukaan ja heti seuraavana päivänä Ylivieska kielsi osallistumisemme. Tämä lähtee etenemään nyt dominoefektin tavoin. Olen ajanut tuhansia tuhansia treenikilometrejä ja 34 maratonia ympäri Suomea 17 vuoden aikana ilman ensimmäistäkään kolhua. Ja totta ihmeessä olen varovainen myös numerolappu rinnassa. Ja nyt yksi kolari, joka oli puhtaasti autoilijan ja seuraavaksi järjestäjien moka, sulkee meiltä monta ovea. Ja juuri nyt, kun käsipyöräilyyn on tullut aivan uutta nostetta.
Maratonit ovat tosiaan luonteva paikka käsipyöräkisoiksi, koska meikäläisten loppuajat sijoittuvat kahden ja neljän tunnin väliin. Isoissa maratoneissa riittää kannustusta ja niissä on organisaatio, jollaista piskuinen käsipyöräporukka täysin omia kisoja varten ei noin vain pystyyn polkaisekaan. Kempeleen kisapäällikkö tosin otti lehtilausuntoaan takaisin ja aikoi tarttua Sopasen Harrin ojentamaan käteen reittiturvallisuuden parantamiseksi.
Mutta vilkaiskaapa rytinäpaikkaa google mapista osoitteesta Koulutie 3 Kempele, klikatkaa valokuvaa vasemmalla ja sitten kuvan avauduttua sitä yksi napsu vasemmalle. Siinä se on. Ylhäällä Kempelehalli, jonne vievälle liittymälle auto kääntyi kameran kohdalta Koulutieltä. Minä tulin kuvan vasemmasta reunasta loivasti viettävää pyörätietä alaspäin ja pam. Vasta valokuvista olen tajunnut, että pyörätien ja kameran välissä on vasemmalla pieni parkkialue. En huomannut sitä ensimmäisellä kierroksella, olisiko ollut silloin tyhjä? Ja toisella kierroksella siinä on saattanut olla autoja, jotka peittivät minut autoilijalta ja auton minulta. Tepon kanssa tarinoituamme arvelimme, että vauhtini on ollut noin 30-35 kilometriä tunnissa. Muistan, että kuulin oikealta kiihdyttävän auton äänen, näin auton ilmestyvän, ei mitään mahdollisuuksia enää jarruttaa, yritin kääntää vasemmalle mutta silloin jo tömisi kuskin oveen. Ja kuski katsoo vasemmalle vasta nyt. Vakuutusyhtiöstä kerrottiin kuskin katsoneen, että tuo matka kameran kohdalta pyörätielle on parkkialueen vuoksi niin pitkä, ettei kyseessä ollut enää kääntyvän ajoneuvon väistämisvelvollisuus pyörätien suhteen. Mitäpä tuumaatte?
Pidetään tulta nuotiossa.
Esko
Toivottavasti oikeus voittaa, siis maalaisjärki. Eihän tuo nyt voi olla mitenkään kilpailijan syy.
PoistaHieno ele kisapääliköltä käydä sairaalassa. Arvostan.
Mitä parhainta toipumista sinulle! Meitä on nyt paljon, jotka puhaltavat sinulle myötätuulta. Tsemppiä!
Siinä risteyksessä on "moottoriajoneuvolla ajo kielletty"-merkki. Lisäkilpi: huoltoajo sallittu. Olikohan ko henkilö menossa pelaamaan lentopalloa vai korjaamaan jääkaappia?
VastaaPoistaHei vaan tälle palstalle.
VastaaPoistaOlen Juha Liljamo- Kempele Z-maratonin kilpailunjohtaja. En oikein tiedä, mistä aloittaisin omien tuntemukseni kirjoittamisen. Aloitan vuodesta 1966. Äitini vammautui pallosalaman iskiessä hänen päähänsä. Hänen vasen puolensa halvaantui. Lisäksi tärsky aiheutti kehon pahan palamisen. Iho täynnä toisen ja kolmannen asteen palovammoja. Oma äitini selviytyi paljon paremmin kuin Esko aikanaan omasta onnettomuudestaan. Pääsen kesäisin 8-kymmppistä äitiäni viemään hillasuolle.Esko ei sinne suolle ikävä kyllä pääse. Eli jotain tunteita tämän päivän olotilaan on olemassa.
Kilpailua edeltävällä viikolla Esko soitteli ja kysyi voiko Hanbike Finin kelaajat tulla meille kisaamaan ns. epävirallisiin SM-kisaan. Toivottelin ryhmän ilolla tervetulleeksi. Esko varmaan muistaa puhelumme.
En ota kantaa viime lauantain onnettomuuteen. Virkavallan tehtävä on hoitaa asiat kuntoon.
Kun minulle maanantaina Eskon vakava loukkaantuminen selveni soitettuani hänen kelaajakaverilleen Sopasen Harrille. Illalla menin tapaamaan Eskoa Oysiin. Tapaaminen oli mielestäni luonnollinen haluni kohdata kovan kohtalon kokenut kelaaja.Tuntemukseni siinä hetkessä oli sekavat. Pääsin tutustumaan neliraajavammautuneeseen ihmiseen, joista vaimoni on monesti kertonut, koska hän oli aikanaan samaisen osaston osastonhoitaja, jossa Eskoa hoidettiin.
Kohtaamisen jälkeen olen monta kertaa itkenyt ääneen ja hiljaa. Oloni on erittäin synkkä. Tapaaminen opetti minulle paljon uutta elämääni varten.
Olen pyrkinyt auttamaan Eskoa. Kävin ottamassa tapahtumapaikasta valokuvia ja lähettänyt ne hänelle. Tänään videoin tapatumapaikan. Ohessa on linkki
http://youtu.be/xxKPMCYUW-4
Tortai-iltana pidimme klubin ylimääräisen johtokunnan kokouksen. Siellä tehdystä päätöksestä tulen avautumaan tulevaisuudessa, mikäli siihen tulee aihetta.
Cosmos on lähtenyt omassa puheenvuorossa voimakkaasti kommentoimaan asioita. Kannattaa myös miettiä, miksi joku maraton ei voi ottaa kelaajia kisaamaan. Esim. jos reitillä on paljon korkeita jalkakäytävän korokkeita. Silloin niihin pitäisi rakentaa ajoluiskat. Myös sora/sepelipinta maratonreitillä saattaa olla vaikuttava tekijä. Ei varmaan ole kyse mistään ihmisten luokkiin laittamisesta. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Kempele Z-maratonin kuuluttajana toimii moninkertainen vammaishiihdon olympiavoittaja Pertti Sankilampi. Pertiltä voi kyllä kysyä kantaamme kelaajiin. JA eri vuosien tuloslistat kertovat myös suhtaumisemme.
Cosmokselle otan puhelun heti, kun saan hänen puhelinnumeronsa( kts. Onni sähköpostisi).
25. Kempele Z-maraton oli kokonaisuutena erittäin onnistunut tapahtuma. Juoksijamäärä kasvoi n. 40%. Lapsia oli vajaa 300. Kelaajia 5 kpl. Eli kokonaisuudessaan 1000 ihmistä liikkui tapahtumassa. Tapahtuma ei synny hetkessä. Ja tämän onnettomuuden seurauksena meidän pitänee laittaa jokaisen jopa mestäpolun päähän liikenteenvalvoja. Sieltähän voi tupsahtaa kilpailijan eteen vaikkapa mopoilija. Nyt meillä on töissä eri tehtävissä vajaa 150 ihmistä.
Kalevan jutussa kommentoin, voidaanko tulevaisuudessa ottaa kelaajia. En kuitenkaan halua, että tapahtuu taas jokin onnettomuus, josta minä saan jonkin rangaistuksen. Ne ei kuulu tähän juttuun.
Kempeleen Maratonklubin jäsenet ovat TÄYSIN Eskon puolella. Meillä on vilpittömät tunteet kaikkia vammautuneita ihmisiä kohtaan.
Oulussa 23.08.2013-Juha Liljamo 0400-687350
Eikö kyseessä ole OSALLISTUJA, kokoajan puhutaan vain PYÖRÄTUOLIKELAAJASTA tai VAMMAISESTA...Onni puhuu eriarvoisuudesta, olisiko vastaavaa tunteenpurkausta ja ylireagointia tullut jos onnettomuudessa olisi ollut juokseva osallistuja? Ikävä tapaus, pikaista paranemista Eskolle.
VastaaPoista