PERSPEKTIIVISSÄ

               Lähden kerrankin kiireettömänä pyörällä kohti kokousta. Sisälleni tulee hyvä olo jouto kymppiminuuttisesta. Kuin tilauksesta huomaan kotitielläni tutun hahmon kävelevän samaan suuntaan, jonne olen matkalla. Hiljennän huomaavaisen hiljaa itselleni arvokkaan vanhan herran viereen. Yksi harvoja vanhoja urheilumiehiä, joita ei vain voi ohittaa vaihtamatta muutaman sanan. -"Miten olet voinut viime aikoina", kysyn mieheltä, jonka maraton ennätys taitaa olla 10 minuuttia parempi kuin minun tai ehkä se on 15 minuuttia, en tarkkaan muista. -"Kiitos hyvin, olen saanut liikuttua säännöllisesti ja nyt olen menossa hartauteen".  Muutama arvostava sanojen vaihto ja lopuksi vielä kertasin; -"Minkä verran sinulla olikaan ikää?". Tyylikkäästi ja nuorekkaan letkeästi astellen mies vastaa: 86.

                Mietin erkanuttuaemme, että hän on 41 vuotta minua vanhempi. Tulee toive hänen kunnostaan, hänen iässään. Vaatii jo kosolti tuuria päästäkseen noille lukemille, jos se riittää sittenkään. Tavatessani näitä vanhoja ihmisiä tunnen eläväni historiaa. Olen kiinnostunut kuulemaan heidän tarinoitaan, ajatuksiaan. Olen tulossa itsekin ilmeisesti vanhaksi. Huomaan sen joistakin asioista, vaikka koenkin olevani aika nuorekas. 45-vuotiaana huomaan, etten voisi enää harjoitella kuin nuoret kollit. Kroppani ei kestäisi. Siksikin on kiva olla "vain ulkoilija".

                Juoksin eilen aika nopeasti kehkeytyneen idean seurauksena paikallisen järven, Pidisjärven ympäri (tasan 22km) reippaasti. Mukavaa rallatelu reipasta, ei ahdistavaa menoa. Tuuli meinasi vain tehdä kierroksesta hieman haasteellisen. Edellisten viiden viikon isot ulkoilumäärät painoivat lisäksi kintereissä, mutta halusin välillä vähän pidemmästi juosta reippaammin - ainaisen kevyen hipsuttelun vastapainoksi. Ja olihan se kivaa. Viisi viimeistä kilsaa pystyin vielä suunnitellusti lyömään löylyä, vaikka vastatuuli söi siitä kyllä vauhdin pois, mutta kiuas kuumeni kuitenkin hieman.

               Järvenkierrossa kesti 1:42:39. Keskivauhti oli 4:39min/km. Keskisyke hieman tavanomaisia maratonkisojeni keskisykkeitä alempi, 148. Eli sellaista aika helppoa reipasta. Tuo aika tuntui kuitenkin mutu tuntumana ihan hyvältä. Pitikin oikein tarkistaa Garmin Connectin suodattimella, että mihin aikaan olen sen aikaisempina vuosina reippailla lenkeilläni juossut. Seuraavaksi paras oli kahden vuoden takaa, 1:47:30 -luokkaa, eli noin viisi minuuttia hitaammin, samoilla tehoilla.  Ehkä hieman yllättävääkin. Suodatus väli oli 2012-2019 vuodet.

              Tänään sain ilokseni hetkeksi juttuseuraa ollessani palauttavalla ulkoilulenkillä. Minulta kysyttiin miksi pidän "turhana" juosta paljoa 70-80% välisillä tehoilla. Ehkä joku muukin on voinut sitä miettiä, joten kerrataan se tässä. Eli näen, että kevyet lenkit olisi hyvä tehdä pääsääntöisesti ALLE 70% tehoilla maksimisykkeestä. Esim. minulla maksimi (ehkä se vielä on sen) 177 niin 70% on silloin noin 124. Eli 123 keskisykkeellä tai sitä alhaisemmilla tehoilla. Tänään keskisyke oli osittain maastossa juostulla 14,5km lenkilläni 118.
              Mikäli juoksee paljon esim. 75% tehoilla on jalat kaiken aikaa herkästi raskaat, eikä jaksa juosta niin paljon määrää kuin jos juoksisi samat lenkit alle 70% tehoilla. 70-80% väli on puurouttavaa lenkkeilyä. Ja syö paukkuja, sekä rentoutta sitten tehokkaimmilta lenkeiltä, yli 80% tehoista. Tämä on siis filosofiani mielestäni järkevästä harjoittelusta. Toki muistin tälle hyvälle kuntoilija tutulenikin korostaa, että säännöllinen liikkuminen on toki kaikista tärkeintä, ja että aluksi, jos kuntoa ei ole paljoakaan niin on aika vaikea asua alle 70% tehoissa. Tärkeintä on liikkua, hifistely tulee vasta sitten, joka niin haluaa.

              Itse olen ollut jo vuoden katsomatta kelloon lenkeilläni. Jätän sen hauskan lenkin jälkeiseksi hauskaksi. Varmasti tapahtumissa, Karhunkierros 166km:lla ja PUF 171km:lla tulee seurattua, jotta pysyisin paremmin mukana noiden retkien poluilla loppuun asti. Noin pitkät retket tarvivat hieman suunnitelmaa ja suunnitelmassa on kello apuna. Kello lenkkeillessäni ei enää yllätä minua jälkikäteen. On kiva nähdä, että tunne ja data ovat mukavan lähellä kaiken aikaa. Siitä tulee jotenkin selittämättömän hyvä olo. Tavallaan se on palkinto pian 40 000 juostusta kilometristä ja rohkeudesta opiskella itsestä tarpeeksi.

             Huomenna olisi tarkoitus käydä aamuvuorossa ja sitten levätä loppu ilta. On kiva olla välillä perheen kanssa rauhassa. Ehkä voisi myös vähän venytellä. Ensi viikolle on ulkoilusuunnitelmia. Maanantaina on Nivalan Polku ry:n mäkipäivä, jossa tulee ainakin käytyä. Eikä ensi viikon ulkoilut varmaan siihen jää. Sitten, kun siirrytään toukokuulle kalenterissa niin alan keskittyä saamaan jalkani keveiksi huhtikuun tuhdin ulkoilusession jäljiltä. Onneksi siinä on yli kolme viikkoa aikaa keventää. Toukokuussa ei enää kuluttavia ulkoiluja.

             Palataan asiaan! Terveyttä ja liikunnan iloa - siitä se kaikki lähtee!

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.4.2019