KIPUKYNNYS

                       Tulen siis noin viikon mittaiselta, perhekeskeiseltä mökkilomalta, ja otsakkeessa lukee "KIPUKYNNYS". Kuten itse sanakin, on se monitahoinen, ja tulkinnan varainen, kuten teidän arvoisien lukijoiden ensivaikutelma tuon sanan olemisena otsakkeena. Lomani oli oikein hyvä (ei, se oli erinomainen), mutta se herkisti näkemään tuollaisen sanan muutamien sattumien johdattamana.

                   Perjantai. Herään keskelle mökkiloman tuoksua, vaikka olemme vielä ERITTÄIN varhaisessa aamussa kotona Olkkosentiellä. Perusheräilyä ja oleilua. Pian seison lenkkarit jalassa tiellä. Taas vain Jani aamulenkillä... "vain", siis siksi, että näkisemme mielellämme useammin muitakin. Olemme eräänkin kertaan tuota asiaa "surreet" - tuloksetta. Itsessään Jani on kaikkea muuta kuin "vain". Aamulenkit sujuvat lähes 100%:sti Janin kanssa hölkkäiltäessä ja rupateltaessa. Varsin usein juoksusta, mutta mahtuu sinne aina joukkoon tietysti muutakin asiaa... Pian lenkki on pääteristeyksessä. Käden heilautukset ja hyvän päivän, sekä loman toivotukset. Käden heilautuksissa on laajakaarisuutta, pitkäkätisyyttä. Tiedämme, että +viikon hölkkäilemme tahoillamme, ilman yhteisaamulenkkejä...
                   Matkustamme mökille. Tunnelma on upea. Asetumme sujuvasti tutulle mökille. Itse pälyilen matkalla fönärin takaa paistavia, lukuisia, kutsuvia soita. Sieluni on jotenkin siellä... Ensimmäinen päivä rauhallista yhdessä-oloa. Itse suhhautan yhen alkoholittoman. Tyrkkään kuusi mukaani ottamaa kylmäkallea ajoittain kipulevaan vasemman reiden ulkosyrjään. Tempasen vielä mökin pakkasesta pitkään pakkasessa olleen, ison ja huuruisen kylmäkallen pakaraan. A-vot! Mutta kylläpä se ny kipristää... mutta niinhän se usein - ajattelen. Pidän jostain syystä jäitä vain n.12min, normaalin n.20min sijaan. Otan 6 omaa kylmäkallea, ja sitten... -"ööö, onko tästä jääny etiketti ahteriin... ei saatana, mun persehän on valkosen lätkän piettämä apauttia-trallaa 10x15cm alueelta.

                   Olen tiennyt, että minulla on poikkeuksellisen korkea kipukynnys, mutta että... Korkea kipukynnys ei ole LÄHESKÄÄN aina hyvästä. Kun menee pitkään, ettei mitään kivun arvioinnin virhettä tapahdu, alkaa uskomaan, ettei oma kipukynnys nyt sittenkään ehkä "enää" niin kova ole. No, nyt taas täytyy muistaa, että on se - ja pirun kova. Mutta kuten tästäkin esimerkistä voidaan huomata, aina se ei ole hyväksi. Onneksi saimme paranemisen alkamaan suotuisasti, eikä tuosta nyt juuri enää ole haittaa, vaikka se aluksi oli jopa minun mielestä kipeä.

                Lauantai. Hellettä piisaa. Aamulla ollaan kuitenkin "vain" hivenen yli +20. Käyn vähän tutkaileen hölkäten mökkiverkostoteiden ja metsäpolkujen tarjoamia nousumetrejä. Nousumetrejä kertyikin yli 200m vain vajaan 11km matkalla. Lenkin jälkeen on upeaa juosta lähes suoraan järviveteen viilentymään, sekä saunomaan... Aika laiturilla kuluu rattoisasti. Lapset ovat innoissaan lämpimästä vedestä...
               Sitten tuuletan 20e kenovoittoa, ja LUPS! Niin pankkikortti kuin ajokorttikin tipahtavat lompsan välistä laiturin alle veteen. Sitkeän naaraamisen jälkeen löysin pankkikortin, mutta ajokorttia ei löytynyt koskaan. Tuuletus toi 20e, sekä vei ehkä n.60e. Kom-sii, Kom-saa...
               ...Innostun jopa kippaamaan pitkin helteistä päivää muutamat alkoholilliset juomat. Yhtenä päivänä ajattelin vähän herkutella ja rentoutua sihhauttelemalla, sekä HYVIN syömällä.

               Sunnuntai. Auringon palvontaa. Varmaan kävimme vain syömässä sisällä. Aivan maagiset kelit! Grilli oli kuumana joka päivä. Välistä kyllä tuntui, että mitenköhän iso-poika tältä reissulta palaa...
                Radiosta kuuluu nuorten keskuudessa kehittyneitä uusia termejä. Minusta on aika hauska ja hyvä tuo nuorten bilettämisessä käytettävä slogani: -"Tänään otetaan ISOA MUKIA". Sinällänsä katson surkein mielin nuorten kaljottelua. Voi, kun oivaltaisivat ajoissa, että alkoholia kannattaa välttää kittaamisen sijaan.

                Maanantai. Kerran-pari pitää syödä lomalla kalliisti. Niin tälläkin. Ja kieltämättä pirun hyvää oli. Kaupassakäyntiä, ruokailuja ja auringon palvontaa. Toinen juoksuton päivä putkeen!

                Tiistai. Sama aurinko jaksoi jatkaa paistamistaan. Ongelmia ajankulun kanssa ei ollut. Tiistaina kävin juoksemassakin, peräti +21km. Sisältäen 3x5km vedot ERITTÄIN mäkisillä reiteillä lähes täysillä. Aika mukavasti sai jalat hapoille kyllä. Olin jo eka vedon (@4:23) jälkeen jo lähes kanveesissa. Viimeisen vedon jälkeen tuntui kuin lihakset irtoaisivat luista, kun ukko joutui niin koville. Lenkin jälkeen olikin kiire järviveteen, alkoholittoman oluen ja saunan pariin. Loppu illan jalkoja repikin aika huolella.

                 Keskiviikko. Edelleen paistoi kauniisti. Ohjelmassa oli myös aamulenkki. Edellisen päivän raastavista vedoista oli kuitenkin vasemman jalan reiden sivuosan yläosa erikoisen huolella jumikipeä. Sen sijaan yllätys oli, että jalkaan sattui aika vietävästi juoksu. KIPUKYNNYS ylittyi, ja järki sanoi, että nyt ei hyvä heilu, jos jatkan. Harjoituksen oli määrä olla TÄRKEÄ mahdollista Kempeleen maratonia (La 17.8.) silmällä pitäen. En ollut onnistunut saamaan alle yhtään n.20km mittaista keskitehoista (5-10 sykepykälää maratontehoja keveämmin) harjoitusta, joka on minun ideologiassa tärkeä ja keskeinen harjoitus maratonia varten. Niin hyvä kuin mökkilomamme olikin, sai se kerran päästämään suustani voimasanan.
                  Uskoin tuon jalkavaivan olevan lihasperäistä, totaalijumia, jossa oli mukana todennäköisesti myös hieman tulehdusta. Niinpä leivoin n.6h aikana 2x800mg buranaa naamariin, sekä kylmähoitoja, venyttelyä ja omatoimista hierontaa. Päivän kaupoissa kiertelyn ja TOISEN kalliilla syönnin (sanon kalliilla syönneiksi kaikkia +6e aterioita) jälkeen jalka alkoi tuntua normaalilta... tai miltä se nyt on viimeisen kuukauden tuntunut. Suomeksihan jalat on ollut vain äärirajoilla - ja hieman rajojen väärällä puolellakin - pitkän aikaa.
                   Niinpä lähdinkin iltasella kokeileen jalan kestävyyttä. Ja yllätyksekseni jalka olikin kivuton koko lenkin ajan. Tein alle ja päälle 2km verkkaa ja sain työstettyä siihen väliin ihan mukavat 16km keskitehoista @4:45 keskarilla, vaikka reitti oli erittäin mäkinen. Juoksu oli keskitehoisen osuudessa 14km erittäin helppoa, mutta 14-16km välillä alkanut kangistuminen päätti lyhentää aiotusta 21km:sta keskitehoisen osuutta 16km:n. Juoksu oli hyvästä datasta huolimatta aika väsynyttä. Edellisen päivän rajut pitkät vedot tuntuivat selvästi - ja odotetusti - kintereissä.

                  Torstai. Sää oli jo hieman viileämpi, mutta kuitenkin pilvipoutainen/puolipilvinen, n.+20. Jalkakaan ei ottanut normaalia enempää nokkiinsa, joten riskillä otetussa jalan testauksessa kävi lopulta hyvin. Tietysti tuo jalan pitkään jatkunut oireilu pitää tämän minun projektini veitsenterällä. Riskillähän tässä on menty, joten kaikki on mahdollista. Mutta kuljetaan valittuja polkuja niin kauan kuin ne kantavat...
                  ...Sittenkin nämä juoksuasiat ovat "kipukynnys" kysymyksineenkin vain pisara meressä. Elämässä on oikeastikin kivuliaitakin asioita, joiden alle nämä elämän pienet arkiset huolet lakaistuvat. Sain tänään tiedon hyvän ystäväni veljen pois nukkumisesta. Odotettu sellainen, mutta aina pysäyttävä, ajatukset hallitsemattomaksi saava tien päätös. Sain itsekin kunnian tutustua kyseiseen henkilöön. Pääsin keskustelemaan muutamia kertoja, kuulemaan jopa yhden seikkailutarinankin. Ihmiset ovat täynnä mitä hienoimpia kokemuksia. On oikeus olla täällä. Jaksamista omaisille ja läheisille!!!  Hienon ihmisen muistoksi päätän blogin seuraavaan kappaleeseen:

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 8.8.2013