KEVÄT RETKIJUOKSU TUNNELMIA

                       Vielä eilen illalla näytti, että lähden kiertämään muistorikkaan autiorannan seudun yksikseni. Herättyäni viimeisen yöhugin jälkeisiltä unilta noin puoli yhden tietämissä huomasin puhelimessa olevan vastaamattomia puheluita jonoksi asti. Niinpä olikin, että Kärsämäen iloinen lehmäfarmaripari oli hautonut ideaa kevätretkestä ja tarttui 50,6km syöttiin. Tällaiset oli sitten lähtötunnelmat:

 

                   Niin lähdettiin hissukseen sujutteleen. Vauhti oli erittäin leppoista, joka on vain hyvä asia näin pitkillä lenkeilllä. Yksin kun juoksee niin tehot on yleensä aina omien erittäin kevyen lenkin tehorajojen ylälaatikossa. 
                   Artolla alkoi harmillisesti tulla ongelmia jo 20km kohdilla. Annoin hälle suolatabun, kuten hänen vaimolle, Hilkallekin. Otinpa samalla ihtekki yhen suolatabun. Suolakaan ei kesää tehnyt ja pahoinvoinnin tunteet jatkui. Tuossa vaiheessa Arto saattoi kuitenkin jonnin verran juua nesteitä. Väli 23-31km oli kuitenkin ajoittain karmiaa taistelua. Sitkiästi Arto tsemppasi, mutta lopen hänestä tuli ylen mies. Eli antoin ylen. Sen verran oli jo edeltävää hoipertelua ja epätitetoisuutta katannassa, jotta soitettiin kyyti paikalle. Pikaisen arvion jälkeen päädyttiin sairaalahoidon sijaan kotisairaalahoitoon - ainakin aluksi. Missä lie Arto nyt? Arton saldoksi tuli 31km.

                    Pientä kevennystä... Arto siinä hetkeä ennen keskeyttämistä sopersi sitä ja tätä. Manasi huonoa edellistä yötä. Koitin teroittaa Artolle, että kannattaa enempi keskittyä tuleviin öihin kuin elettyihin. Kaikenlaista hullua läppää heiteltiin, mutta jätetään osa senso-osastolle. Jollei esim. Arto halua avautua. :)

                    Kuvia matkan varrelta...

                    34km tietämissä hyppäsi matkaan seurani, Lakeuden Kipinän, puheenjohtaja. Tantehan on aina valmis kutsuun! Tuossa kohtaa muuten sai Hilkkakin haluamansa. Hilkka hoki Jokikylältä (ainakin) asti, jotta haluaa kalijaa! Kyllä meillä oli hauskaa. Ja Tantehan toi ½tölkkiä olutta, jotta neito jaksoi pitää juoksun kasassa loppuun asti. Tosiaan siitä aivan asiallisen nesteytyksen jälkeen matkasimme pikku hiljaa kaupunkia päin. Tante ja Mervi liittyivät mukaan. Oli mukava kahtua tuoreiden immeisten herkkää kosketusta tienpintaan. Ilo oli nähdä, että Mervikin on vihdoin päässyt vastoinkäymisten jälkeen taas juoksun makuun oikein kunnolla. Neliästään (Artohan oli pötköllään "kotisairaalassa" siinä vaiheessa) jatkettiin matkaa noin 7km. Tante oli niin liukas liikkeissään, jotta hänestä en saanut edes kuvaa, mutta kaivetaan tämän ketjun jatkoksi yksi kuva arkiston pohjilta. Kelpaako, hä , tä?

                     Viimeinen n.10km sujuteltiin sitten Hilkan kanssa kaksistaan. Meillä tahtoi tuo vauhti välillä nousta tuonne @5:30 nurkille. Eipä siinä mittään, niin vain alkoi näkyä kaupungin valot pikku hiljaa. Koko reissulle tuli matkaa suunniteltu 50,6km ja aikaa kului rattoisat 5h 47min @6:52. Hyvä ja eritoten erittäin helppo lenkki. Mitä nyt jonnin verran viikon aikana vaivannut oikea nivusakseli ja jalkapohja vähän kipeytyivät. Sää oli lopen aivan hyvä. Ihan lopussa meinasi selvemmin sataa. Muutoin oli pilvipoutaista/marginaalista tihkusadetta. Lämmintä oli +4 ja +2 välillä. Tuulta 2m:stä 5m:n sekennissä. Lähdettiin liikkeelle klo.15.02

                     Normaalivarustuksen lisäksi painoa kertyi juomarepusta yms. tarvikkeista sen 6kg. Matkalla kului 1,5Litraa itse tekemää nestettä, jossa oli vettä, maltoa, mehua, suolaa ja hunajaa. Lisäksi söin kolme Elovena keksiä.

                      Palkihin ihteni pitkän lenkuran päätteeksi tietysti ensten litralla piimää ja kotiruokaa, mutta myös runsaalla annoksella mämmiä, vaniljakastikkeen kera. Nam!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 13.4.2013