TOIPUMIS SETTIÄ

Kylläpä sitä piti säikähtää eilen, kun oli keuhkot niin pahantuntuiset palattuani kotiin Toholammillta. Olipa jopa pientä lämpöäkin, joka laski pikku tirsoilla. Eikä lämpöä ole ollunna sen perästä. Tässä vaiheessahan sitä pitää ottaa vitaliparametrit melkein ennen jokaista askelta, heh. Vitaaleista puheenollen, ja leposykkeistä. Syksyllä mulla oli leposyke 50 muistaakseni. Ainakin se 5:lla alkoi ja oli tod.näk. tuo. Talven häröily on vissiin muokannu elimistöä enempi kestävyysurheilijan (aika outoa puhua itsestä urheilijana, ehkä velivalkoisena enemminkin) suuntaan, kun leposyke oli pari viikkoa sitten 41. Nyt se oli tuossa päivällä 52. Eli lievä flunssa ja eilinen rasitus painavat = kevyttä elämistä huutaa. Ja minähän tottelen näitä päätelmiä. Varsinkin, kun ne itse määrään, heh.

Eiliseen. Keuhkot olivat siis todella pelottavan kipeät. Tuli ihan mieleeni reilun vuoden takainen keuhkokuume ja hukkaan menneet kuukaudet. Ehdin jo ajatella, että eipä se auta sitten kun sairastaa, jos niin käy. Illaksi oli kuitenkin suunnitteella elmistön hellimistä monenlaisin konstein, joten minähän siitä heti tohkeissani niistä nauttimaan. Lista oli pitkä ja mukava: Ihan ykkösenä tuli paras mahdollinen seura. Elikkäs oma perhe. Sitten tuli donitsi kahaveet. Siitä jatkettiin kätevästi rillieväisiin. Hädin tuskin näin annokseni yli toiselle puolen pöytää. Sen jälkeen vähän piti vain istua ja henkähtää. Kunnes funtsin sopivaa lääkitystä keuhkoille, jos ei pian edellä mainittu setti vielä kesää tekisi sen suhteen. Niinpä heitin huiviin vielä tällaisen cocktailin: 3x25ml rommia+4pientä hörppyä siideriä ja 2h viiveellä buranan. Sitten nukkumaan.

Ja kuinkas ollakaan! Aamulla keuhkot olivat jo ns. vapaat!!! Liekö hullun tuuria taas? Kaverillekin tekstasin, etten tiedä, olenko pöhölö vai sissi. Kumpi sitten olisi parempi? Mitä virkaa sisseillä on 2012 luvulla, en tiedä. Yhtä kaikki, olisi taas tehnyt mieli huutaa riemusta, kuten tuli eilettäin pari kertaa tehtyä kesken maratonin. Jäljelle jäi vain lievä flunssa, joten siitähän se riemu ratkesi. On ollut ihan taivaallinen olo. Olenkin vain hissukseen kässehtinyt. Toki jo hiilareita tänään (Sunnuntai) vältellen, mutta runsaasti vettä ja kevyt colaa juoden. Päikkäritkin tuli otettua. Eli nauttimista täysin rinnoin. Silti jotain puuttui. Mitähän se nyt mahtais olla? No, palauttava lenkki tietysti.

Niinpä lähdin tuonne uljaaseen auringon paisteeseen hieman happea haukkaamaan ja ulkoilemaan. Ajattelin käydä näyttämässä pienelle flunssalle väyliä joille ois tarkoitus päästä heti, kun herra.flunssa tajuaa poistua kehostani. Nyt vain tällainen tutustumisajelu. Tehorajaksi määräsin itselleni 70%, eli tollaiset 130-135lyöntiä/min. Olihan tuo hiippaileva hölkkä ihan ensi askelilla aika lihaskipeää hommoo. Nopeasti jalat kuitenkin jo alkoivat ns. pelaamaan. Aika usein täytyi sykemittaria vilkuilla, kun on tuo lievä flunssa vielä tuossa oottamassa seuraavaa junaa, johon hyppää ja poistuu luotani. 8km siinä sitten lopen jarruttelin. Ja pysyin sykerajoissa. Maximi oli 135 ja keskari 130. Eli ultratehoilla, kuten muutoinkin kuuluu mennä näin maran jälkeen.

Löysin tästä lenkistä heti ainakin neljä järkevää syytä tehdä se: a) sai happea, b) sai kuona-aineet liikkeelle, c) palauttava, d) jatkuvuus. Pienellä huumorilla höystettynä voinkin todeta, että kun eilen jäi järkisyistä johtuen tekemättä illalla palauttava 4km hölkkä niin rankasin siitä itseäni tupla matkalla.

Tuli muuten lenkillä vastaan Pepe Willberg.

Ei tosin laulanna mulle. Oishan tuo voinunna jotahi luikauttaa? Ois vissiin pitäny hehkuttaa hälle uutta mara-enkkaa, heh.

Liekö hän lomailemassa täällä päin vaiko jollain keikalla? Onko jollain tarkempaa tietoa? Mulla ei ainakaan mitään hajua. Alan odottelemaan klo.19.30 alkavaa Crosby Showta. :)

Ps. Huomasin, että viime blogissakin oli paljon kirjoitusvirheitä ja eri aikamuotoja samassa lauseessa. Ilmeisesti tässäkin, mutta eipä nyt jaksa laittaa painoa noille tällä haavaa. Kunhan suollan juttua ulos.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.4.2012