Hätäisesti voisi ajatella, että lomalla on aikaa treenata. Ei itse asiassa ollut kuin toisella puolella lomaa. Ensimmäinen viikko elokuusta meni tytön rippijuhlien ja pep-tapahtuman järjestelyissä. Toinen viikko meni pep-tapahtuman kimpussa. Elokuun kolmannella viikolla pääsin itsekin liikkumaan enempi. Lopulta treeniä tuli heinäkuun tavanomaista vähäisempään määrään verraten yli 15 tuntia enemmän. Liki 55 tuntia on ihan hyvä määrä. Sainkin laskeneen kunnon nousemaan uudestaan. Hyvä niin, sillä syyskuun 23.päivä on vuoden toinen kilpailuni - Pyssymäki Päkjaart Ultra.
Tulee mielenkiintoinen ja kova kisa. Mukana on kovia nimiä ja liuta muutenkin tasokasta sakkia. Tykkään tuosta kisakonseptista ja odotan innolla päästä irti. Ennen sitä on kuitenkin vielä yksi kova viikko treeniä. Ensi viikolla on tarkoitus tehdä ns. UTMB haasteviikko täällä Nivalassa, Nuoliperällä sijaitsevalla Taunonmäellä (Dan Hill). Tuossa mäessähän saa itse asiassa jopa 75 metrin matkalla 23 nousumetriä. Olen kehitellyt tuohon mäkeen 390 metrin mittaisen luupin, jossa noustaan kerran tuo 23 metrin mäki. Olen laskenut, että 440 kierrosta tekee 171,6km ja 10120 nousu ja laskumetriä. Tuo määrä on tarkoitus yrittää saada kasaan ensi viikolla. Aika alkaa maanataista klo.17.00 omalla kohdallani. Eli seuraavan viikon maanantainakin on optio tahkota tuota luuppia, jollei tuota saa ma-su välillä kasaan. Minulla on kuitenkin kolme työpäivääkin, jotka verottaa aikaa.
Ihan kaikkia hulluja suunnitelmia ei tässä vihti vielä kertoakaan, mutta ehtiipä niistä. Palataan viimeistään ensi kerralla asiaan.
ELOKUUN TREENIT:
* juoksua 431,9km (+69,8km vrt heinäkuu)
* kävelyä 27,6km (+27,6km vrt heinäkuu)
* pyöräilyä 0,0km (0,0km vrt heinäkuu)
* nousumetrejä 5 316m (+2 552m vrt heinäkuu)
* harjoittelutunteja yhteensä 54h 43min (+15h 9min vrt heinäkuu)
Meinasin jo, että lopettaisiko tämän kuukausittaisten treenejen summauksen tänne blogiin, mutta laitetaan nyt nämä tänne. Jotenkin jäänyt nämä merkkailut. Elokuun treenejä en ole ollenkaan vielä poiminut Polarin sovelluksesta tai Stravasta itselleni exceleihin yms alustoille, jonne olen jo 14 vuoden niitä siirtänyt. Ehkä vapaudun kaiken aikaa juoksijana. Toisaalta minussa asuu se tilastominä, jonka vuoksi koitan pitää yllä tätä "kirjanpitoa".
Heinäkuussa treenasin selkeästi tämän vuoden aikaisempia kuukausia vähemmän. Aikaa meni paljon PEP reitin kunnostuksissa ja olin heinäkuun 100% työajalla töissä. Ehkä myös vähän mukavoitumista juoksun suhteen. Fiilis pohjalta. Toki lenkkeilyn rakenne taustalla.
HEINÄKUUN TREENIT:
* juoksua 362,1km (-54,5km vrt kesäkuu)
* kävelyä 0,0km (-9,4km vrt kesäkuu)
* pyöräilyä 0,0km (0,0km vrt kesäkuu)
* nousumetrejä 2764m (+649m vrt kesäkuu)
* harjoittelutunteja yhteensä 39h 34min (-12h 13min vrt kesäkuu)
Olipas pitkä kuukausi. Nyt kun katsoo tuota toukokuun summausta
ja ajatuksia niin onpa sen jälkeen paljon tapahtunut. Käsivaiva
tarkentui tenniskyynärpääksi. Tuo vaiva ei ole täysin hellittänyt
vieläkään, mutta nyt oon ollu sillä jo taas neljä vuoroa töissä. Vielä
sen pitäisi 20 vuoroa kestää ennen kesälomaa. Parempaan päin, mutta
kiusallisen hitaasti. Ja välillä pikku takapakkeja, mutta sitten
kuitenkin taas parempaan. Ota tästä sitten selvää.
9.kesäkuuta löin 25km polkulenkillä myötämaassa kaatuessani oikean jalan polvilumpion suoraan kiveen. Aluksi
näytti, että saattoi olla kesän juoksut juostu, sillä polvi tuntui niin
pahalta. Mutta niin vain hetken lymyttyäni pensaikossa, lähdin taas
liikkeelle ja lopulta juoksuakin tuli kesäkuulle rapiat 400 kilsaa.
Oikean jalan polvi oli kovin turvoksissa tärskyn jälkeisinä päivinä jonkun päivän.
Kesäkuu meni täysin peruskestävyyslenkkejä tehden.
Nyt on tarkoitus kokeilla tarjota polvelle vauhtikestävyyttä heti
heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Katsotaan viimeistään heinäkuun
summauksessa, että miten sitten taas lopulta kävikään. Nousumetrit jäi
polvivaivan vuoksi tulevaisuuteen. Ehkä jo heinäkuussa. Jollei, niin
viimeistään elokuussa. Ai miksi? Koska tykkään tunkata ja koen siitä
olevan hyötyä juoksuun ylipäänsä. Jos et ole kokeillut niin suosittelen.
Moni on kysynyt, miksen ole kirjoittanut mitään blogiini kesäkuussa. Asiaa olisi ollut, mutta jotenkin tuo käsivaiva kaihersi niin syvältä, etten saanut mitään tuotosta ulos. Tarkoitus on kirjoittaa lähiaikoina jotain muutakin kuin kuukausi yhteenvetoja ja NHL -tilastoja. Monenlaisia ajatuksia päässä kyllä on tarjolla.
KESÄKUUN TREENIT:
* juoksua 416,6km (+38,1km vrt toukokuu)
* kävelyä 9,4km (-9,0km vrt toukokuu)
* pyöräilyä 0,0km (-23,6km vrt toukokuu)
* nousumetrejä 2115m (+480m vrt toukokuu)
* harjoittelutunteja yhteensä 51h 47min (+1h 20min vrt toukokuu)
Vuoden 2022 ensimmäinen kisakuukausi. Isossa kuvassa keventelyä kisaan, jonka jälkeen ongelmien sävyttämä kisa, josta jäi käteen vain paljon yritystä. Kisan jälkeen tietysti palauttelua. Parasta, että koko kesä auki edessä. Hienoa päästä tästä kesäkuuhun ja toivottavasti ehjään treeniin kiinni. Vasemman käden vaiva on päällimmäinen huoli. Tästä selvittely menossa. Toistaiseksi käsi on mennyt vain huonompaan suuntaan. Onneksi on vielä pystynyt normi lenkkejä tekemään. Kokkolassahan käden vaiva eskaloi juoksun 12,5h tietämillä.
Kesäkuussa on tarkoitus yrittää nostaa hieman vauhtia ja mäkivoimaa. Lisäksi pitkiäkin on tarkoitus tehdä jonkun verran. Katotaanpa miten kroppa alkaa ottaan suunnitelmaa vastaan. Seuraava kisanihan on vasta syyskuun loppupuolella. Eli aikaa on treenata. Kesässä on aina se loukku, että se vie mennessään ja harjoittelu menee yli. Täytyy yrittäää pitää muutama kevyt päivä kesälläkin kolmen viikon välein, jos ei aivan koko viikkoa kevyttä.
TOUKOKUUN TREENIT:
* juoksua 378,5km (-82,9km vrt huhtkuu)
* kävelyä 18,4km (+12,9km vrt huhtkuu)
* pyöräilyä 23,6km (-33,7km vrt huhtkuu
* nousumetrejä 1635m (-370m vrt huhtkuu)
* harjoittelutunteja yhteensä 50h 27min (+2h 57min vrt huhtkuu)
Olin onnekas, saadessani hyvän ystäväni
ja ammattitaitoisen fysioterapeutin, Ville Isoniemen huoltajakseni.
Ville osasi ja uskalsi arvioida eri tilanteet kokemuksella ja
ammattitaidolla. Urheilija itse, kun ei osaa välttämättä suorituksen
edetessä ja väsymyksen karttuessa tehdä järkeviä päätöksiä. Toki viime
kädessä päätös eri vaiheiden ratkaisuista on urheilijalla itsellään,
mutta ammattitaitoinen ja hyvin asiat esittävä, sekä perusteleva
huoltaja on kaikki kaikessa.
Kisan alku lähti suunnitellusti.
Kuusi minuuttia hyvin kevyttä hölkkää, jota seurasi minuutti rentoa
kävelyä. Aika nopeasti auringon porottaessa yhdellä, jos toisella
kisaajalla alkoi olla ongelmia. Ei välttämättä kuumuuden kanssa
lämpöastein vaan suoraan estraadille porottaneen auringon vuoksi. Itse
lisäsin juomista jo toisella tunnilla, kun huomasi sykkeen nousevan.
Reitin varrella oli mukavasti kannustajia ja osa ihan tuttujakin.
Jossain
4-5 tunnin välillä tunsin ajoittain hiekanjyviä kengässä. Ne ei vielä
haitanneet, mutta ilman toimenpiteitä iho saattaisi
rikkoontua/rakkuloitua. 6h kohdalla oli koossa noin 57km, jolloin pesin
ja kuivasin jalat, sekä vaihdoin sukat ja kengät. Pysähdys oli siksi
pitkä n.4-5min, että jalat hieman kankottuivat ja vauhti hieman laski,
mutta oli edelleen tosi hyvää ihan siihen korkeimpaankin tavoitteiseen
nähden.
6h40min tietämillä (64km) alkoi sahalaitaa vilkkuun
näkökentässä. Tiesin, että migreeni eskaloituu, jos ei ota heti jämäkkää
buranaa. Ja niinhän se asettuikin noin puolen tunnin himmailun jälkeen.
Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkia haasteita ultrajuoksu voi
pitää sisällään. Pian tämän jälkeen sain kuulla, että juoksukamu Aki
Käräjäoja joutui keskeyttään. Muutoinkin tuntui keskeyttämisiä tulevan
monille jo alkuvaiheessa. Kyllä, ultrajuoksussa ollaan vielä alussa noin 70km
jälkeen.
Migreenin jälkeen meno oli sangen tasaista, mutta
tottakai nuo kaikki lyö vähän siiville. 99km kohdalla vierailin eka
kertaa antaumuksella bajamajassa. Puolimatkassa oli koossa noin 103,5km.
Eli 200km realistinen tavoittelu alkoi olla tiukassa, mutta b-tavoite,
180km oli vielä hyvinkin otettavissa.
Toinen puolikas kisasta
ehti vanheta vain ehkä vartin, kun niska-hartia-seutu (NHS) aloitti
oireilun. Kova pistos ja maailma musteni. Fysioterapeuttisia
toimenpiteitä ja vaihtelevasti pääsin kahdesta kierroksesta muutamaan
kunnes taas alkoi kiristään niin, että olo oli viittä vaille tai sitten
jopa ehti tummua hetkellisesti. Hieman pelottikin jossain vaiheessa, kun
suntin virtaavan veden vieressä juostiin, että jos horjahtaa sinne ja menee taju.
Mullahan on ollut käsien ja ylipäänsä ylävartalon kanssa erilaisia jumi
-ja tulehdustiloja jo noin 3kk ajan. Eivät taida parantua ilman jämäkkää
kuuria ja rauhoittamista?
12,5h jälkeen en enää pystynyt kantaan
puolen litran vesi lötköä mukana. Kipu NHS -alueella oli niin kova.
Tilanteen huipentuma oli puoli viiden maissa, kun olin asettumassa
Villen käsittelyyn niin minulta lähti taju jo ennen kuin Ville ehti edes
koskea. Kävin ja käytiin jaakobin painia kisan jatkamisen kanssa.
Sinällänsä paikallaan olo ehkä vain pahentaisi ja kävellä pystyi - ja
välillä jopa siellä täällä hölkätä - aina pari kolme kiekkaa. Sitten
taas piti NHS -aluetta ja myöhemmin koko selkää lepuuttaa. Jäykkyys
tuntui vain laajenevan.
Yön rauhallisen etenemisen tunteina tutustuin toiseen ontuvaan juoksijaan, Topi Jokitaloon, jonka ansiolistalta ultrajuoksun saralta löytyy mm. UTTF-liivi. Tuon liivin saa, kun juoksee samana vuonna Karhunkierroksen 166km, Hetta-Pallas-Ylläksen 160km ja Vaarojen maratonin 135km kisan maaliin. Nimettiin nilkuttavaa menoamme mielenterveyspiirin aamuyön kokous piiriksi. Nuo hetket, nuo tunnit, antoivat hieman valoa meille molemmille. Hyvää paranemista ja toipumista Topille!
Itse juoksussa oli se ongelma, että askel
aina tärähti kipeästi NHS -alueelle useimmiten (mutta ei aina) ja näin
juoksuosuudet supistui. Lopussa, kun aikaa oli enää 14min, juoksin alle
6min/km vauhtia kolme viimeistä kierrosta. Rajoittava tekijä oli tällä
kertaa NHS -alue. Jalat ois jaksaneet hyvinkin. Ville teki varmasti yli tuhannen euron edestä fysikaalista hoitoa, joten laskua odotellessa. Yksi hauska tilanne oli yöllä sovitun klo.3 puuron kohdalla, kun sitä kauhoin kävellessä. Sanoin Villelle, että onpa hyvää puuroa. Alle sekunnin viiveellä Ville vastasi: -"Niin, minä tein sen".
Lopputulos tällä
kertaa 153,820m, joka on toisaalta uusi ennätykseni, kun en ole oikein
tässä kilpailumuodossa koskaan onnistunut. Tällainen "kisa" on minulle aina myös mitä isommissa määrin tapahtuma, festivaali, jossa näkee paljon vanhoja tuttuja, sekä uusia iloisia ja hyviä tyyppejä. Olimme onnekkaita, kun huoltopöytämme sijaitsi Ronkaisen Tomin ja Kari Rannan/Mikko Liukan huoltopöytien välissä. Vasemmalla puolen hoidettiin sekä 1kk ikäistä vauvaa, että Suomenennätyksen juossutta (yli 260km!) huippu-urheilijaa. Seitsenlapsisen perheen äidillä ei puuha varmasti lopu. Toisella puolen oli kaksi ilopilleriä hopea ja pronssimitalistien huoltajina, joiden hymyileviä kasvoja ja kannustavaa otetta oli kiva seurata.
Loppuun vielä salaisen asiakirjan, eli huoltajan (Ville) merkintöjä kisan aikana:
La klo.20.25 Fiilis tapissa, kierros 87
Su klo.00:30 Vaikeeta, huimaa, kierros 123
Su klo.1.32 4 kertaa niskan käsittely, vieläkin vaikeaa
Su klo.2.00 Kuivat paidat vaihdettu. Niskan käsittely
Su klo.2.30 Juoksu maistuu
Su klo.3.20 Juoksu kulkee, kierros 152
Su klo.5.15-5:20 tajunanhoitoa. Niskakipu VAS 9/10
Su klo.6.04 havaittu juoksevan
Se oli sellainen kisa / tapahtuma. Käsi ja NHS:n kivut / tulehdukset on kestäneet nyt kolme kuukautta. Pääosin toki olen pystynyt elämään normaalisti, mutta en tiedä meneekö tämä vain odottamalla normaaliksi. Kuitenkin ajoittain esim. 0,5 litran juomapullon kantaminen käy käteen tai NHS:n lihaksiin kipeää. Työvuorojen jälkeen on särkyä ja kipua. Yhden viikon Burana kuurin olen syönyt ja Voltaren geelin vahvempaa versiota käyttänyt tukitoimena. Kuitenkin kävely ja hölkkä on yläkropalle lähtökohtaisesti hyvää rentouttavaa liikuntaa. Nyt nuo jumit/tulehdukset rajoittaa/estää senkin.
Vahva tunne jäi, että paljon jäi kuntoa tuon NHS:n ja käsien rajoitteen vuoksi mittaamatta. Kuten tuossa kirjoitinkin, lopussa juoksin viimeiset 14 minuuttia yli 10km/h vauhtia, kun aikaa oli enää niin vähän jäljellä ja jalat oli hyvät. NHS antoi tuon 14 minuuttia juosta, mutta aika monta tuntia se ei antanut. Peijakas vaiva. Toivottavasti nämä lämpimät ilmatkin antais vähän jeesiä. Aina on helppo neuvoa muita, mutta sanoppa itelle, että meneppä nyt vain lääkäriin tai muuta sellaista.
Suomenennätyksen (260,130km) juossut Tomi Ronkainen ja hänen vaimo (huoltaja, kisassa)
Yön huoltoa (kuva: Ville Isoniemi)
Tuska oli läsnä (kuva: Ville Isoniemi)
Taas elävien kirjoissa (kuva: Ville Isoniemi)
Lohdustuspalkinto, kutsutaan myös osallistumispalkinnoksi
Habitus heti 24 tunnin juoksun ja suihkun jälkeen
Kipu on niska-hartiaseudussa. Aina isoin kipu voittaa. Joillekin pingispallon kokoiset rakot, joiden pinnalla kynsi kelluu voi olla kipu. Tässä se jäi toisen kivun alle.
Tämä projekti alkoi syystalvena,
kun tuli heikolla hetkellä ilmoittauduttua Kokkolan 24 tunnin juoksun SM-kisoihin. Olen nyt tarpeeksi utelias katsomaan tämän vielä kerran, 24 tunnin
juoksun. Se on ollut aina minulle vaikea laji. Virallinen ennätykseni on Unkarissa
2015 juostun 6 vuorokauden MM-kisojen ensimmäisen vuorokauden tulos, 135,203km.
Toki esim. viime lokakuussa juoksin 19 tunnin aikana yli 127 kilometriä
voittaessani Pyssymäki Päkjaart Ultran (PPU 2021). Ja 2019 vuonna voittaessani PEP 171km, juoksin reilun 28 tunnin aikana noin 174 kilometriä. Ollessani viimeksi 24 tunnin
kisassa, tapahtui se niin ikään Kokkolassa vuonna 2016. Silloin juoksin 133,071km.
En ole mielestäni kertaakaan onnistunut tässä kilpailumuodossa, 24 tunnin
juoksussa.
Olen menettänyt vauhtiani
kohtuullisen tuntuvasti kuuden vuoden takaiseen verraten, jolloin juoksin vielä
mm. tonnin 3:24min ja viisi kilometriä alle 20 minuutin. Sen sijaan olen
mielestäni kehittynyt kestävyydessä ja pystyn juoksemaan aika pitkään hyvin tasaista
vauhtia samoilla sykkeillä. Syväkestävyys on kehittynyt. Uskon ja luotan, että
se mahdollistaa muutoin onnistuessani minulle hyvän tuloksen. Viime syksyn PPU2021
tapahtumassa etenkin minulla onnistui tosi hyvin energioiden ja nesteiden
imeytyminen. Se on yksi erittäin ratkaiseva tekijä, miten se osa toimii. Päivissäkin
on eroja tuon suhteen, joten tarvitaan hyvän kunnon lisäksi hieman onneakin.
Minulla on Kokkolaan
kolmiportainen tavoite: A) 200km, B)180km ja C)161km. Korkeimpaan tavoitteiseen
päästäkseen minun tarvitsee onnistua kaikilla osa-alueilla vähintään melko
hyvin. Muut tavoitteet ovat vastoinkäymisiä varten. Aina kun ei kaikki mene
niin kuin Strömsössä.
Viikkoon 12 saakka kestäneen talven
perusharjoittelukauden jälkeen siirryin enempi juoksua sisältävään, niin
sanottuun kisakauden harjoitteluun. Ensimmäistä maratonin mittaista lenkkiä
lukuun ottamatta pitkien lenkkien jalkojen iskukestävyys on tuntunut todella lupaavan
hyvältä. Ilmeisesti tuollaiset 42-54 kilometrin lenkit ovat sujuneet siksi niin
hyvin, kun sain nostettua talven perusharjoittelukaudella aerobista kynnystä 16
sykelyöntiä.
Ainoa isompi virhe tuli
jälleen kerran sen kanssa, etten aloittanut allergialääkitystä läheskään
riittävän ajoissa. Pääsiäisen aikaan oireet alkoivat ja ovat jatkuneet yhä.
Allergiseen oirekuvaani kuuluu silmätuntemukset, ääni painoksissa, liman
kertyminen ja ajoittain rään vuoto. Osittain siis jopa flunssaankin
rinnastettavia oireita. Pari kertaa olen varalta tehnyt koronatestinkin, mutta
eipä toki sitä kuitenkaan ole vielä tullut.
Allergia-oireiden
flunssapiirteisyys saattoi vaikuttaa yhdessä kylmän paidan sisälle pääsemisen
kanssa, että minun niska-hartia-seutu (NHS) meni liki kramppiin viime viikon
torstai-perjantai välisen yön lenkillä. Hieman samalla tavalla kuin, jos
lämpimällä ilmalla hartiaseutuun puhaltaa jostain liian kylmää ilmaa ja lihaksisto
reagoi voimakkaasti supistumalla. Monenlaista vikaa tuntui yläkropassa olevan
ja ne yhdistettynä kylmän pääsemiseen puseron alle plus näihin allergiaoireisiin
aiheuttivat mitä ilmeisemmin NHS alueen hankalan tilan.
Olenkin nyt tehnyt päivittäistä
venyttelyjä ja esimerkiksi foam rullauksia. Edelleen NHS on kovin kankean
tuntuinen, mutta juoksua se ei ole häirinnyt. Toisaalta lenkit ovat olleet nyt
vain maksimissaan 25 kilometrin mittaisia, joten eipä noin lyhyiden lenkkien
perusteella osaa vielä mitään sanoa. Tässä on vielä hierontaa tulossa ja
yleensä tuollaiset vaivat tulee ja menee. Näin haluan uskoa.
Eipä tässä sen kummempia. Tätä
kirjoittaessa on 25.huhtikuuta. Enää yksi maratonin mittainen lenkki ja muuten
jo lyhyempää. Työ alkaa olla tehty ja käydäänpä Kokkolassa katsomassa mihin se
tällä kertaa riittää. Esimerkiksi viikolla 15 juoksin noin 153 kilometriä plus
vähän muuta treeniä. Ja viime viikolla (viikko 16) juoksin noin 137 kilometriä
muun treenin lisäksi. Ihan kohtuulliset viikot. Kuitenkin seassa oli pari
vauhtikestävyys treeniäkin. Joskus vähemmän on enemmän.
Niin
talven peruharjoittelujakso on taakse jäänyttä elämää. Se alkoi
6.12.2021 ja kesti 15 viikkoa. Tämä on 16 viikko, joka on
kevennys/väliviikko, sekä harjoitustasotesti viikko. Harjoitustaso testi
tehtiin neljä kuukautta sitten ODL:ssä. Nyt sama uudestaan. Tulos oli mykistävän hyvä. Alakynnykseni oli noussut 16 sykepykälää, 124:stä, 140:n. Eli aerobinen alue on nyt todella laaja ja se oli tavoitteenakin, sillä kisasuorituksissani asutaan juuri tuolla pläntillä. AnAerobinen kynnys oli pysynyt samassa ja maksimisyke tippunut hieman. Tässä näkyy harjoittelun painopisteet ja se, mihin harjoittelulla tähdätään, ja mihin sillä päästään, jos siinä onnistutaan.
Tuossa näkyy eilinen tulos ja muutos marraskuussa tehtyyn
Tässä vauhti 14km/h (4:37min/km) Teemun kuvaamana.
Tästä harjoittelu jatkuu 7 viikkoa, 24 tunnin SM-kisaa kohden, joka järjestetään Kokkolassa 21-22.5.2022. Harjoittelussa
teen yhä enemmän peruskuntokauteen verraten rytmittämistä puhtaasti
suhteessa muuhun elämään ja etenkin suhteessa työvuoroihin. Määräjakso
on ajoitettu noin kuukausi ennen kisaa olevalle talvilomapätkälle.
Tuonne on suunniteltu parikin erikoisharjoitusta jo muutama kuukausi
sitten. Edelleen pidän mukana myös VK ja MK treenit, jotta saan a) helppoutta (toleranssia) peruskestävyys juoksun askeleeseen ja b) pääsen kokonaisuutena eteenpäin.
Kisaan tähtäävä jakso on sekä vain 7 viikkoa, että peräti 7 viikkoa. Tämä
tarkoittaa sitä, että harjoittelussa tulee olla hyvä rytmi. Eli määrän
jälkeen tarpeeksi pitkä kevyt ja huoltava jakso. Muutoinkin suosittelen muillekin rytmittämään enempi harjoittelua. Liian helposti se menee samanlaiseksi ja tasapaksuksi. Niin ikään määrissä täytyy olla rohkea ja vaihdella viikko kuormia paljon. Myös lihashuoltoa
täytyisi saada runsaasti. Kun harjoittelu kovenee, olisi lihashuollon
osuuden myös noustava. Liiaksi meni itsellä perusharjoittelujaksolla puuhastelun puolelle, mutta puhtaasti talodellisista syistä.
Kyllähän totuus on että jokaisen tosissaan juoksevan tulisi saada 1-2
viikon välein huolellinen hieronta. Toinen kysymys on, monellako siihen on varaa. Mennään mitä taskun pohjalla on.
Olen kevään lapsi.
Ja olen innoissani pitenevistä päivistä ja lähestyvästä kesästä.
Luulen, että talven synkät vaiheet ajan riittämättömyyden kanssa ovat
sikäli ohitse. Toki motivaationi kilpailemiseen ei ole enää sellainen,
mitä se on joskus ollut, mutta positiiviset testitulokset toki tuovat näköjään aivan odottamatonta intoa. Tässähän haisee kehitys ja sehän on vanhalle kilpaurheilijalle kuin antais ryypyn alkoholistille. Se on menoa! Täytyy miettiä tuota kilpailuhommaa ensi vuoden osalta sitten syksyllä tämän vuoden kisojen jälkeen. Toisaalta minua
kaivelee, etten koskaan ole päässyt Ultra Trail Tour Finland kisoissa
maaliin. Ehkä UTTF tour 2023 voisi motivoida? Täytyy katsoa sitä sitten
syksyllä.
Eniten eilisessä harjoitustasotestissä lämmitti valmennettavan jättimäinen kehitysloikka. Alakynnyksen vauhti nousi 6:00min/km vauhdista 5:00min/km vauhtiin ja sykerajat nousi kauttaaltaan noin 10 pykälää. Ja aina on mukava nähdä, kun nuori mies on 17km/h (3:32min/km) vauhtisen kynnystesti kuorman jälkeen ihan naamat ja köysissä. Tästä tuli nyt tällainen superpäivä. Kyllä se ihminen vaan näistä innostuu! Yes!
Ajattelin tämän viikon olevan melko mahdottoman toteuttaa määräviikkoa. Viisi työpäivää (ke-su) kuulosti hankalalta sovittaa treenejä niiden lisäksi. Mutta niin vain vanhakin vielä innostui latomaan treeniä tötteröön. Hyvä ystäväni leikkimielisesti taannoin kysyi, että enkai minä oo tulossa vanhaksi, kun koen, etten enää oikein ehdi kaikkea. Se oli oikeasti hyvä letkautus, sillä rima on laskenut vaivihkaa. Tajusin tällä viikolla sen.
Kun tyttöni (syntynyt 2007) oli muutaman vuoden ikäinen, juoksin aamulla usein noin kympin jo ennen aamuvuoroa, sillä silloin usein silloinen vaimoni oli iltavuorossa, eikä minulla ollut muuta rakoa lenkille kuin ennen aamuvuoroa. Nyt ajoittain tuntuu, että ehtiikö sitä käydä lenkillä ennen iltavuoroa! Johan on markkinat, mietin. Ja sillon alettiin syöttään treeniä. Ja kävinpä kahden iltavuoron päivänä lenkin myös iltavuoron jälkeen. Tuota en ollut kuin kerran aiemmin kokeillut joitakin vuosia sitten ja totesin silloin, että onpa nihkeää hommaa. Mutta, kun Kokkolassa lauantaina 21 toukokuuta lähtölaukaus suoritetaan kello 12 niin täytyy tossun liikkua vielä seuraavana päivänäkin kello 12 asti, etää pitää sietää nihkeitäkin askelia.
Eikä tällä viikolla silti nihkeälle moodille päässyt. Yllättäen tuntui, että jäi vielä jopa virtaa. Olisi tehnyt mieli maanantaina juosta vauhtia, mutta maltoin mieleni. Todella hyvä määrä viikko. Siitä tarkemmin alla.
Ma lumikenkäily 10,1km/128min lihaskunto/jumppa 18min tie/polkujuoksu 26,5km/181min
Ps. Yövuorojen jälkeen taas rytmit sekaisin. Edellisenä yönä nukuin 12,5h. Näköjään kroppa tulkitsi tämän yön sitten päiväuneksi ja jätti alustavasti kahteen tuntiin. Tämä on kolmivuorotyössä se varjo puoli. Aina vähän tuurissaan, miten rytmit kääntyy.
Kova, kova ja kova viikko. Monella tapaa kova. Edellisen kevyen viikon loppupuolelle tuli yksi teholenkki ja tässä kaksi lisää. Muutenkin määrää oli vähintään hyvänlaisesti, yli kaksitoistatuntia. Silti seassa oli yksi lepopäivä joka rytmitti ja mahdollisti kovan harjoittelun.
Yksi huomio on, että nousumetrit loistaa nyt poissa-olollaan. No, keväällä on tasamaan 24h juoksu, mutta toki meinaan nousumetrejä tehdä vuoden edetessä enemmän. Tähtäimessä on 2023 vuonna kisat, jossa on nousumetrejä... jos nyt intoa piisaa, mutta eletäänpä tämä vuosi ensin.
Viikolla oli paljon raskaan alustan harjoituksia. mm. eilen sunnuntaina niin mäessä tehty tehotreeni kuin illan palauttava lenkki, jonka tein osittain upottavilla poluilla. Hyvää peruskuntoa. Tässä valmistetaan lihaksia kestämään kevään tehotreenijaksot.
Nyt alkanut viikko on "määrä viikko". No ei oikein ole. Nyt on tämä maanantai ja huominen vapaata, mutta sitten loppuviikko töitä. Varmaan jonkun verran saan tähän ma-ti akselille määrää tehtyä ja varmaan perjantaina ennen sen päivän iltana alkavaa yöuvoroa. Tämä tulee olemaan jollain tapaa "ohi viikko". Sitten seuraava viikko on kevyt. Mutta esimerkiksi vuoden yhdeksäs viikko, harjoittelukauden 13 viikko, määräviikko, on kokonaan vapaa. Silloin on toiveissa saada hyvä treeniviikko. Ainakin aikaa pitäisi olla.
Kehitystä vaikuttaisi tulleen. Tässä viimeisen puolentoista viikon aikana olen päässyt hieman mittaamaan omaa kuntoa treenikavereiden kanssa. Eilen sain huomata myös, että valmennettavani on melkoisen hurjassa kunnossa. Se sai hymyn sisälleni. Vaikuttaisi teettämäni treenit on tuottamassa hyvää nousukuntoa. Oikealla tiellä ollaan, kaikin puolin.
Vielä tulee pimiän lenkkejäkin ihan hyvänlaisesti.
Ma lihaskunto/jumppa 21min polkujuoksu 11,7km/79min
Talviharjoittelun 2022 ensimmäinen täysi kuukausi. Aloitin talviharjoittelun tänä talvena 6.12.2021. Aikeistani huolimatta kehittämistä on ollut edelleen kokonaisraistuksen huomioimisessa. Minulla on paljon erilaisia rautoja tulella, jotka kaikki on itse sytyttämiäni, joten en voi muuta kuin löytää sopivan konsensuksen. Tammikuu oli lopulta itse harjoittelun osalta hyvää perustekemistä ja kunto on tuntunut rakentuvan. Sikäli erikoista tämän vuoden talviharjoittelussa on ollut se, että olen tehnyt harjoitukset vain ja ainoastaan ollakseni sitten kisoissa hyvä. Harjoitteluni ei ole varmaan monenkaan silmään näyttänyt juuri miltään. Näin olikin tarkoitus.
Peruskuntojakso loppuu 27.maaliskuuta. 25.maaliskuuta on ODL:ssä kynnystesti, jossa katsotaan talviharjoittelun onnistuminen. Erityisesti kiinnostaa, olenko saanut siirrettyä aerobista kynnystä ylöspäin. Yläpäässä ainakin harjoitteluissani olen päässyt kahdeksan pykälää korkeampaan maksimiin versus marraskuun kynnystestin. Ja vielähän tässä on hyvä tovi kehittää kuntoa.
Tammikuussa oli paljon monenlaisia projekteja. Yksi monista oli kuvata Nivala-mainosvideo. Ystäväni Keijo Nivala oli kuvaamassa ja tuo projekti saatiin pääosin yksillä otoksilla pulkaan. Tykkään improvisoida ja näytellä, joten tuo oli ihan luontevaa hommaa. Teatteri ja komiikka puoli on yksi kiinnostuksen kohteitani, mutta katsotaan avautuisiko joskus aikaa ja tilausta sellaiselle. Tässä alla Nivala mainosvideo, jonka perässä tammikuun treenejen saldot.
Viikot menee nopeasti. Nyt takana kahdeksan viikkoa talviharjoittelua. Mennyt viikko oli teemaltaan kevyt. Ihan kevyt se ei ollut, eikä muutenkaan aivan onnistunut. Kevyet lenkit lipsahti liikaa PK2 puolelle. Edellisen viikon tuhtimäärä ja osin työläät alustat olivat yhdistelmä, joka teki tarpeeksi matalilla tehoilla olemisen hankalaksi.
Ma-To oli kevyttä ja jalkoihin (sekä myös mieleen) tuli kivan kevyt olo. Niinpä päätinkin tehdä suotuisan loppuviikon ansiosta liki perusviikon omaisen loppuviikon, sillä tulevien viikkon (5-8) työvuorot eivät tue joka viikko teemojen tarvetta. Niinpä perjantaina intouduin (rönsyilyä siis) mukaan Isoniemen Villen (HoVi) 8km vauhtikestävyyslenkille. Vauhtiosuus oli liki kokonaisuudessaan polulla. Oli kyllä mukava harjoitus ja oikeastaan koko talviharjoittelun ensimmäinen vauhdin kartoitus kohtuullisen hyvällä polkualustalla. Ihan hyvän singaalin tuo lenkki antoi. 78% keskitehoilla (lopussa max.93%) ja 5:22min/km keskivauhdilla tehty polkuvoittoinen VK -lenkki antoi luottamusta, että talviharjoittelu on onnistunut tähän asti hyvin tältä puolen.
Sunnuntaina, kaksi päivää edellisestä, kävin sitten aamupäivällä alkaen 28,1km ja 3h36min pitkän lenkin, nyt lumisella perhereitin polulla. Lihaskestävyydessä on vielä työsarkaa, mutta näinhän sen pitää ollakin tässä vaiheessa, kun mennään vasta peruskuntokautta, jossa keskitytään monipuolisuuteen. Hyvä lenkki. Olen tämän vuoden talviharjoittelussa mennyt nämä lenkit 4h asti ilman lenkin aikana otettavaa lisä-energiaa, pelkällä vedellä. Tällä haen sitä, että kroppa herkistyisi ottamaan energiaa rasvoista. Minulla on ilmeisesti ns. kakkostyypin lihaksisto, eli valtaosa soluistani on hiilihydraatilla eläviä, joten koitan lisätä harjoittamalla ykköstyypin lihassolujen määrää, eli niiden, jotka käyttävät polttoaineena rasvaa.
Tämän viikon piti olla kova viikko. Menneen viikon pe-su harjoittelukombinaation vuoksi en kuitenkaan pysty nyt tekemään kahta kovaa treeniä tällä alkaneella kovalla viikolla ainakaan perinteiseen ma-pe/la tyyliin vaan ehkä ke-su akselilla. Nyt täytyy ainakin pari päivää antaa edellisten mennä perille, ja palautua niistä, jotta voi syöttää tehoja. Joka tapauksessa teen tällä viikolla tehoja, mutta menen kropan viestejen mukaan. Lisäksi on töitäkin, myös yötöitä, joten täytyy ottaa kokonaisrasitus huomioon. Viime viikon loppupuolen teholenkki antoi kuitenkin mukavan positiivisia viitteitä, että menneiden viikojen treenit on menneet mukavasti perille.
Tämän talven harjoittelussa on ollut iso muutos juurikin siinä, etten ole kartoittanut suorituskykyäni ulkotreeneissä kohtuu alustoilla viime perjantain vauhtilenkkiä lukuunottamatta. Samalla tuosta syystä johtuen en oikein ole osannut sanoa, että missä kunnossa olen, jos pitäis suorittaa. Olen kuitenkin jotenkin luottanut tähän systeemiin ja kesällähän se nähdään, miten tämä on tuottanut. Olen yrittänyt vain petrata konettani molemmista päistä - tosi matalaa tehoa ja vastapainona isoilla tehoilla. Ja yksi pointti oli, että viikkoon 12 asti mennään monipuolisesti ja vasta sitten aletaan juoksemaan. Vähän tällainen kilianjornetmainen talvi, eli ei hirveästi juosta.
Alla viime viikko
Ma lihaskunto/jumppa 22min
Ti perinteinen hiihto 30,2km/140min
Ke polkujuoksu 11,7km/75min
To lepo
Pe polkujuoksu 11,8km/67min sis. 8km vauhtijuoksua 78% tehoilla
La lepo
Su polkujuoksu 28,1km/216min Lumiset polut. Ilman lisäenergiaa
Kova viikko suhteutettuna muuhun elämään. Erittäin onnistunut viikko. Näissä keskittyminen avainharjoituksiin olennaisin. Maanantaina tonnin vetoja matolla, jossa 6 pykälää korkeampi maksimisyke kuin ODL:n mattotestissä marraskuussa. Perjantaina maksimi kiipesi vielä kaksi pykälää korkeammalle mäkitreenissä.
Kovat treenit olivat erittäin kovia ja otti aikaa palautumiseen. Nähtäväksi jää, syökö ensi viikon määräviikosta, mutta nyt koitetaan kehittää miestä myös maksimaalisesta päästä. Keväällä ehtii sitten iskukestävyydet yms. saada kuntoon 24h juoksuun ja kenties odottaviin muihin koitoksiin. Reilusti erilainen systeemi nyt menossa. Katsotaan kesällä mihin tämä johtaa.
Oon koittanut nyt huomioida kokonaisrasitusta. Edelleen kaipaisi enemmän vapaata kaikesta, lähinnä leipätyöstä ja harjoittelusta. Tänä vuonna saattaa tulla treeniä vähemmän. Katsotaan, ja katsotaan myös, onko se toteutuessaan enemmän vai vähemmän.
Elämässäni on paljon mielenkiintoisia asioita juoksuharjoittelun ulkopuolella. Niihin menee paljon aikaa ja tottakai se näkyy harjoittelussa. En halua kuitenkaan unohtaa muuta elämää, joten näin mennään. Hyvä kova viikko silti myös juoksuharjoittelussa. Kokonaisrasitus pysyi kohtuudella kasassa muusta ohjelmasta huolimatta. Katsotaan miten jatkuu :=)
Hieman vajaa 16 tuntia on erinomainen määrä määräviikolle. Kuitenkin oli kaksi yövuoroakin. Ehkä ainoa nootti tulee, että olisi voinut olla hieman monipuolisempi lajikirjon suhteen. Tunne jaloissa oli koko viikon helppo ja kevyt. Tämä systeemi näyttää sopivan minullekin. Kova - Määrä -Kevyt -viikko-rytmi. Siksi "minullekin", että tätä samaa vetää oma valmennettavanakin. Näytetään nyt eteen :=)
Tämän viikon ajatusvirrassa oli se, että treenaaminen on tosi mukavaa, mutta niin on moni muukin asia elämässä. Ei niitä voi - eikä saa - kieltää. Esimerkiksi penkkiurheilu, tilastointi, mietiskely ja kaikki muu jännä. Välillä tuntuu, että juoksu vie liikaa aikaa. Koitan ottaa jatkossa vielä paremmin huomioon kokonaisrasituksen. Kaipaan ehkä eniten vain oleilua itsekseni. Tykkään omasta seurasta :)
Ystävät ovat minulle tottakai tärkeitä, mutta pahoittelen, etten aina kiireiltäni ehdi teihin olla yhteydessä. Voi olla vähän vaikeaa selittää, että asut yksin ja teet 87% työaikaa ja suurin puute elämässäsi on vapaa-aika. Mutta näin se on. Ja se on vain ja ainoastaan mielestäni positiivista. On upeaa, että näkee elämässä niin paljon mielenkiintoista tekemistä, että ei tahdo aika riittä.
Ensi viikko on siis kevyt-viikko. Kuusi päivää töitä, joten hyvä, että on kevyt. Luulen, että sunnuntaina lopettaessani yövuorot ja odottaessani tulevaa neljää vapaapäivää olen valmis kovaan viikkoon. Kovilla viikoilla odotan tietysti eniten kovatehoisia treenejä. Kun on vetänyt nämä kevyet reilusti aikaisempia vuosia keveimmiksi niin kovatehoisissa tuntuu olevan älyttömästi virtaa sekä potkua. Luulen, että tästä tulee hyvä.
MÄÄRÄVIIKKO
Ma lihaskunto/jumppa 30min tie/polkujuoksu 26,5km/176min
Ti tiejuoksu 16,5m/104min
Ke tie/polkujuoksu 15,5km/101min
To polkujuoksu 21,5km/153min
Pe lepo
La lumikenkäily 13,7km/198min tiejuoksu 5,3km/34min
Lokakuu on takana. Kuukaudet menevät ja tulevat. Elämä menee liiankin vauhdilla. Hienoja vuosia takana ja hyvä vuosi on ollut pysähtyä miettimään elämää eteenpäin. Menneissä vuosissa on ollut paljon hyvää ja siitä pitää olla kiitollinen. Paljon ollaan tekemisissä edelleen tyttären äitin kanssa. Erillään asuminen on ollut mielenrauha molemmille, sillä meidän eri valveilla olorytmi ja yhteisten harrastusten/tekemisen puuttuminen ohjasi meidät eroon arjen mahdottomuuden vuoksi, mutta muuten viihdymme hyvin yhdessä. Edelleen. Silloin harvoin, kun ehdimme ja pystymme näkemään.
Jotenkin minäkin olen löytänyt itsestäni sisäisen yksineläjän moodin. Se on uutta minullekin. Viihdyn tällä hetkellä hyvin yksin ja samalla ollaan voitu jakaa kokemuksia ex-vaimon kanssa yksinelosta kaksin. Aika hienosti, vaikka avioeron harkinta-aika päättyy vajaan parin viikon päästä ja meistä tulee virallisesti eronneita. Lapset ovat onnelisia ja koen löytäneeni itse tasapainon tässä yksin asustellessani. Kulunut vuosi on kuitenkin muuttanut paljon elämääni, joten en tiedä mihin tämä lopulta on menossa. Mutta näin on ollut nyt hyvä elellä. Ehkä elämä on arvaamattomuudessaan juuri se, miksi tätä on niin kiva (jännä) elää.
Mennyt kuukausi alkoi hurlumhei kisalla Vaarojen maratonilla. Keskeytyshän siitä tuli. Kuukauden loppupuolella puolestaan voitin historian ensimmäisen Pyssymäki Päkjaart Ultran. Näistä molemmista olen kirjoittanut jo tähän blogiin. Olen myös aloittanut valmentamaan lahjakasta juoksijan alkua. Alkua siksi, että hän on vasta juuri aloittanut juoksun, vaikka on jo mm. Nivalan ennätysmies PEP57km matkalla. Tuo kuvio on innoittanut omaakin harjoitteluani ja olenpa mm. menossa ensi kuun lopussa kynnystestiin ODL:n. Hyvä pöhinä.
Marraskuu tulee olemaan eräänlainen siirtymäjakso uuteen harjoitteluun, jonka aloitan vasta 6.joulukuuta. Ruuvia alan kiristään vasta ensi vuonna viikolla 13. Ensimmäinen tähtäin on 21-22.5.2022 järjesttävä 24h juoksu SM-kisa Kokkolassa. Siellä tavoitteena on tuommoinen noin 200km tulos. 24h tiejuoksu on ollu minulle aina hankala. Katsotaan onko se edelleen sitä. Harjoittelussa pidän mielessä myös, että ensi vuonna on syys-lokakuun vaiheessa kolmas yritys Vaarojen maratonin 130km kisassa. Eli mäkeäkään ei sovi unohtaa, mutta se pitää nähdä harjoittelun monipuolisena mahdollisuutena.
Tämä "kilpailukausi" lähenee loppuaan. Vielä yksi tai kaksi ponnistusta. Niistä ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) on Pyssymäki Päkjaart Ultra (PPU 2021) La 23.10. klo.9.00 alkaen. Olen tässä jo kuitenkin pysähtynyt pohtimaan mennyttä ja tulevaa - ja ennen kaikkea missä kohtaa olen menossa juoksuharrastukseni kanssa. Mikäli harrastat juoksua, oletko sinä pohtinut sitä omalta kohdaltasi?
Seuraavassa hieman juoksu-urani jäsennystä. Mistä olen lähtenyt, mitä on matkalla tapahtunut, mitä olen saavuttanut, milloin olin parhaimmillani ja mitä voin olla jatkossa vai joko viedään navetan taka.
Vuonna 2007 painoin jotain 105-107 kilon väliltä. Sieltä peräisin oleva sininen kalastajan lakki on minulla edelleen. En hävitä sitä koskaan, sillä siinä on liikaa tarinaa. Vielä vedän joskus sen päähän jossain kisassa ja sitten vedetään! Laihutin aluksi johonkin 94 kilon tietämille ja aloin elokuussa 2008 juoksemaan. Jo lokakuun alussa juoksin Kauniston maraton tapahtumassa puolimaratonin aikaan 2h7min. Olin tuota matkaa kokeillut jo aiemmin syyskuussa omilla lenkeillä ja silloin juoksin jotain 2h15min-2h20min välimaastoon. Jalat tuli niin pirun kipeiksi. Olin aina inhonnut juoksua.
Kauniston puolimaratonilla minulla oli joku lantiovyö, jossa oli urheilujuomaa ja purkkaa! Silloin ajattelin vielä, että puolimaratonin matkalla tarvin purkkaa.
Vuonna 2009 juoksin kolme ensimmäistä maratoniani. Niistä viimeisin oli paras. Espoossa juostu maraton meni aikaan 4.04.45. Vuonna 2010 juoksin ensimmäisessä 24h juoksussa 100km. En päässyt kunnolla kävelemään kahteen päivään. Kaikki oli uutta, eikä ollut mitään käsitystä voimien jaosta. Jos nyt siitä ei aina ole ollut senkään jälkeen.
Vuonna 2011 en saanut juostua maratoneja maaliin, mutta puolimaratonin aikani parani kuitenkin aikaan 1.52.36. Onni kierros tapahtumassa juoksin 24h juoksussa 128km. Pitkät suoritukset kiinnosti, mutta vielä ei ollut peruskuntoa. Tulokset oli kovin laihoja.
Vuonna 2012 nostin juoksumäärän liki 4000km vuodessa ja tulokset lähtivät paranemään kunnolla. Painokin tippui tuonne 78-79 kilon tietämille. Lopetin nuuskan käytön. Tupakan lopetin joskus vuonna 2007. Huikea harppaus kehityksessä. Puolimaraton elokuussa Kempeleellä aikaan 1.39.58. Täysmaratonin juoksin Vaasassa aikaan 3.30.32. Ja kaiken kruunasi silloinen 12h piirinennätysjuoksu Joensuu Nigh Runissa, kun matkaa kertyi 116,099km.
Vuonna 2013 saatoin saavuttaa parhaan 10km ja puolimaraton tasoni tässä juoksuharrastus urallani. Tuosta on kahdeksan vuotta aikaa ja kova työ olisi nuo ennätykset parantaa, jotka tuolloin tein. Eli 10km aikaan 41.33 ja puolimaraton 1.31.32. Myös maratonaika parani hieman, vaikka kisa piloille menikin. Aika 3.29.37. Olin tulossa sairaaksi, ja sairastuinkin kisan jälkeen. Kesäkuussa juoksin Nivalan ympäri tosi onnistuneen 100km juoksun. Aika 9.55.16. Syksyllä 24h kokeilut epäonnistui, enkä saanut kuntoni mukaista tulosta. Lokakuussa räpiköin toipilaana 24h kokeilussa 150km.
Vuonna 2014 tuli heti keväällä iso onnistuminen, kun juoksin Iisalmesta Nivalaan 128,8km aikaan 14.48.30. Tosi kova suoritus näin vielä jälkeenpäinkin ajateltuna. Vielä tekisi mieli kokeilla tuota joskus parantaaa. Kesäkuussa yritin omaa 6vrk juoksua, mutta nilkka särkyi ja homma tyssäsi 322 kilometriin. Syksyllä olin kuitenkin taas hyvässä kunnossa ja paransin maraton ennätystäni Kokkolassa aikaan 3.24.25. Vielä syyskuun lopussa juoksin kovan 100 tunnin tuloksen, kun yhdessä Janne "Jay Lenon" Kukkolan kanssa kokeiltiin 100 tunnin juoksua. Tulos 427,3km!
Vuosi 2015 alkoi taas upeasti, sillä juoksin tammikuussa kohtuu kovalla pakkasella 24h aikana perhereittiä 144 kilometrin verran. Toukokuussa oli sitten vuorossa Unkarin 6vrk MM-kisat, jotka meni alkuvuorokausien vaikeuksista huolimatta tosi hyvin. Tulos 524,024km. Tuosta toivuin vielä loppukesäksi kilpailemaan ja olin kolmas historian ekassa PEP56km juoksussa ajalla 7.47.50. Syksyllä tein yhä voimassa olevan maratonennätykseni tuhannen jumissa (100 päivää juoksua projektin keskellä) Kauniston maratonilla, kun juoksin ajan 3.22.55. Marraskuussa tuli sen sijaan keskeytys Joensuun hallikisassa. Vuosi alkoi vaatimaan verojaan.
Vuosi 2016 oli näin jälestäpäin älyttömän hyvä, vaikka en sitä silloin ehkä niin tajunutkaan. Juoksin 5km ennätykseni 19.47. Kuusaalla vain älytön helle pilasi niukasti puolimaratonin ennätysyritykseni. Olin oikeasti noin 1.28h kunnossa. Helteessä 1.32.55. Vaarojen maratonilla juoksin 43km matkan aikaan 5.20.55. Olin liki 300 osallistujan joukossa 36. Juoksin mm. sittemmin polkujuoksun MM-kisoissa Suomea edustaneen miehen vanavedessä maaliin. Toki vuoteen mahtui pari epäonnistumistakin, mutta tuolloin taisin olla juoksuharrastukseni kovimmassa kunnossa. Tuohon kuntoon on todella kova työ päästä. Painoa pitäisi saada noin 8-10kg pois ja harjoittelun tulisi onnistua. On hyvin mahdollista, että vuonna 2016 olin parhaimmillani juoksuharrastus urallani. Kahdeksan vuotta harrastuksen alusta laskien.
Vuosi 2017. Palellutin varpaat legendaarisella iso-sydänmaanreitin kokoreitin hankikierroksella tammikuun lopussa. Olin ennen sitä kenties vielä 2016 syksyäkin paremmassa kunnossa. Juoksin vain pari päivää aiemmin todella kovan ajan talvietulenkillä. 26,3km 2.15.34. Paleltuman jälkeen juoksin vielä varmaan talven hyvien pohjien näkyessä Karhunkierroksen 84km matkalla ajan 10.54.57 ja olin koko kisan 16:sta. Juoksin vielä reilun 10km kohdalla todella kovien tekijöiden letkassa. Voitin tuonna vuonna myös PEP57km, mutta taso ei ollut kisassa silloin hääppöinen. Toki mm. Mika Leppälä oli mukana, mutta Mika puhkesi parhaaseen kuntoonsa vasta myöhemmin.
Vuosi 2018. Ainoa maaliin päättynyt kisa oli hallimaraton Vaasassa, kun juoksin ajan 3.29.14. Heikko vuosi.
Vuosi 2019. Voitin PEP171km elämäni pitkän ultran parhaalla juoksulla, ajalla 28h41min. Hyvä vuosi, sillä kaikki tähtäsi tuohon. Uskon vielä pystyväni noilla pitkillä uusimaan vastaan tasoisen tai vielä paremman juoksun.
Vuosi 2020. Korona vuosi. Yksi kisa. Keskeytys. Heikko vuosi.
Vuosi 2021. Kolme kisaa. Kolme keskeytystä. Kuusamossa Karhunkierroksella pääsin 24km päähän maalista. Tuolla oli pienestä kiinni, mutta ei aivan riittänyt. Hetta-Pallas-Ylläs juoksussa teloin reiden. Puujalka... Vast´ikään Kolilla taas innostuin hullaantumaan ja juoksin jalat alta, kun tehot oli noin 10 pykälää liian kovat. Matka tyssäsi käytännössä vajaan seitsemän ja puolen tunnin juoksun jälkeen. Tänä vuonna painoni on noussut ja ensimmäinen missio on tiputtaa painoa. Siinä onkin jo peliliikkeet alulla. Ruokailurytmi ja pienet sisältömuutokset, sekä herkut minimiin.
Vielä on siis yksi tai kaksi ponnistusta ennen kuin pienen tauon jälkeen aloitan harjoittelun. Olen ajatellut aloittaa varsinaisen harjoittelun viikosta 49 alkaen. Tuon viikon ensimmäisenä päivänä on heti hammaslääkäri aika. Käyn tarkistuttaan hammaskaluston. Se, kun on kovilla tässä harrastuksessa. Pitkissä kisoissa ja joskus lenkeilläkin energiaa 30min välein suuhun.
POHDINTA
Olen ollut juoksuharrastukseni aikana parhaassa kunnossa välillä 4/2013 - 1/2017. Kaikki ovat jossain vaiheessa harrastuksessaan parhaimmillaan. Mikään ei ole ikuista. En ole varma pääsenkö tuon aika välin vauhtikuntoon enää, mutta tarkoitus on nostaa perusvauhtia tämän hetkisestä, sillä siitä on hyötyä myös ensi kauden kisoissa. Minulla on ensi vuonna kaksi tai kolme kisaa. Riippuen saadaanko PEP 171km kisa pystyyn. Ainakin Kokkolan 24h juoksu ja syksyllä taas Kolilla 130km yritys.
Yritän tulevalla harjoituskaudella rytmittää harjoittelua. Kevyet viikot loisti poissa-olollaan viime talvena ja treenasin ihteni pihalle. Toki sain sitten maaliskuun aikana taiteiltua allikosta ulapalle, mutta koko kisakausi meni silti perseelleen. Parin huonon vuoden jälkeen olen sitäkin motivoituneempi nostamaan tasoani ainakin lähemmäs sitä, missä se on joskus ollut.
Tulevan talvikauden menen kolmen viikon sykleissä. Teho - määrä - kevyt -viikkorytmillä. Jossain maaliskuun tienoilla aloitan jonkinlaisen määrämättöjakson, jossa haen pohjaa ensi kesän ultriin. Siitä palautuminen ja virittely kisakuntoon. Kesällä sitten mäkivoimaa lisää sitten Kolia varten. Olen innoissani ja se on täkeintä, sillä into on kaiken a ja o, sekä tietysti harjoittelun järkevyys.
Tältä pohjalta sitten joulukuussa, mutta vielä on nautittavaa, joten ootellaanpa vielä. NHL -kausikin alkaa ylihuomenna, joten ollaan tässä muutenkin mukavan äärellä.
Olipas heinäkuu. Ainakin oli hyvin erilainen kesäloma kerrassaan. Olin pelkästään reissun päällä 16 päivää koko lomasta. Tiedän, että osa on koko loman reissussa, mutta nähtäväksi jää, oliko tämä hyvä vai ei niin hyvä asia.
Heinäkuu oli myös harjoituksellisesti ja polkujuoksun kannalta hyvin erikoinen ja liki katastrofaalisen huono. Ensin keventelin 10 päivää Hetta-Ylläs-Pallas kisaan, joka päättyi traagisesti kaatumiseen kivikossa. Tuo otti harvinaisen koville ja tuli elettyä sitten siinä puujalan toipumista odotellessa todellakin miten sattuu. Ainoa asia, joka siinä kasvoi, oli elopaino. Olen nyt noin 4-5kg rikkaampi.
Kuten aina yleensä, niin tälläkin kertaa, minun täytyy välillä ottaa vähän uutta vauhtia, jotta pääsee taas seuraavalle levelille. Lopulta näköjään kuntoni ei ole kuitenkaan aivan täysin murentunut, vaikka heinäkuu meni heinäseipäille. Siitä osoituksena todella yllättävän helppo vaarojen maratonin 65km kisareitin kierto. Tuo on osittain todella brutaali reitti. Suopelto-Eteläpää välillä on todella vaativa 4km pätkä. Sitä ennen pitää kiivetä niin mäkrälle, vesivaaralle kuin hirvivaarallekin. Eikä elämä eteläpäästä kiviniemeenkään ole silkkiä. Ahvenlammelta kiviniemeen oleva 5km voi helposti tuntua kympiltä. Suosittelen.
Napsun päälle 40km kun on tultu kiviniemeen niin alkaa se via dolorosa, kärsimysten tie kohti ryläystä. Ja kun on tuo reitin eteläpään karuselli takana on ryläyskin ehtaampi kokemus. Loppu reilu 13km ryläyksen parkkipaikalta maaliin on onneksi teknisesti iisimpää settiä, vaikka äkkinäiselle sekin voi olla kova. Hurja 65km reitti kerrassaan. Sain tuon vedettyä hämmästyttävän helposti. Oli oikeasti lenkin jälkeen yllättävän freesi olo. Sopivan tuntuinen ensimmäisen kierroksen simulaationa syksylle. Aikaa otti 10h 29min. Ja minusta tuntuu, että kuntoni ei ole ollut kymmeneen vuoteen näin huono. Tästä on hyvä aloittaa matka kohti Kolin 130km kisaa. GPS matka lie noin 132-133km, kun välihuollosta siirrytään kuitenkin tietä pitkin ns. lähtöpaikalle, josta vasta alkaa toinen rundi.
Eli kuukausi päättyi lopulta nappi onnistumiseen ylipitkässä harjoituksessa, jossa treenasin samalla huoltajani, Asko Kukkosen, kanssa huoltohommia syksyksi. Paljon saatiin vastauksia ja kokemusta. Hauskoja mokiakin sattu. mm. kiviniemessä (+40km) minun piti saada banaani ja alkoholiton olut vaihteluna veden ja geelejen ottoon. No, meiltä molemmilta se toinen kylmälaukku olikin unohtunut mökille, joten en sitten saanut kuin sitä vettä ja geeliä (hah,hah). No, eihän siitä ollut kun 15km seuraavaan huoltoon. Sen ryläyksen kautta.
Vaarojen maratonin 65km kisareitistä täytyy sanoa, että sitä ei ihan noviisi osaa harjoituslenkkinä juosta. Ja vaikka on kartankin opiskellut niin pitää olla todella hereillä tietyissä risteyksissä. Siellä ei ole joka paikassa viittoja ja pitää todella tietää mihin on menossa. mm. Vesivaaralle kiipeämisen keskivaiheilla on kyltti vasemmalle "vesivaara", johon voisi helposti langeta, kun ollaan vesivaaralle kerran menossa. Sen sijaan pitää valita oikealle, "rykivaara", jonne ollaan menossa vesivaaran kautta, reitti, joka menee myös vesivaaran kautta, mutta eri kohdasta. Nuo polut ei kohtaa.
Ajatus omasta harjoittelutyylistä vahvistuu ja kehittyy. Katsotaanpa minne tämä homma menee. Harmi, että elokuu on todella tukkoisen näköinen, sillä joudun tämän kuukauden oleen 100% työmäärällä. Syyskuun 13. päivä pääsen 87% työmäärään. Katsotaan mitä näissä puitteissa ehtii harjoitella. Minulla menee kuitenkin elokuun kolme ensimmäistä viikkoa 95%:sti pepin kimpussa. 5% jää muulle elämälle. Tuossa ei tietenkään ole pakollisia mukana, vaan vapaa-aika.
Alla mitättömän surkeat treenimäärät. Niissä ei oo ees mitään analysoitavaa. Ohi.
nousukulmalla
