ULTRAHUOMIOITA - VERTAILUJA - EXTREMEÄ

                         Viimeiset vuorokaudet ovat olleet hullua aikaa. Hyvä ystäväni, Pasi Koskinen, on kisaamassa Unkarissa 6vrk:n kisaa. Siellä viides vuorokausi puolivälissä ja +417km. Aivan käsittämättömiä lukemia. Voikohan noihin itse koskaan päästä? Jo pelkkä seuranta on vaatinut pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Voidaan vain arvailla, mitä Pasin päässä on liikkunut viimeisten vuorokausien aikana. Jos meistä joku kertoo jalkojen olevan joskus paskana, se ei ole varmasti mitään verrattuna miltä Pasin jalat tuntuvat. Mielenkiinnolla odotamme aikanaan Pasin avautumista reissusta.

                       Pasilla oli tavoitteena juosta 600km. Varmasti Pasi on tehnyt kaikkensa aivan katastrofaalisissa olosuhteissa. Tuolla Balatonissahan (6vrk kisa) oli ensimmäisenä päivänä +35 lämmintä ja mm. toissa yönä sellainen myräkkä, että kaikki irtaimisto oli ilmojen teillä. Lentäjä pojan lailla Pasi tähysteli eilen asunto-autonsa ikkunasta. Hän lähti viimeistelemään neljättä vuorokautta kovaan tuuleen. Hieman selkä jo kumarassa Pasi latoi kierroksia menemään. Voisin kuvitella Pasin punninneen tuossa kohtaa homman mielekkyyttä.

                       Jollen nyt ihan väärässä ole niin tuollainen 6d kisa (varsinkin eka kerralla) on mitä suuremmissa määrin paljon enemmän kuin tuloksen tekoa. Se on epäilemättä melkoinen vaellus syvälle itseensä. 6vrk prosessissa tiivisti pysyessä vie matkaajansa väkiselläkin "omaan maailmaan". Noistakin tuntemuksista saatamme Pasilta kuulla kisan jälkeisinä kuukausina avautumista.

                       Männä viikonloppuna kisattiin myös 24h MM ja EM-kilpailut. Siellä oli mm. Kokkolalainen tuttu ultrajuoksija, Marko Forsell. Marko pääsi vähän niin kuin mustana hevosena mukaan. Ja mitä vielä - Marko oli kisan paras suomalainen jäätävällä esityksellä. Marko LÄIMÄYTTI tiskiin sellaiset lukemat (231,239km @6:14), että niillä sijoituttiin kaikki miesten sarjat huomioiden 32:ksi. Voittaja, Jon Olsen, juoksi 269,675km. Marko teki samalla myös tietysti Keski-Pohjanmaan piirinennätyksen 24h:lle sekä 12:sta tunnille, joka on jotain n.118km. Vielä tarkempi tulos ilmeisesti julkistamatta. Huikea juttu, ja antaa uskoa/toivoa meille piiritason ultraajillekin. Marko on tehnyt melkoisen loikan v.2011 +182km tuloksesta tämän päivän ennätysnumeroihin peilaten. Aivan huikea homma! Täällä ollaan päät pyörällä - ja käsittääkseni monessa muussakin paikassa.

                      Markon kisassa focus oli täysin tuloksen maksimoinnissa. Eli Pasilla ja Markolla esimerkiksi oli/on aivan erilaiset kisan tavoitteet, vaikka molemmat tekivät/tekevät ultrasuoritusta. 24h on lisäksi mielestäni vielä sellainen matka, jossa täytyy kuitenkin olla lähes kaiken aikaa kohtalaisessa liikkeessä. Senhän kertoo jo tuo Markon koko vuorokauden keskivauhtikin, @6:14. Ja tietysti 24h kisa vaatii kisaajalle sopivan ja realistisen etenemissuunnitelman, jotta matka taittuu sutkoht tasaisesti koko vuorokauden ajan. Siinä Marko on mestari, jos kohta muutenkin.

                     Sen sijaan 6vrk kisassa tarvitaan vielä moninkerroin enempi viisautta juosta/edetä mahdollisimman säästeliäästi. Varottava juoksemasta ns. jalkoja alta. Tosin jalat voi mennä alta, vaikka juoksisi miten hiljaa tahansa, mutta järkevällä kuormalla jalkojen mukana pysymistä voidaan jatkaa. Pasi on siinä onnistunut mielestäni huikean hyvin.

                      Tällaiset kisat saavat seuraajatkin innostumaan - niin minutkin. Tietysti 24h  kisa on tulossa joka tapauksessa minulla syksyllä Vierumäellä, mutta myös tuo 6d kisa kiinnostaa juosta joskus. Haluan kuitenkin tehdä ensin omasta mielestä itselleni hyviä tuloksia mm. maratoneilla ja ultrilla 6-24h. Itsetuntemuksen kehittymisen myötä valmistautuminen esim. syksyn 24h kisaan on nyt huikean paljon selkeämpää kuin esimerkiksi viime kesän 24:lle. Viime syksyn +63km reppujuoksu ja Joensuun 12h kisa antoivat minulle paljon vastauksia ja kokemusta ylipäänsä.

                      Jokaisella on oma tyyli lähestyä kisoja. Käsittääkseni esim. Marko tekee excelillä vauhtisuunnitelmat vimpan päälle ja hyppää sitten "vain" kisaan kulkeakseen suunnittelemallaan janalla. Se on vallan ihan saksalaista täsmällisyyttä. Se on Markon yksi vahvoista puolista. Itselläni taas lähestyminen juoksukisoihin käy sykkeiden kautta. Tietyllä syketasolla tiedän pystyväni juoksemaan kunkin matkan. Esim. 10km kisa menee n.165 keskarilla, puolimaraton meni reilu viikko sitten 164 keskarilla. Maratonin uskon vieväni läpi 155-158 sykkeillä. Joensuussa operoin juoksu-osuudet n.140 sykkeillä. Joensuussa menin aluksi 9min hölkkää + 1min kävelyä rytmillä ja loput 8+2 -rytmillä.

                        Syksyn 24h kisan menen 130-135 sykkeillä siten, että lukema olisi kaiken aikaa 130 tai vähän se alle ja 135 ehdoton katto. Noin matalilla tehoilla on ajatus kulkea mahdollisimman vähällä energian viennillä. Rytminä on todennäköisesti alusta asti 8+2. Tosin Nivalan ympäri (100km) juoksussa lähden 9+1 -rytmillä ja se antaa vastauksia myös siihen, voisinko Vierumäellä aloittaa jopa 9+1 rytmillä. Eli kesä antaa tuohon vastauksia.

                       Mitä sitten 130-135 tehot ovat vauhdissa syksyllä? Tietysti mahdoton vielä sanoa, mutta tällä hetkellä vauhti tuoreena olisi tuossa n. @5:00-5:10 välissä suurinpiirtein. Ehkä keskari olisi kävelyineen päivineen alkumatkasta n. @5:30-5:40. Tietystihän sitä toivoo vielä tästä syksyyn mennessä vähän kehittyvän. Eli menen sykkeiden (kuorman) mukaan, en vauhdin.

                      Kaiken a ja o han näissä ultrissa on, että kestävyys menee eteenpäin. Se on tietysti asia, johon täytyy kesällä keskittyä, kun on ensin tuo terwamaraton käyty. Tietysti pidän vähintään kerran viikossa vauhtiominaisuuksiakin muistissa, mutta pääpaino Terwan jälkeen tulee olemaan kestävyydessä.

                     Myös suhteellisen vauhdin kehittyminen on ultraajalle kuin muillekin juoksijoille itseluottamusta ja varmuutta ruokkivaa. Tapaankin aika ajoin katsoa suhteellista vauhtia, verraten tämän hetkistä tasoa vuoden takaiseen.

Tässä tämänkertainen vertailu:

10.5.2012 Juoksin 12,3km lenkin 143 keskisykkeellä, vauhdilla @6:00
10.5.2013 Juoksin samaisen 12,3km lenkin 141 keskisykkeellä, vauhdilla @5:08

                        Viime kesäkaudella juoksin puolimaratonin 1.39.58 ja kokonaisen 3.30.32. mm. Yllä olevaan vertailuun pohjautuen, odotan tältä kesäkaudelta huomattavia parannuksia ennätyksiini. Puolimaralla sellaisen jo sainkin, vaikka se oli nykäisty keskellä harjoitusrupeamaa ilman mitään herkistelyjä 1.31.32 @4:20.

                        Odotan kesältä tietysti mm. uutta maratonennätystä, alle 3.10 -aikaa, mutta vielä enemmän odotan itseltäni onnistumista 24h kisassa. On mahdoton vielä ajatella, minkälaista tulosta haen kisasta. Siihen antaa vastauksia kesän pidemmät välihaasteet/reenit, kuten Nivalan ympäri (100km) juoksu + muut omat reppupitkät kenties. Se että virallinen 24h ennätykseni on jopa huonompi kuin 12h ennätykseni häiritsee minua. Haluan todella onnistua Vierumäellä syksyllä. Siellä on henkilökohtaisesti isot panokset. Kympin suoritus olisi sellainen, että onnistun tekemään ja toteuttamaan sellaisen suunnitelman, jossa ei tapahdu totaali kanttausta lopussa. Se on minun mittari 24h kisan onnistumisesta. Mikä tulos siitä sitten tulee, siihen ollaan tyytyväisiä, jos olen pystynyt menemään suunnitelluilla tehoilla ja rytmillä koko matkan.

                    Menneiden päivien ultrajuoksuseurannat ovat ilmiselvästi laittaneet omatkin ultra-aivonystyrät työskentelemään. Nälkkää on.

                     Tämän blogin viimeistelen vielä tähän jatkaen tämän aamun hullunkurisesta maastoextreme aamulenkistä. Siellä odottaa metsäreitillä mm. sellaisia kohtia, jossa mennään n.5m leveäksi nousseiden metsäojien yli rämpien. Noiden tarkoitus on pitää tietysti hauskaa. Ja saattaapihan siinä tulla voimaa kintereisiinkin ja sitkeyttä joka kohtaan. Tunnelma on muutoinkin nousussa, kun oma lonkanseudun vamma taisi antautua pitkillä mäkivedoilla. No, otin toki parit erilaiset tulehdus -ja lihasten rentouttamislääkkeet. Mutta hyvä näin.

                     Varhaisaamun HULLUNKURISELLA maastojuoksureitillä oli TÄYSIN yllättäen vain kaksi sissiä. Yhteislenkin osuudeksi tuli n.12,5km. 13,3km oli tavoite, mutta Janilla oli alla eilen elämänsä pisin lenkki, 32km, joten jätettiin viimeinen raastokiemura tekemättä. Jani on nostanut esimerkillisellä JATKUVUUDELLAAN omaa tasoa vaivihkaa kaiken aikaa ylöspäin. Oikein havahduin itsekin, kun ajattelin hänen tätäkin kombinaatiota = Eilen 32km ja nyt TOSI haastavassa maastossa 15km palautteluksi siirtymineen päivineen.

                    Jani nostaa tasoaan kaiken aikaa - ja into on kova - sen näkee kaikesta - katseesta ja heittäytymisestä treenien sisälle. Vai mitä sanotta alla olevasta kuvasarjasta aamuiselta maastolenkiltä? Ei ihan helpointa maastoa, hä? Tätä tarkoittaa, kun puhun, että juostaan maastossa.

   

                  

                 Ensin kontrastin toinen pää = sivilisaatio

                Sitten peltojen kautta hiljalleen metsän siimeksiin...

               
                        Ja sitten oltiinkin jo ROCK´N ROLL tunnelmissa

 

               Välillä vain kosteaa, vanhaa metsäkoneen uraa

               Kaksi nousutrendillä - aurinko ja Jani!!!

                 Näitä riitti - varmaan kaikkiaan 8-9kpl???

              Että kyllä kelpais tulla mukaan!!! Ai mikä tällaisen tarkoitus? Kehittää monipuolisesti jalkojen lihaksia, mitkä eivät niin herkästi saa ärsykettä tasamaalla. Suurin tarkoitus juoksuvoiman hankkiminen. Näistä, kun palautuu niin tossu on kevyempi. Ja onhan tuossa samalla kylmähoitoja jaloille plus kossimaista kujeilua.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 13.5.2013