RRR = RANKKAA RAASTOA RAJOILLA

                         Vaikka sitä aika hyvin ihtensä tuntee niin silti tulee vielä yllätyksiä. Yksi sellainen oli tämä mennyt viikko. Väli ma-to = 4pv pidin lepoa/hölkkäilin kevyttä lyhyttä(toki keveitä mäkivetoja kylläkin)/kävin hieronassa x2. Laskin, että oon virtaa täynnä noiden jälkeen, joskin hieronnasta löysillä lihaksilla. No, hieronnasta oli kyllä paikat hellänä ja löysänä, mutta jalat olivat myös koko viikon väsyneet. Jalat eivät palautuneet neljässä päivässä kolmen viikon ja 414km annoksesta juoksua.

                       Perjantaina oli aivan toivoton olo ennen maantiejuoksuja, joista kirjoitinkin perjantaina tarkemmin. Eli olotilaan nähden hyvää kyytiä meni tuolla. Tänään oli sitten eilisen palauttelupäivän jälkeen vuorossa 10km testijuoksu Karvoskylän - ei nyt mäkisellä, mutta kumpuilevalla - makkaratiellä, josta puolet matkasta on päällystietä ja puolet hyvää hiekkatietä. Aamu oli superkiireinen kaikkineen ruoanlaittoineen. Hieman siinä kuitenkin piti päätä puistella, kun otti noustessaan ensi askelia n.2,5h ennen 10km testiä. Jalat ovat hierontojen ja maantiejuoksujen jälkeen kaiken aikaa edistyneet, mutta ovat kuitenkin edelleen hieman väsyneet ja voimattomat. Olen juossut vähintään kerran viikossa jonkin hölkän tai maantiejuoksun ja sekin tietysti kuluttaa. Toisaalta tässä tullaan myös herkästi sen kysymyksen ääreen, että MITÄ HAETAAN?

                       Puhelinkin tuossa yhelle nivalan kärkijuoksijalle puhelimessa tuosta aiheesta - MITÄ HAETAAN? Asia tuli puheeksi, kun hän manasi erikoista vauhdinjakoa perjantain maantiejuoksuissa. Itse asiassa itselläni oli samalla tavalla hyytyvä data = toinen 800m kierros n.15-16sek hitaammin kuin ensimmäinen. Hän pohti, miten saisi tasaisemman vauhdinjaon ja optimituloksen. Vastasin siihen: Niin, mitä haetaan noista? Haetaanko optimi tulosta vai yritetäänkö ärsyttää koneiston ylärajoja, kehittää maitohappojen sietoa, vetämällä vähän ylivauhtista, koettaen sietää aina enemmän ja enemmän - maihtohappoja. Onko harjoituskisojen tarkoitus optimoida tulos vai kehittää itseään? Miettikääpä sitä!

                     Minun ideologiani on, että JOKAISEN harjoituskilpailun on MÄÄRÄ PALVELLA minua matkalla päätavoitteeseen, joka on kevään osalta 25.5.2013 Terwa-maratonilla ja siellä ajan 3.13.30 ALITUS. Luettelen mielelläni juoksemani harjoituskisojen ja testejen tarkoitukset. A)Tuiskulan maantiejuoksut. Matkat 1,6-2,25km. Tarkoitus kehittää askelväljyyttä, terävyyttä ja ns. "pätkänopeutta". Päämääränä, että esim. n.@4:30 vauhti tuntuisi aina vain helpommalta ja taloudellisemmalta. B)Junganjärven mäkinen 12km hölkkä. Tarkoitus oli hakea mäkiseltä reitiltä voimaa juoksuun PITKÄLLÄ tähtäimellä, sekä harjoitella asumaan edes tuollainen matka +160 sykkeissä. Kun pystyy +50minuuttia takomaan +160sykkeillä, on taas siirtänyt omia (VK) vauhtikestävyysrajojaan. C)10km testijuoksut. Tarkoituksena pyrkiä tutkimaan riskilläkin mikä on se ehdoton katto, jonka yli ei kärsi mennä. Esim. miten pitkään pystyy operoimaan n.170 sykkeillä, kun maksimi on ollut nyt 174 näissä raastoissa.

                    Silloin tällöin törmää juttuihin, joissa puhutaan harjoituskisoista minusta kummalliseen sävyyn: "-Otin sen kovana harjoituksena. Jätin varaa sinne ja tänne. En vetänyt loppuun. Ihan hyvin meni siihen nähden, ettei kaikki ollut pelissä". Mitä tuolla haetaan? Tekisi mieli sanoa, että E.V.M. Osatkoon tuon suomentaa ken osaa. E.V.V.K -tyyliin.

                     Kaikella on siis tarkoituksena. Myös kuuden päivän päässä odottavalla pidisjärven ympärijuoksulla = puolimaratonilla. En minä kevennä siihen vaan otan sen tärkeänä, pitkänä ja kovana harjoituksena. Se ei siis TODELLAKAAN tarkoita sitä, että jätän jotain varoja taskuun vaan raastan sen viimeiseen pisaraan. Silti koitan juosta sen viisaasti. Siihen ei voi ihan lähteä samalla mentaliteetilla kuin 10km testiin (josta kohta lisää). Myös tuulen suunta vaikuttaa. Onko loppuosan pitkä aava vastaiseen vai myötäiseen. Jos se on myötäiseen, uskallan tässä kunnossa juosta alun vähän riskilläkin kovaa, sillä palaudun kuitenkin vähän myötätuulessa. 21,1km vaatii jo taktistakin kypsyyttä. Mutta se on varma, että lopussa KIIRETTÄ PITTÄÄ!

                    Tämän päivän 10km testiin. Alkuverkoissa sain hyvin lihoja auki ja valmiuteen. Jalat olivat hivenen väsyneet ja voimattomat, muttei likimainkaan niin pahasti kuin perjantaina. Niinpä olin toiveikas, että pystyn juoksemaan tavoitteeseeni = 41.40 @4:10. Juoksemassa meitä oli vain minä ja Tapsa. Tarmo oli kellomies. Tarmo komensi meidät liikkeelle. Lähdin latomaan. Sainkin heti alusta erittäin hyvän, rennon ja helpon rytmin päälle. Vasta n.500m (Pasi nauraa tälle) kohdalla tarkistin vauhdin, kun ajattelin, jotta menenkö liian hiljaa, kun on näin helppoa. Vauhti oli siinä @3:30 -kantissa. No, alku tultiin hienoiseen myötäiseen, mutta toki vastatuuleen. Eka kilsa 3.51, tosi helposti. Arvaatte vain - kyllä siinä alkoi jo kelaamaan, että nytpä taisi nasahtaa melkoinen aika. Kilsan jälkeen reitillä tulee heti hyvänlainen nousu. Ja siinä paljastu sitten tuo jalkojen väsymys. Ei vain jaksa pysyä juoksu rentona, vaikka muuten on helppoa.

                   Kuitenkin vauhti pysyi siinä n.@4:10 -kantissa, molemmin puolin. Tosin siihen joutui vähän jo kuopiin, eli ei tullut likimainkaan niin rennosti kuin tuli ihan alku. Toisaalta tässä ei ole mitään yllättävää. 1,8km kohdalla meinasi yhdestä talosta tulla ajokoira rehvastelemaan, mutta vauhtia oli sopimoilleen siinä kohin n.15km/h, joten ei viihtinyt haastaa minua. Helevatun hurtat! Jatkoin siinä jo turtuneena työn tekoon ja painelin kohtalaiseen sivuvastaiseen kohti kääntöpaikkaa. Ajattelin, että kärsin vetää ihan happojen rajamailla kääntöpaikalle, kun saan sitten tuulen taakseni ja hapot poistuu sitä kautta pois reisistä. Kääntöpaikalla olin ajassa 20.35 @4:07. 55sekuntia alle entisen 5km enkan.

                   Käännön jälkeen olikin kova paikka, kun huomasin tuulen olevan edelleen sivusta tuleva ja pyöri eteenkin edelleen. Eli ei mitään myötuulia! Sykkeet olin nostanut puolimatkaan RISKILLÄ 170 kantille myötätuulen toivossa. Kuudes kilsa meni kuitenkin vielä sinnikkäästi @4:16-vauhilla. Tapsa tuli vastaan, kun olin juossut 6.05km. Tapsa juoksi tänään 65min, vähä päälle. Sitten tuli paha paikka. Sellainen aukilevoittoinen kilsa, jonka lopussa oli siihen tilanteeseen nähden sitkiä hiekkatie-ylämäki/vastainen. Siihen hapotti kyllä ja vahvasti. Vauhti tippui pahimmillaan @4:35 kantille. Hapot jaloissa. Onneksi ylämäen jälkeen oli lievä myötäle, jossa hapot kaikkos aika nopsaa jaloista ja matkakin alkoi siis huveta. 2,5km ennen maalia löinkin RISKILLÄ hivuttavan kirin TISKIIN!!!

                  Menin siis kaiken aikaa AIVAN SIINÄ HILKULLA, kantaanko vai jaksanko. Jaksoin, mutta vain just-ja-just. Viimeiset kaksi kilsaa 4.08 ja 3.55. Vauhti maaliviivalla @3:18. LOPPUAIKA 41.33 @4:09 keskisyke 165. Sykkeet sain pitkällä hivuttavalla kirillä nousemaan max.174:n. Se ei ole kyllä nyt kaukana maksimista, kun sain Junganjärvellä saman tuloksen hyvässä prässissäkin. Samoin viime syksynä Cooperin testissä. Pakko pitää tuota mun maksimina, kunnes toisin todistetaan. Ehkä sitten kun herkistyy voi päästä korkeammalle... ehkä. Kuitenkin nyt operoin 10km matkan keskiarvoltaan VAIN 9 pykälää maksimista. Miten paljon tuota korkeimmilla sykkeillä voi 10km vetää? Ei paljoa? Niin ajattelisin.

                   Tosiaan reitti ei ollut ihan mikään tasainen, joskaan ei mitään isoja tai pitkiä nousuja ollut, mutta kyllä ne vauhissa ja väsyneenä alkaa tuntumaan - ja näkymään. Juoksun jälkeen kiirehdin pika-pikaa töihin. Päässä humisi pitkin iltavuoroa. Välillä oli aivan pelottava olo. Mainihin siitä toki kolleegoille, jotta ei tuu yllärinä jos notkahan. Siis vedin tuon testin IHAN FINAALIIN. Jalat oli ihan setsuuria ja elimistö heitti volttia pitkin iltaa. Myös maha oli sekaisin. Koko ukko oli kuin onnenpyörästä vedetty! Nyt alkaa vasta olo olla ok. Söin tuossa suolaisia maitopottuja ja makeita muroja perään. Suolaa ja makeaa, yksinkertaista.

                  Olotila on kuitenkin nyt sen verran erilainen kuin viikkoja sitten ohjelmaa laatiessani luulin, ettei huomen aamulla ole todellakaan ohjelmassa 20km lenkkiä, joka sisältää mäkivetoja. Otan nyt kolme seuraavaa päivää silleesti, että huomen aamulla kevyttä hölkkäilyä tuntuman mukaan - tehoalueella (1), eli alle 129 sykkeiden. Tiistaina käyn aamulenkin ennen aamuhugia. Keskiviikkona pidän ihan totaalilevon. Eli periaatteessa lepään ja kerään voimia kolme päivää. Torstaina palaan ohjelmaan ja teen 15km avainharjoituksen, sisältäen 2x5km kovaa, mutta rennosti. Ei mitään tämän päivän tehoja kuitenkaan siis. Perjantaina kevyttä (1) ja lyhyttä taas. Lauantaina onkin sitten Puolimaraton, pitkä KOVA HARJOITUS. Tavoite edelleen 1.31.30 @4:20.

                   Voisko tästä päivästä sanoa, että SOKKA IRTI???

 Ps. Ote vielä vuodenvaihteen tavoitelistasta. 10km tavoite on enää 3sekunnin päässä. Muutoinkin näyttää tavoitteet edelleen aika realistisilta. Eli asettelu on onnistunut. Kyvyt alkavat hahmottua. Mikään tavoite ei ole kuitenkaan vielä täyttynyt, joten ihan pliisujakaan tavoitteet eivät liene ole.

* Harjoittelua 450h-500h (nyt siis n.453h)

* Juoksua n.4500km

* 1km alle 3.20

* Cooper +3200m

* 5km alle 20min

* 10km alle 41.30 (n.4:09/km)

* Puolimaraton alle 1.31.30 (n.4:20/km)

* Maraton alle 3.13.30 (n.4:35/km)

* 12h +125km (jos juoksen) ***EI TOTEUDU***

* 24h +180km (jos juoksen)

* Oxroad 100 mailia turku-h-linna alle 22h (jos juoksen)  ***EI TOTEUDU***


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.4.2013