21 VRK 13H - KAUDEN PÄÄTAVOITTEESEEN

               Niin se aika vain rientää. Apaut-trallaa 3 viikkoa kauden pääkisaan. Kaikki näyttää isossa kuvassa oikein hyvältä. Katselin tuossa viime vuoden (Silloin 128km/24h) vastaavan ajankohdan menoa ja meiningiä harjoituspäiväkirjasta. Onhan tässä nyt eroa kuin yöllä ja päivällä viime vuoteen. Joten erittäin vesikielellä tässä kisaa odotellaan. 

              Aivan viimeisen puristuksen alan jättämään jo harjoittelusta. Se työ on tehty. Nyt alkaa olla aika parhaan mahdollisen kunnon esiin kaivaminen, ns. herkistely. Se ei tietenkään tarkoita välitöntä kilsamäärien dramaattista laskua vaan viimeisen puristuksen jättämistä harjoituksista pois. Siis ei enää mitään +4h lenkkejä, eikä liian kovilla tehoilla äkkirykäsyjä tms. ihmetempauksia.

             Tänäänkin jätin päivän toisen harjoituksen maltillisesti 28km, vaikka olin varautunut 36km:n. Kokeilin nauttia n.250kcal energiaa/4km. Eli reitti oli n.600m pidempi kuin kisareitti. Lisäksi olin tänään tietysti paljon rasittuneempi kuin mitä tulen olemaan 3 viikon päästä. Varmaan tulen hakemaan ainakin alkutunneilla tuollaista n.200kcal määrää/kierros. Sillä jo ilman herkistelyjäkin on vauhtini ilmeisesti hiemankin levänneenä n.10-15sek/km nopeampaa kuin mitä se tänään oli. Olkoonkin, että tämän päivän vauhtikin olisi kelvannut kernaasti vaikka kisavauhdiksikin, plus+plus.

              Tähänpä viikkoon nämä +100km viikko annokset ennen kisaa jäävät. Huomen iltana tahi su-aamuna veivailen vielä jonkun lyhyehkön lenkin. Ensi viikolla on kolme yövuoroa ja yhteensä peräti 4 yövuoroa perheessämme, joten harjoittelun maksimoiminen ei tulisi muutoinkaan kysymykseen. Eikä ole tarvekaan. Ei mopolla mahdottomia, olen tainut aikaisemminkin todeta. Toukokuussa risaisella jalalla 404km, nyt kesäkuun eka puoliskolla terveenä 224km. Melkoinen tahti minulle. On päivän selvää, että perustukset on osaltani tehty. Tuohon kun lisää vielä, että tässä kesäkuussa olen ottanut myös aika mukavasti Vk-kilsoja, eli vauhdikkaita kilometrejä. Se onkin näkynyt jo väsyneenäkin heti keveiden lenkkienkin matkavauhdeissa. Olen päässyt taas yhden askelman eteenpäin. Pienen, mutta minulle merkittävän.

             Olen nyt päättänyt myös lähteä 24h -kisaan 25min juoksua +5min kävelyä -rytmillä. Ilmeisemmin menen tuolla rytmillä kisan ekat 4h, eli näillä näkymin n.37-38km. Tietysti, jos oikein hyvältä tuntuu, jatkan tunti kerrallaan eteenpäin ko. rytmillä. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että jatkan tuon 4h jälkeen 15+5 -rytmillä. Noin karkeasti laskelmoituani odotan, että etenen ekan 4h aikana 37-38km ja toisen 4h aikana +32km. Vauhti varmasti hiipuu kaiken aikaa, joten tarkempi arviointi tällä kokemuksella on enemmän tai vähemmän veikkailua. Onhan se kuitenkin yksi homman suola? 

            Veikataan nyt vähän ihan näin julkisesti niin saapi sitten jälestä päin naureskella, miten sitä tunsi ihtensä, vai tunsiko ollenkaan. Enkä ole niin naivi, etten käsittäisi, että mitä vain voi sattua jo alkumatkallakin, mutta veikataan silti, ihan piruuttaan: 0-4h 37,5km, 4-8h 32,5km, eli 0-8h 70km. Tarkoittaisi, että saavuttaakseni tavoitteeni, täytyisi minun edetä 16h viimeisen tunnin aikana 91km = n.10.30min/km. Jatketaan: 8-12h 30km <-hieman jo hyytyy viime syksyn kaltaiseksi paahtamiseksi. Kasassa kuitenkin kisan puolivälissä 100km. Jäljelle jää toiselle puolikkaalle 61km = n.11.48min/km. Saan vielä 12-15h välillä kasaan 20km. Jäljellä 9h ja kasassa 120km. 

               Nyt riittää tavoitteseen 41km/9h = n.13.10min/km. Väli 15-19h on vaikea. Saan kasaan vain 16km = 4km/h. Saldona nyt 136km/19h. Eli tavoitteeseen matkaa 25km/5h = n.12min/km. Synnyn hetkeksi uudestaan. Saan välilää 19-22h kasaan 20km! Saldo nyt 156km/22h. Matkaa tavoitteeseen 5km/2h = 24min/km. Etenen vielä viimeisen 2h aikana itseni ylittäen 13km ja saavutan 169km tuloksen. Olen aivan poikki, mutta syvällä sisällä haltioissani.

              Tuo edellinen veikkaus oli vain pieni kuva tässä hommassa. Iso kuva on, että olen saanut aikaiseksi hienon harjoitteluvuoden jo tähän mennessä. Vuosi on jo nyt valtava menestys minulle. Ajattelen asioita isossa kuvassa. Minulle ei ole kovinkaan merkittävää yksittäiset kisat tai hetket. Nautin jokaisesta päivästä. Joskus menee hyvin, toisinaan ei niinkään - pääasia on, että kaikki näyttää positiiviselta isossa kuvassa. Tietysti yritän esim. kisoissa aina kaikkeni. Olen pienen ikäni kilpaillut, myöhemmin lähinnä vain itseni kanssa. Haluan antaa aina kaikkeni, usein myös harjoituksissa. Tulos on aina mikä se on - ei sitä voi muuttaa. Riittää vain kun antaa parhaansa. Toki olen aivan ekstaasissa, jos saavutan tavoitteeni. Mikäli en, ei se haittaa ollenkaan. 

               Olen onnekas, että olen saanut tehtyä näin hyvän harjoitteluvuoden. Olen onnekas ylipäänsä saadessani olla terve. Olen onnekas monella muullakin tavalla, kuten esim. katsoessani lapsieni elämäniloa. Elämä on paljon enempi kuin yksi kisa tai hetki, mutta silti esim. kisat tuovat elämään pitkäksi aikaa kiintopisteitä, motivaatiota ja paljon hyviä ratkaisuja useille kuukausille. Elämä on rikkaampaa.  En olisi näin hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa ilman kaikkea sitä harjoittelumäärää, jota olen tehnyt tähdätäkseni 24h -kisaan. En olisi 10,7kg kevyempi kuin viime syksynä ennen edellistä 24h kisaa. En olisi yhtä onnellinen ilman noita harjoituksia. Kisa on kuin juhlapäivä, joka ei tee minua paremmaksi tai huonommaksi. Vähän sama asia kuin häät, jotka eivät tee hääparin elämää onnelliseksi tai onnettomaksi. Kivijalkaa ei tehdä yhdessä, eikä kahdessa päivässä.

              On tullut paljon vouhotettua kilsamääristä ja vauhdeista. Joskus on hyvä katsoa vähän tavoitteita isompaakin kuvaa. Tämä edellinen teksti olkoon sellainen.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.6.2012