POIJJAT SAFARILLA

                        Elämä on täynnä tulkintoja. Huomaamatta tai tarkoituksella tulkitsemme päivittäin monia asioita. Annoin itselleni vallan tulkita erästä tapausta, kun matkasin kohti Safari-reissua. Nimittäin huomasin ottaneeni hieman erilaisen askeleen eteenpäin. Kysynkin, mistä tietää, että on tampannut pieniä teitä, polkuja ja uria keskimääräistä enemmän? Mistä sen voisi tietää? Olin siis matkalla Safarille. Tapanani on usein hieman kiereskellä komeaa kotiseutua ennen yhteislenkkejä ja tapahtumia. Siinä pääsee ns. kotiseutufiilinkiin, hä? Luulin reilut 6km kaareltuani ja kierreltyäni, jotta näen harhoja. Nimittäin halavatun pakana jäniksen. Harhoja siksi, ettei se näyttänyt välittävän minusta piirun vertaa. Siinä vain nökötti VÄHÄISEN polun vieressä. Vasta aivan viittä-vaille hän kuitenkin päätti vielä jättäytyä yhteislenkistä ja ottikin BOLTIN omaan suuntaansa. Eli luonnon elläimet on laskemassa minun kuuluvan joukkoonsa. Mikä kunnia! Olen yksi heistä - pian.

                      Rapiat 8km naatiskeltuani kotiseutuni rikkaista näkymistä, näin jo ensimmäisen hahmon. Voisin jopa sanoa jo että veli-Janihan se siellä. Sen verta monta varhaisaamun yhteisaamulenkkiä on Janin kanssa tehty, että olemme jo ilmeisesti osa teollisuuskylän aamumaisemaa?? Toisekseen olemme tulkinneet, että olemme niin poisluotaavia hahmoja, jottei kukaan ole uskaltautunut seuraamme hölökötteleen ja jolokotteleen...PAITSI, kerran kuussa-periaatteella kuukauden vieras "hullujen klubille". Viime kuussa Nivalan paras hieroja. Ja niinpä saimmekin seuraamme myös tässä kuussa kunniavieraan aina Ahteen sydämestä, Jonte-Konden. Enempikin ois mahtunut!!! Huomasin muuten herätessäni, että mm. FACEBOOKIN kautta oli paljon tutkailtu Safari-reissun infoa, mutta eihän tietysti heistä kukaan voinut tulla, sillä eiväthän he silloin olisi facebookissa? Vai miten se menee, kun en ihte oo.

                      Siinä toivotin pojat tervetulleeksi "7km safarille". Heti kärkeen tieto, joka ei lopen pitänyt paikkaansa, vaikka itsekin sen luulin niin olevan. Reitti olikin mutkineen päivineen n.8,8km. Toiseksi totesin, että lähetäänpäs tästä vain luottavaisesti natusteleen hölkkää... Reitiltä ei voi eksyä, sillä nythän on pimeä, ja kesällä valoisallakin eksyimme vain kerran.

                   Oli mukava huomata, että myös Jamppi ja Jonte tykkäsivät reitistä. Sehän se tärkeintä kuiten-niin on. Tosin eihän nuot veljet ihan sieltä riittisimmästä päästä oo. No, siinä kuulkaas ei välitetty mistään erikoisemmasta alustastakaan, vaan HÖLKÄTTIIN jopa VETTEN PÄÄLLÄKIN!!!! Ja tojisteena EHTA kuva!!! (kaksoisklikkaamalla saat kuvan isommaksi)

                   Vedestä noustuamme penkalle, lehahti merkittävän kokoinen parvi lintuja lentoon ihan lenkkareidemme juuresta. Sulkia aikamme syljeskeltyämme suustamme - osa meinas niihin tukehtuakin - jatkoimme matkaa pumpun hakatessa lähempänä kahta markkaa, Kontea lainatakseni. Luonto on osa meitä, ja me luontoa!!! Mellevät metsä-osuudet safarin loppupuolella saivat viimeisimmät kiitokset. Ehkä joskus voisimme kokea tämän uuvestaankin?

                   Omasta näkökulmasta tähtihetki oli järvellä juostessamme. Juoksin hetken aikaa viereistä moottorikelkkauraa. Katsoin poikia, katsoin taustaa - maisemaa, hieman punertavaa, silti sangen valoisaa taivasta. Hetken hiljainen hetki, jossa pojat painoivat tuota maisemaa vasten sangen ajatuksissaan oli mykistävä hetki. Pimeys, samalla valoisuus, värit, keskittyneisyys, ajatusten mysteerisyys - koko kontrasti. Näistä eletään!!!

                  Lopuksi. Tervetuloa muutkin ees kerralla höpsöttelemään näille ouvvoille, mutta rennoille reissuille!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.1.2013