ASIOINTIPÄIVÄ

              Kohta saa - ja pittää - löysätä treeniä. Tässä on ollu viime aikoina viimeisten rutistusten meningiä. Tosin pelivaraakin on jäänyt ihan tarkoituksella. Henkisiä voimavaroja ei käy kuluttaminen loppuun tässä vaiheessa, kun kauden pääkisa on niin lähellä.

             Viime viikon kuutena ensimmäisenä päivänä tuli kasaa 115km ja palkitsin itseni sunnuntain lepopäivällä. Oikeastaan aprikoin, pitäisinkö myös juuri eletyn maanantainkin lepoa. En pitänyt, vaan maanantaista tuli oikein superasiointipäivä!!!

            Kaikki alkoi kahta vaille kuus aamulla. Hoksasin hortoilleeni wc:n vettä laskeen. Huomasin jalkojen olevan harvinaisen hyväntuntuiset näin varhaiseen ajankohtaan peilaten. Niinpä kurvasinkin makkarin sijaa lenkkikampe vuoren luokse ja nykäsin vermeet päälle. Siitä vielä kohta pari hörppyä kahavia ja pari venytystä ja pihalle. Sen verran olin vielä unessa, etten jaksanut vielä sisällä pähkäillä, minkälaisen heräilyn tekisin tiellä. Kunhan lähdin jolokotteleen. Ehtiipä sitä sitten miettiä, kun herää paremmin. 

            No, siinä kotvan nylykytettyäni tuttuun suuntaan, muistin että meidän oli tarkoitus lähteä tänään ööveriin shoppaileen ja syömään vaimon kanssa. Tyttö oli puhe viiä hoitoon kaheksaksi. Niinpä siinä laskeskelin, että ehin n.puoli 8 maissa kotia, jos vaikka vajaa 13km tässä hölkkäilis. Sen verran tuntu ajankohtaan nähden hyvältä (vaikka sykkeet oli normaalia korkiammalla), että päätin nykästä 8:nen kilsan varovaisesti kiihdyttäen kovaa. Olinkin viimeiset 200m Forrest Gump elokuvassa. Heh. Tuo rykäsy menikin ihan hyvin, 4.21. Ihan tyytyväisenä poikana jolokottelin loput kilsat pois ja päivän ensimmäinen asia oli hoidettu melekeen niin, etten itse edes hoksannut vieneeni itseäni lenkille.

           Tuli siinä sitten tehtyä erittäin onnistunut shoppailu ja syöntireissu tuonne ööveriin, elikkäs Ylivieskaan. Hauskaa oli, ja kaikenlaista tuli ostettua. Jopa Billy Idolin kokoelma, ihan piruuttaan, kun en ollu melekeen 20-vuoteen kuunnellu. Ja yllätys, yllätys, kengät. Nimittäin Asics Gel-DS Sky Speed 2:set. Oli niin keviät ja makian tuntuset jalassa. Aika suolanen lähtöhinta (189e), mutta sain tingattua 160e:n.

           Tuli nautittua oikein mojovat päikkäritkin siinä iltapäivästä sitten. Alakuilta meni rattosasti monenlaisten mukavien perhepuuhien parissa. Ajauduinpa kahtoon Ranskan ja Englannin EM-mittelöäkin ensimmäisen jakson. Tuli niin hyvä fiilis eilisestä Italia pelistä, että löysin EM-kanavan tänään uudelleen. Italiaa olen kannattunut jalkapallon puolella vuodesta 1982, jolloin olin perheeni kanssa Tampereen matkalla. Silloin oli Paolo Rossit ja Dino Zoffit kovia sanoja. Nämä nykyiset vähän tuntemattomampia, kun ei oo hirviästi tullu viime aikoina futista seurattua.

            Illempana aloin hinkua juoksemaan. Teki mieli lähteä kokeileen uusia kenkiä. En edes muistanut kuinka väsyneet jalkani oli shoppaillessa päivällä, kun tähysin karttapalvelusta 31km mittaista lenkkiä. Ihan ex-temporee älyväläys, ilman suurempaa ajatustyötä. Ei muuta kuin vermeet kuntoon ja menoksi!!!

           Niinpä lähdin lönkötteleen suunniteltua reittiä. Uudet nakit tuntui alla todella hyviltä. Ne olivat vielä kevyemmät kuin mitä tuntui kaupassa. Päivälliset jalkaväsyt eivät tuntuneet missään, vielä. Juoksu oli nautinnollista... mutta sitten astui herra Murphy tielleni. En päässyt kuin n.2,8km, kun huomasin n.100m päässä seisovan postilaatikkojen vieressä melkoisen kokoisen irtokoiran töhtinä. Voi että rakastan ihmisiä, jotka eivät osaa pitää koiristaan huolta!!!! 

          Muina miehinä käännyin takaisin päin. Keksin aika nopeaa kuitenkin kiertoreitin, josta tulisi kutakuinkin sama matka. Vähän kuitenkin korpesi hyvän hiekkatie-osuuden käyttämättä jääminen. No, tulipahan rautatien yli menevä silta kivuttua ylös, per**le. Pian olin taas hiekkatiellä, ja meno oli tosiaan taas kuin elokuvista - niin vaivatonta ja helppoa. Ensimmäiset vajaat 11km olinkin mennyt 5:37 -kyytiä, ihan vain olemalla kyytillä. Sitten hra. Murphy tervehti taas. Tällä kertaa hoksasin, etten ollut ottanut paria "pikku" nyansia huomioon ollenkaan suunnitellessani reittiä. Heinikko oli kasvanut jokipenkalla kestämättömän pitkäksi. Eikä tunnelmaa parantanut tieto siitä, että heinikon seassa meni kapea mopo-poikien syventämä ura. Melkoista koittelua oli meno noilla osuuksilla. Ja se heinikko, sitä oli pahimmillaan yli polven. Unohtamatta stiä funktiota, että päivällä oli satanut. 

          Siitä alkoi V-käyrä nousta pikku hiljaa. Liekkö osin psykologista, mutta myös jalat alkoivat väsyä rämpimisessä/loikkimisessa heinikon keskellä. Huomasinkin päätien lähestyessä vasemman silmän tähyilevän kotia päin. Pistinpä silmän kiinni ja kaarroin sillan toiselle puolelle, josko siellä ois vielä jokipenkka juostavassa kunnossa. No ei ollut. Siellä oli kaadettu myös pajua penkalla paikoin. Alkoi myös pian tulla viitteitä, että joudun tekemään hätäkyykyn. Ja niin jouduinkin. Siinä kohtaa (16,55km) olin jo niin kypsä tämän kertaiseen lenkkiin, että lähdin takaisin kuoppasiltaa kohden. Tietysti vielä 2,5km märkää vitikkoa, syvillä, mutaisilla urilla höystettynä edessä. Teki mieli laittaa kävelyksi. Teki mieli kilauttaa jopa kyyti kuoppasillalle. 

           Päätin kuitenkin olla niin pirullinen, ja juosta kotiin. Ja niinpä tuli tehtyäkin. Ja matkaakin näytti kertyneen +22km. Tuleehan näitäkin joskus, paskareissuja. Mutta tulipahan tehtyä. 

          Täytyy tässä nyt tunnustella, että mitä tässä seuraavaksi tekee. Määrä oli alunperin noin juhannukseen asti tarkoitus tehdä. Ennätysmäisen määräkkäät viikot näkyvät kuitenkin jalkojen syvempänä väsymyksenä, ponnettomuutena. Jotenkin tuntuu, että pieni lepo voisi piristää jalkoja. Tietysti sitä on luvassa enemmän viimeisellä kahdella viikolla, mutta ei viitsisi enää tässä vaiheessa juosta jalkoja liian väsyneiksi. Vähän hankalasti selitetty, mutta ehkä joku ymmärtää yskän.

           Oikean jalan vaivat on käytännössä taputeltu. Onhan tuo tuossa toiminu ja tuntunu vallan hyvältä. Ei mitään moittimista enää. Sen sijaan vasen polvi on pikkasen ottanut nokkiin jostain. Ehkä kasvaneista kilsoista. Se oli talvellakin pari kertaa lyhyen aikaa kipeänä - aina hiihtämisen jälkeen, jos oli. Isossa kuvassa tässä on kuitenkin hyvä terveystilanne. Ei moittimista. Täytyy vain pelata korttinsa oikein, että on 110% iskussa 7-8.7.2012.

           Hyviä treenejä ja kesäkelejä lukijoille!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.6.2012