Hiljalleen siirryin betoniviidakosta kohti miljoonankiven polkua ja sitä kautta Pyssymäelle. Paljon kuvauksia heti alkumatkasta alkaen. 52 kuvausta kaikkiaan. 32 minuuttia kaikenlaisia taukoja, jolloin kello kävi. Samalla tuli noita pysähdyksiä, joita tulee Karhunkierroksen 166km retkellä aina ajan päästä ja sitten taas jatketaan. Kaikki oli nyt tarkoituksenmukaista. Olen vähä tämmönen, joka tykkää paljon suunnitella. Miksiköhän minusta ei tullu insinööriä? Ai niin, pitäshän sitä älliäkin olla, mutta sitähän ei ole, vaan ompa intoa kuiten-niin.
Ei tarvinnu mennä montaa kilsaa perhereittiäkään, kun huomasin kelirikko ajan laskeutuneen reitille. Vettä, pettävää maata, jäätä, lunta, kaikkea mikä hidastaa. Myös pääosin kesäteknisyys on aina talven jäljiltä aluksi vähän koittelussa. Eikä asiaan lentoa antanut 5,9kg varustepaino, eikä kahden päivän takainen verttitonni. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tilastollista sekin - numeroista kun tykkään. Mutta eipähän ollutkaan tänään kiire vaan olin retkellä. 13km kohdilla eka kunnon paussi, kun lisäsin litran juomaa liiveihin. Killitin himokkaana siihen mennessä litran. Vähän se oli +5 asteen lämmössä liikaa noin 1:30h aikana, mutta eipähän viihtiny jättää vesikätköstä yhtään käyttämättä.
Siirryin ns. koko reitin osiolle. Parin kilsan ajan oli aika tavanomaista, kelirikko teemalla höystettynä toki. Itse asiassa tuossa vaiheessa luulin vain jalkojen olevan tänään erityisen hitaalla, mutta päivän aikana myöhemmin selvisi, ettei niin ollut. 2,5h tunnin retkeilyn jälkeen lämpötila alkoi hiljalleen nousta ja laitoin hanskat reppuun. Samalla loikkasin Lahnajärventien yli kohti Pesänevaa. Matkaa oli takana noin 19 kilsaa. Retki sujui hieman hitaammin kuin olin luullut, johtuen alustan hitaudesta, mutta suurempi yllätys olisi vastassa reilun kilsan päästä.
Kuuntelin eri lintujen ääniä ja kuuntelin tuulen mukavaa huminaa ajattelematta aivan tarkkaan missä kohtaa olin menossa. Yhtäkkiä huomasin olevan veden ympäröimänä, mutta silti oranssien maalimerkkien suunnassa. Hetkinen, mutta eihän Lahnaojaa edes näy. No ei näkyny, kun sinne oli matkaa vielä ehkä 200 metriä. Seutu oli veden vallassa. Kahlasin lähemmäs kohtaa, josta näkisin sillalle. Sillan takana oli tasainen vesivana silmänkantamattomiin. Ei oikein mitään järkevää asiaa siitä yli. Ja vielä, kun ottaa huomioon sen tiedon, että paluupuolella vesi on aina korkeammalla niin en edes viihtinyt ajatella miltä siellä näyttäisi. Niinpä tein aika nopean päätöksen nostaa kädet pystyyn ja retkeillä eri reittejä tänään. Iso-Sydänmaan reitti näytti tänään taas luonteensa. Se ei ole koskaan itsestäänselvyys. 31 kerta koko kierrosta jäi odottamaan kenties vasta kesäkuuta osaltani.
Siitä sitten sujuttelin katsomaan Lahnaojan paluupuolta Lahnajärventien kautta. No ei sinne tosiaankaan ollut asiaa, sillä vesi oli noussut lähelle tien tasoa, jota se ei ole aiemmin tehnyt. Tämä taisi olla nyt lopulta vedenkorkeuden maksimiaikaa, vaikka perhereitillä oli viitteitä jo vedenpinnan laskusta. Oppipahan tästä senkin, että Pesäneva on aina oma lukunsa ja Lahnaoja sen tuulikaappi.
Retki jatkui kuitenkin mukavissa merkeissä ja kuvattavaa oli paljon. Video päivästä tämän tekstin lopussa. Olin kuullut muutama päivä sitten, että västäräkit olisivat tulleet ja nyt sen itsekin näin Teljonlammella. Oli justiinsa napakymppi reissu seurata luonnon heräämistä, hieman jäykkiä sammokoita ja muuttolintuja, sekä soidin huutoja. Samalla sain tarvittavia vastauksia varusteista. Suurin huomio oli, ettei puhelimessa riitä virta, jos Garmin Connect sovellus on päällä. Se keskustelee kellon kanssa ja siinä niiden juorutessa akku meni kuudessa tunnissa tyhjäksi. Pitää testiä mitkä asetukset tarkalleen täytyy laittaa, että kaikki toimii normaalisti.
Loppu retkellä kiertelin vielä Pyssymäen seudulla mäkiä, jopa hieman tunkkasin. Sitten kotiin teitä pitkin, Eemelinmäen kautta. Mittariin kertyi 7h 2min ja 51 retkikilometriä. Keskisyke 110. Joo, kyllä minä vähän hölkkäsinkin, vaikka keskisyke voisi olla joidenkin kävelysykekin. Lopussa oli jännä huomata, että alle 120 sykkeillä tulin vieläkin aika painavalla repulla noin 5:30min kilsoja, vaikka takana oli jo yli kuusi tuntia tarpomista kaikkea muuta kuin helpolla reitillä. Hyvä juttu. Mutta vaikka tuo kevyt lenkki olikin niin kyllä tällaisesta pitää malttaa palautua, vaikka olisi kuin intoa. Torstai - lauantai on palauttavaa ulkoilua / lepoa. Sunnuntaina vois harkita tilanteen mukaan taas jotain innokkaampaa hommaa. Pitää vielä miettiä mitä.
Kellosta kului 43% virtaa seitsemässä tunnissa kun kaikki maholliset hälytykset ja jänistoiminnot oli päällä. 50% meni virtaa vajaassa 13 tunnissa kun ei ollut mitään hälytyksiä, eikä syketoimintoa. Varmaan sen syketoiminnon jätänkin Karhunkierroksella pois, mutta esim. hälytys vaikka 10min välein vois olla hyvä. Muistais paremmin kävellä, juoda ja syödä. Nykyään uppoudun herkästi vain aistimaan luontoa ja voi unohtua tuo tärkeä evästely puoli.
Tästä on taas kiva jatkaa. Oli oikein positiivinen päivä. ONNISTUNEEN retken KOLME asiaa ovat:
1. Tulee lähdettyä
2. On kivvaa
3. Pääsee takaisin kohtuu ehjänä
REISSUVIDEO
DATA GARMIN DATA STRAVA
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.4.2019
Onnistuneen retken prioriteetit kohdillaan :-)
VastaaPoista