Syyry. Minä, Tuomo ja tällä kertaa myös Anssi, seisoimme Syyryn tienhaarassa, hieman P5:lta länteen. Ilmansuunnat. Aurinko oli jo liki etelästä porottava. 18 astetta lämmintä. Sopiva keli. Vettä liivissä 1,5 litraa. Myös hieman energiaa. Reittimestari Tuomo oli tehnyt liki maapallon muotoisen ympyrää hiukan muistuttavan reitin. 6,5km linnuntietä.
Lähdettiin 5min välein. Anssi ensin, minä sitten ja lopuksi juuri reilu vuorokausi aikaisemmin huikean yösuunnistuksen tehnyt Tuomo. Viime viikonloppuna ei lampisuunnistus mennyt kuitenkaan kuin Tråmsössä, joten mitään ei ole kirjoitettu ennen kuin se on nähty.
Anssi starttaa. Letkeästi painaa helppoa eka rastia kohden. Lopulta pääsen itsekin irti. Letkeästi koitan itsekin. Noin 5min/km vauhdilla eka rastille. Tiputus tieltä alas Ruuhilammelle ja nousu takaisin tielle ja kohti Nimetöntä. Pidän edelleen kohtuu napakkaa vauhtia ja vanhaa traktoriuraa hyödyntäen tulen parin kilsan suunistuksen jälkeen Nimetömän lammelle ideaalisti menneen alkumatkan jälkeen. Keskivauhti tässä kohtaa vielä 5:30min/km tienoilla.
Nimettömältä otan suunnan kompasilla Koukkulammelle. Varsin ok. väli. Hieman koukkua vasemman puolelta, mutta enempi maaston vuoksi. Sitten tapahtuu joku hätäisyys/älyväläys enkä keskity. Näen Koukkulammen aivan oikein, mutta lähden jostain kumman syystä kiertään lampea vasemman kautta, kun oikealta mentäessä Keltalammelle olisi vain hädin tuskin 300 metriä. Samalla päädyn menemään suoraan etelää kohden, kun pitäisi mennä liki suoraan länteen. Ehkä kompassisuuntakin tuli otettua huolimattomasti.
Hakeudun kankaan päälle, mutta en hoksaa rauhoittua ja katsoa karttaa. Nousen kankaalle ja myllätylle hakkuuaukealle ja tiputan suolle. En saa kiinni missä olen (kas kummaa) ja nousenkin uudestaan seuraavalle kankaalle vain tiputtaakseni erittäin märälle suolle. Hetken ajattelen, että onko Keltalampi näin kuivannut, mutta jatkan suolta kankaalle uudelleen - ja taas uudelle kankaalle. Olin tullut noin kilsan Keltalammen alapuolella olevalle tielle.
Hetki menee ennen kuin pääsen kartalle ja alan juosta taas aika reippaasti korjatakseni mokaani. Pääsen kohtaan, jossa menee se kelkka-ura. Yes, olen kartalla. Tai siis tavallaan. Minulla on edelleen se 2km aikaisemmin ottama suunta, joka näyttää länteen. En rauhoitu ymmärtämään, että olen mennyt sekä kaukaa lammen vierestä että ohi ja minun pitää mennä siis itään, koska tulin lännestä. Mutta ei, minäpä painan vanhalla suunnalla kohti lounaaseen vievää kelkka-uraa. Katson kyllä lähtiissä että 300m joo, mutta jostain syystä käyn liki 800m päässä ennen kuin hoksaan ilmansuunta virheen. 1,5km pummi siitä.
Lopulta Keltalammella. 6,7km takana ja neljä rastia. Edessä vielä neljä rastia lisää. Rata oli pitkä 6,5km. Pummeilla saa lisää matkaa ja kuntoa? Taas laukkaan tietä pitkin lähemmäs isoa Kivijärveä. Tämä väli menee liki nappiin. Isolla Kivijärvellä ajassa 1:13h. Onkohan pojat jo maalissa? Vai joko pian taas nähdään? Katselen hiukan pitkää järven reunamaa. Hiljaista. Ompa kumma. Hah,hah.
Sitten helppo homma. Jätä aurinko taakse ja juokse tielle. Yllättävän hidasta ja risukkoista. En löydä kartan metsäuraa helpottamaan, jonka pojat oli löytäneet. Tosin minun löytämiset oli tänään muutenkin olleet kaikin puolin haasteelliset. Lopulta tulen aika hyvään kohtaa tietä. Ensin hieman sitä tarkastelen ja vahvistun sijainnista. Pieni varaus jää aina, sillä historia ei ole ruusuinen tässä lajissa. Olen kuitenkin jo toista lampea perätysten juuri oikeassa kohdassa ja pian kastan käteni Pienessä Kivijärvessä. Rastin leimaaminen tapahtui taas omalla tunnolla lampeen kättä kastaen.
Sitten vuorossa lampisuunnistuksen pienin lampi - Häränsilmä. Kiertääkö takas tielle ja juosta sitä liki kilsa ja joutua kuitenkin suunnistaan umpimetsää vajaa 200m vai heilauttaa suoraan kompassin avulla 400m päässä olevalle piskuiselle lammelle. Suoraan vaan! Suunnistaan tänne on tultu. Ja aika hyvin tuo väli menikin. Hieman oikealta koukaten, vaikka tänään iso pummi tulikin vasemmalle. Tämähän alko lopussa onnistuun.
Sitten vain reilun 200m matka tielle. Pidä aurinko takanasi suunnalla. Ja tielle tultiin. Sitten loppukiriä viritteleen Syyryä kohden. 200m juostuani en ole varma menenkö oikeaan suuntaan tietä pitkin ja jotenkin päädyn vaihtamaan suuntaa. Ja kyllä, juoksen noin 800m länteen, kun itään olen menossa. Varmistan asian vielä kompasilla. Ehkä tielle tullessakin kannattaisi vielä katsoa se suunta kompasilla. Vaikka toisaalta tämä oli ainoa tie, jossa oon lähteny väärään suuntaan. Kaikkinensa noin 2km pummi!
Lopussa ei ihmeellistä ja lähestyn maalia, jossa jo Anssi ja Tuomo odottaa. Huutelevat, että hiki on jo kuivunut. Huh, olipas siinäkin vain monenlaista. 14,1km tuli mittariin. Eli vaivaiset 7,6km yli reitin ihannemitan. mm. Tuomolla tuli mittariin 7,95km. Taitava mies. Lampisuunnistus on mukava harjoittelumuoto. Tällä kertaa tässä kartta mallissa oli aika karkea merkistö. Ei ollu merkattu kiviä, eikä kivikkoja. En tiedä oisko ne auttaneet. Yhtä kaikki - kokemus oli taas hieno. Kiitos kaverit!
1. Tuomo Junttila, NIPO 1:18h
2. Anssi Kiiskilä, NIPO 1:23h
3. Onni Vähäaho, NIPO 2:01h
Onni Vähäaho, Nivalassa 1.9.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti