ULKOILU INNOSTUS

          Huhtikuu näytti kalenterissa väljältä töistä. Ja se on kyllä tuntunutkin siltä. Olen ollu paljon vapailla. Olen ajautunut sen ja kevään edistymisen myötä ulkoilemaan pääasiassa kahdesti päivässä. Liikuntatunnit ovat kasvaneet ja hiihtokelit heikentyneet. Se on tiennyt vaivihkaa hölkän lisääntymistä. Maaliskuussa tuli hölkättyä jo yli 400kilometriä ja nyt meno on ollu huhtikuun kahdella eka viikolla vielä reilumpaa. Kahteen eka viikkoon 235 hölökkää.

         Ihan fiiliksellä on tullu edelleen mentyä, millon mitäkin. Okei, tietty kierto on näköjään seurannut ulkoiluteemoja vahingossa: mäki, kevyt päivä, lepo, vauhti, pitkä, palautus, pidempi jossa myös reipasta, palautus, mäki... Reilu viisi viikkoa Kuusamon kovaan retkeen. Kahteen kertaan karhunkierros, 166km. Etukäteen tehdystä ulkoilusta on hyötyä siellä. Edellisvuodesta on opittu. Nyt kääntäessäni toukokuun kalenterista loppuu kaikki kuluttavat ulkoilut. Retkinälkää on jätettävä.

         Peruskuntoa ei ehdi juuri enää nostaa. Tällä viikolla on jo pakko ottaa kevyempi viikko, jottei lihakset mene liian jumiin. Jumi ei ole voimaa, vaikka 90-luvulla itsekin toisin ajattelin. Elastisuus ja kimmoisuus on. Tuoreus. Karhunkierroksen 166km retki ei tee kummoistakaan poikkeusta mihin tahansa erittäin vaativaan retkeen. Hyvin pitää valmistautua ja sittenkin pitää pystyä vielä äärimmilleen päästäkseen perille. Mutta tuo on kiva haaste. Tykkään opiskella itsestäni lisää ja tuo mahdollistaa sen. Siitä tulee taas hyvin opettavainen retki. Kaikki ovat olleet.

         Kävin eilen aamulla viimeisen kerran tälle keväälle hiihtämässä Nivalassa. Kaksi päivää aikaisemmin näkemäni perusteella olin yllättynyt miten valtavasti latu oli sulanut noin lyhyessä ajassa. Enää ei edes yöpakkaset pelasta. Kyllä latu on mennyttä. Jo nyt joutui muutamassa paikassa miettiin/taiteileen, kun vain yhtä jalkaa pystyi nostamaan kerrallaan.

          Hiihtomajalla, Hiitolassa (Seppolassa), oli jo aamu seitsemän jälkeen yhdeksän autoa parkissa. Olin joukon nuorimmaisia. Vanhin mies (88.v) hiihteli varsin hyvää vauhtia hymy huulilla, tarinoiden parhaat vitsit. Itseäni hämmästytti vanhan herran erittäin nopea tilannetaju ja huomiointi, sekä sanavalmius. Yksi vitosen lenkki ei tuolla ole mitään, edes hänelle. Melkoisia ukkoja! Jotenkin älyttömän kunniakasta saada hiihtää noiden veljien seassa. Ensi syksynä sitten taas. On se vaan kivaa tuo hiihtäminen.

        Tällä viikolla on kiva koittaa jo opetella vähempään ulkoiluun. Se on haaste, sillä tykkään ulkoilla paljon, mutta täytyy tulevia retkiä kunnioittaa ja yrittää oppia edellisistä. Täytyy toivoa, että yli kahden vuoden terveenä olo putki saisi vielä jatkoa ja saisi retkeillä. Jotain on ehkä elämässäni siis oikeinkin menny tai sitten mulla on vain älytön tuuri terveyteni kanssa.

         Ilmakin lämpenee taas reilusti ja jo kerran alkaneet shortsikelit saavat jatkoa. Kevyen viikon ratoksi oon suunnitellu pieneksi välipalaksi kiihtyvän järvenkierron (22km) perjantaille mikäli tuntuu jalat edellisenä päivänä siltä. Tänään rauhallista mäkeä DanHillillä. Ja tiistai sekä keskiviikko leväten/vähän liikkuen. Torstaina ehkä jotain pientä vauhdinvaihtelua. Määrät kuitenkin alas. Nyt on edellisten viikkojen kovan menon aika antaa upota lihaksiin rauhassa. Välillä on hyvä vähän tankata. Sitten noin viikko vielä pienellä käsijarrulla reilumpaa menoa ja sitten reilu kolme viikkoa retki-innon kasvatusta vain pienin ylläpidoin ja härnäyksin. On se hienoa kun pääsee tuollaisia tupla karhunkierros retkiä yrittään.

Onni Vähäaho, 15.4.2019 Nivalassa