sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

MITÄ HALUAMME OLLA?

                Jokainen sen määrittelee. Jokainen sen määreet piirtää. Monenlaista seppää näkee ja saa tavata. Kaikista voi oppia. Jo pian 45 vuotta vahvasti elettyä elämää. Moni asia voi olla lähempänä kuin uskookaan. Ei sitä vaan taho hoksata. Liki 40 000 kilometriä juosseena on ilo yllättyä, eikä se ole oikeasti edes paljoa juoksua. Terveisiä vaan Orivedelle, Monteloille! Joko tänä kesänä ehtisin teitä tavata? Saataisko teidät Super PEP 2019 tapahtumaan? Kunniavieraiksi?

              Minulle edessäni oleva ihminen on tärkein. Olen onnekas, saadessani tavata niin monia ihmisiä. Ihmiset ovat pääsääntöisesti yllättäneet minut omalla hyvyydellään. Tietysti maailma ei ole näin yksivärinen ja mukaan mahtuu merkillisiä mököttäjiä joiden sielunmaisemaa ei voi ymmärtää. Jokaisella on kuitenkin oikeus valita, myös mököttäjillä. Naama kurtussakin saa elää. Onnekseni olen saanut työskennellä pääasiassa elämäniloisten ihmisten kanssa. Kiitos.

               Kun juoksee paljon ei ajattele miten itse kehittyy vaan miten hyviä muut ovat. Näin on ainakin itselleni käynyt. Arvostan suuresti edeltäjiäni tässä kaupungissa ja katson suurella ilolla ystävieni kehittyvän. Markku Kouvan,Ville Isoniemen ja Mika Leppälän nimet mainitakseni. Iso steppi laittaa aina positiivisesti ihmettelemään.

               Olen juossut Iso-sydämaan perhereitin Pyssymäestä pitkästi yli 200 kertaa. Se on auttanut ymmärtämään ainakin kaksi asiaa: Antero Erkkilä on kiertänyt sen yli 250 kertaa. Hattua päästä. Voi kokeilla. Anttu tietää aina polun kunnon. Ei voi kyllin arvostaa tuota määrää. Anttu on aikoinaan juossut maratonin alle kolmeen tuntiin. Eipä meistä ole kovin moni siihen pystynyt. Toinen on perhereitin ennätys Pyssymäeltä, joka on Haapajärven hirmun, Anssi Koirikiven juoksema, ällistyttävä aika: 39:41. Voiko se olla edes mahdollista? Moni terve vastaisi, että EI.

               Huhtikuu on ollut hienoa aikaa omassa ulkoilussani. Olen ajautunut juoksemaan noin 120km  viikossa. Sen lisäksi olen mm. hiihtänyt ja kävellyt. Olen elännyt vahvasti. Olen aika hyvässä kunnossa. Tiedän, että se voi hetkessä myös murentua, mutta niitähän kerkiää sitten murehtia, jos niin käy? Tänään olin Taunon mäessä. Mies joka pesi omat varpaansa reilusti yli 90-vuotiaana itse saa minut nöyräksi. Dan Hill´llä jokainen saa tuntea itsensä. Tänään Dan Hill jyrkimmästä kohdasta x 49 kertaa.










               Tämän päättymisen jälkeen kolme tuntia "palautumista" ja järvenkierto 22km@5:40(124bpm). Päivän saldo: 30km ja reilu 1100 nousumetirä, sekä liki neljä tuntia liikuntaa. Tässä kuussa voi rönsyillä, mutta vois sen verran kunnioittaa tulevaa KK166km retkeä, että toukokuun voisi jo liikuskella pääsääntöisesti kevyesti. Tässähän on jollain tavalla jopa ällöttävää tapahtumaan tähtäystä? Jos olen rehellinen niin en enää tiedä, että olenko vain pelkkä ulkoilija vai laskelmoiva kuntoilija. Väittäisin kuitenkin, että enempi fiilis liikkuja. Kenties tiettyjä lainalaisuuksia päähäni on iskostunut.

                Nyt vain jatketaan muutama päivä rauhallisemmin ja katsotaan mitä jalat sitten haluavat. Eli olen oikeasti sittenkin jalkojeni oma. Yes!

                Kaksi asiaa lopuksi. Jos haluat lukea enemmän Sydänmaan reitin identiteestä niin voit lukea sen TÄSTÄ ja jos tahdot päästä mukaan Super PEP 2019 tapahtumaan sisään niin paina TÄSTÄ. 



Onni Vähäaho, Nivalassa 7.4.2019

1 kommentti:

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.