sunnuntai 8. syyskuuta 2019

KOHTI UUTTA TAVOTETTA

           Lähestyn risteyksen jälkeen joen ylittävää siltaa. Alkumatka tuli kenties jälleen mentyä yli voimavarojen. Alan väsyä, juoksuaskel on raskas. Reitti on tasainen kuin Saarisen Jussin siilitukka. Silti ehkä puolen metrin vastamaa (nivalainen mäki!) tuntuu naulaavan juoksun lopullisesti. Sillan jälkeen on hyvä myötäle, johon kankein jaloin juoksu sammuu kuin aikoinaan Nissan Sunny - väärään kohtaan. Tuosta on aikaa 12 vuotta.

          Laihduttaessani tuolloin kävelten, koitin välillä epätoivoisesti juosta 5km lenkkiä yhteen kyytiin. Se oli pitkä prosessi. Mietin itseasiassa vasta nyt, miksen kävellyt tuosta suoraan kotiin (n.500m matka) vaan jatkoin reilun 5km lenkin loppuun kävelten. Ehkä olin niin päättänyt - en enää muista.

          Vielä nytkin silloin tällöin on sellainen tunne ennen lenkkiä, että selviänköhän perille. Enää se ei jää kiinni kunnosta, mutta ohjelma edeltävästi voi olla ollut niin raaka, että saatat aamulla huomata jalkojen olevan valmiiksi liian väsyneet. Tai on ollut joku pitkä kisa vast'ikään, eikä palautumisesta ole ollut oikein varmaa tietoa. Sitten yrität juosta esim. Iso-Sydänmaan reitin kokonaan ja kohtuu reippaasti. Silloin kohtaan noita tuntemuksia 12 vuoden takaa, vaikka ne ovat hieman eri muodossa.

          Aloitan nykyään aika harvoin kertomaan oma-aloitteisesti miten olen eilen tai tänään lenkkeillyt. Etenkin vähän liikkuvien on vaikea ymmärtää tätä minun hommaani. Harjoittelumääriäni ja tiheyttäni on vaikea mattimeikäläisen ymmärtää. Jos omia reenejä itekkin mietii paperille kirjoitettuna niin onhan ne välillä aika hurjan tuntuisia kombinaatioita.
          Eilen kävin 2h heräämiseni jälkeen Taunonmäessä, eli siis DanHill'llä. Vain 6,4km, mutta sen sijaan 1031 nousumetriä. Aikaa tais mennä joku 1h44min. Kevyt ote, mutta on tuossa tonnissa vielä sellainen reenin maku, vaikka vain kevyesti ottaa. 
         Tässä kuvassa Toivolan lahjakkaan suvun nuorin vesa

          Pitää tässä kohtapuolin alkaa ottaa 1500-2000m+ nousumääriä/reeni - aina välillä. Ja välillä vähemmän, mutta kovaa.

          Eilen illalla juoksin sitten kotoa Pyssymäelle ja nakkauksentietä takas. 16,1km. Gps heitti vain 100m alakanttiin. Yllättäen peräti 2min nopeampi kevyt lenkki n.120-125 sykkeen kategoriassa kuin viime syksynä palautuneemmassa vaiheessa loka-marraskuussa olleet lenkit. 88min lenkki. Yli 3 tuntia reeniä. Kaksi lenkkiä samana päivänä. 

          Minun maailmassa ennen lenkkiä on ollut lenkki ja lenkin jälkeen on lenkki. Aina välillä lenkin jälkeen tulee kuitenkin tunne, että nyt ois hyvä pitää seuraavana päivänä lepopäivä. Sitä on vaikea selittää. Siihen ei tarvi mitään vaivaa tai muuta erikoista. Tuntuu vain, että viime päivinä on tullu tehtyä kaikkia mahollisia lenkkejä ja jalat tuntuvat olevan sen verran harjoitusväsyneet. Eikä mäkitonnin jälkeen oikein pysty/kannata vetojakaan ottaa.  Niitä kun tekisi mieli jossain kohtaa ottaa, mutta tehot ei uppoa väsytettyyn lihakseen. Toisaalta kisasta ja kohtuu reippaasta pep57km kierrosta on siksi vähä aikaa, ettei vedot vielä oikein kanna ideana siltäkään näkökannalta. Niinpä tänään on lepopäivä ja työsaralla iltavuoro.

           Minulla ei oo ollu vuoteen mitään ohjelmaa. Tiedän mitä oon tehny ja mietin osin tuntemusten ja edellisten perusteella mitä tekisin seuraavaksi. Jonkun verran hyödynnän myös sään kulkua. Jos on mahdollista niin haen erilaisille harjoituksille erilaisia olosuhteita. Tämän ajatuksen sain guru Pappa-Tenhusen valmennusideologiasta. Oma pääfilosofiani on kuitenkin mennä vaistoilla ja ne ovat vieneet nyt hyvään suuntaan viimeisen vuoden aikana.

           Merkittävin yksittäinen tekijä kehittymiselleni on ollut mäkiharjoittelun reilu lisäys. Vuonna 2018 nousumetrejä tuli n.47 000m. Nyt niitä on tälle 2019 vuodelle tullu jo n.45 000m, vaikka on vasta syyskuun alku. Aion edelleen ensivuonna lisätä mäkireeniä. Myös hiihto oli tärkeä juttu ja sitä jatkan. Tasasen juoksun määrää tasasella vähennän, sillä en katso sen enää kehittävän minua tässä vaiheessa harrastustani, polkujuoksua.

          Tuleva iso tavoitteeni on Ultra Trail Mount Blanc (UTMB), eli noin 170km ja 10 000m+. Ensi vuonna yritän kerätä karsintapisteet, jotta pääsisin eka kertaa osallistumaan arvontaan v.2021 kisaan. Ehkä pääsen viimeistään v.2023 sisään. Mene ja tiedä, mutta olen innoissani pitkästä aikaa jostain tavoitteesta. Samalla tuleva iso/kova tavoite, UTMB:n läpäiseminen vaati sellaista harjoittelua jota tykkään tehdä. Kannustavaa on myös, että ystäväni Mika Leppälä pääsi tuon kisan tänä vuonna läpi hyvällä, reilun 32h ajalla. Pääasia on kuitenkin päästä tuo koko massiivinen reitti läpi, ei aika.


Tässä lyhyt kooste tämän vuoden kisasta. Kohtuu innostava?
Onni Vähäaho, Nivalassa 8.9.2019

2 kommenttia:

  1. Iso ja selkeä tavoite antaa motivaatiota sekä tuo positiivista tekemisen makua tulevien vuosien harjoituksiisi. Jos nytkään, mutta tulevina talvina sinun ei varmasti tarvitse miettiä harjoituksiin lähtemistä myöskään niinä ikävimpinä keleillä. Menestystä isoon tavoitteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Antti! Olen aina tykännyt pidemmistä projekteista. Tämä pitää minut pitkään hyppysissään :)

      Poista