Aiheena oli siis juosta ja kävellä n.48km metsäautoteillä, monenkuntoisilla poluilla, suon reunoilla, soilla, umpimetsässä. Suurin osa oli kuitenkin hyväkuntoista metsäautotietä. Käytimme etenemiseen 3min hölkkää + 2min kävelyä -rytmiä, joka yhtä n.12km kohdalla ollutta 5min yhtäjaksoista juoksuosuutta lukuunottamatta säilyi n.30sek marginaalilla rekfensinä. Tai yksi 4,5min pätkä tuli takaisin tullessa mutkalammen metsikössä. Tosin suolla ei juostu 3min putkeen, vaan enempi seurueen tilanteen mukaisen innokkuuden mukaan.
Alla olevasta videosta ilmenee osallistujat. Eli meitä oli viisi. Hallitsevin teema oli Yön kutsussa aivan kiistatta SAMMAKOT! Näin jälestä päin vähän harmittaa, ettei tullu otettua yhtään kuva/videomateriaalia heistä. Sammakoita nähtiin teillä valehtelematta +100. Ja miten paljon jäi näkemättä, on vain arvailua.
Alussa otettiin noin kilsan lisälenkki. Sitten oli n.8km hyvää metsäautotietä. Sen jälkeen mentiin n.3km metsäautotien pohjia. Hauskaa, että metsäautotien pohjat ja valmiit metsäautotiet ovat merkattu karttaan samanlaisella merkinnällä. Tietysti kartantekijät ovat ajatelleet, että ne tehdään loppuun asti. Joskus tukirahat loppuvat, joskus projektit jää unholaan. Yhtä kaikki. Tuo tekijä hieman hämäsi joissain kohtaa - toi haastetta kartan lukuun. Tosin paljon noita outoja paikkoja ei enää tuolla reissulla ollut.
Ilma oli kuin morsian. Alussa +24, mutta lämpötila alkoi kaiken aikaa hyvin tasaisesti tippua, ollen lopussa ilmatieteenlaitoksen toteuman mukaan alimillaan +8. Oli lähes tuuleton keli. Itikoitakin oli varsin vähän, jopa sääskiä. Yhteen lentomuurahaisparveen toki törmättiin. Oli se näky ja homma. Sakki mustanaan lentäviä kamuja. Muistojen aiheita. Kiikkustuoliin on jo huikeasti kamaa. Ja jokainen reissu tuo niitä aina lisää. Eikä kukaan niitä usko 40-vuoden päästä, kun tuolla höpistään geriatrisessa tuolissa kuset vaipoissa näistä reissuista.
Mutkalammelta mentiin 6km osuus erittäin vaihtelevakuntoista metsäpolkua pitkin. Itse asiassa ainakin +35 vuotta vanhaa vaellusreittiä pitkin. Osa siitä oli mutkalammen vetistä suon reunaa. Lahonneita pitkospuita, niiden jämiä. 30cmx30cm kokoisia ruohotupsuja, joita ympäröi 0,5-1,5m vettä. Sitten lyhyt pätkä metsäautotietä. Ja kohti kaksi viikkoa sitten tapahtunutta jännittävää, ison ojan ylitystä. Mitä vielä. Helle oli kuivattanut JÄTTIOJAN lähes pohjaa myöden, eikä sen ylittämisessä ollut mitään erikoista. Pettymys.
Tuon lepikon jälkeen oli vuorossa "taas" n.2km mittainen metsäautotiepätkä. Tuossa kohtaa huomasin ensimmäisiä matkan painamisen merkkejä joissakin. Oli tultu n.3h20min. Sitten tultiin kohtaan, jossa piti olla vasemmalle kääntyvä metsäautotie. Oli, mutta vain sen pohja. Karttamerkintä sopi hyvin kuitenkin ja lähdimme sitä pitkin. Meidän piti tulla silmukkaan, mutta tulimmekin haarakkeeseen. En hoksannutkaan, että silmukka olikin vasta oikealle menevän haarakkeen päässä. Ja sinne mennessämme, olisimme päässeet metsäisessä maastossa lähemmäs Iso-Juurikkajärven itänokkaa. Nyt, kuten kuvasta näkee, menimme haarakkeen keskeltä, suoraan rantaa kohden, ja siellä kulkevalle suolle.
Siis saimme(?) hieman vaativamman alustan. Mielestäni hyvä vain, sillä suolla vähänkin juostessa, kertyy voimaa kroppaan. Tietysti jo kävelykin kehittää. Suon vaativuuden sai selvästi tuta retkiseurueesta osa. En viitsi tässä sen enempää henkilöidä, vaan TOIVON kommenttikenttään omakohtaisten tuntemusten välittämistä. Varmasti joitain kiinnostaisi lähteä näille reissuille, ja he odottavat ennen kaikkea mukana olleiden kokemuksia.
Jalat jäykistyvät herkästi, kun juoksu on monotomista. Niin kuin meillä. 3min samaa kevyttä hölkkää ja vakio(2min) kävelypätkä. Ja aina sama uudestaan. Niinpä tein mm. Jonte-Konden kanssa Iso-Juurikka järven penkereellä vähän reippaamman "boltin". Parhaimmillaan vauhti oli näköjään siellä @3:15. Ihan kivasti +4h kohdalla. Otettiin toki jonkun verran muitakin boltteja, mutta vähän rauhallisemmin. Muutoinkin pyrin välillä muuttamaan ns. askellajia, rekfenssiä, kulmaa, jotta kapulat pysyisivät mahdollisimman vetreinä.
37km kohdalla tulimme takaisin metsäautotielle. Sitä menimmekin 7km patakorven suuntaan. Siinä oli kuulema tuntunut ajoittain, että juoksupätkät olisivat olleet ajoin selvästikin 3min pidempiä, mutta eivät olleet. Väsyneenä laskeminen ja räknääminen on haasteellisempaa. Rytmi oli kaiken aikaa 3+2. :) Myös vauhti oli lopen samaa luokkaa kuin alussa Nakkauksen tiellä. Toki se varmasti meni liian kovaksi tilanteeseen nähden. Tuossa olisi ollut varmasti parempi vaihdella enempi vetäjiä?
44-47km oli Vinnurvan metsikköä. Teknistä maastoa, suon kulmakin. Tuolla osuudella jono alkoi venyä pidemmäksi nauhaksi. Juoksu alkoi loppua osalta. Mutta sakki oli kaiken aikaa ERITTÄIN SINNIKÄSTÄ. Täytyy ihastella. Suoritus oli kuitenkin +7h, vaikka se pääasiassa (?) oli retkityyppinen. Tietysti tuolla kestolla se kurkistelee herkästi loppupuolella raaston puolelle.
Viimeiset 2km käveltiin aika paljon. Haluttiin pysyä yhdessä loppuun asti. Kaikki olivat lopussa mielestäni lopen hyvävoimaisia. Jalkapohjien arkuus oli lienee suurin riippa loppumatkasta monille. Parilla otti polveen. Eli jonkinsorttista ankka-kävely-näytelmää oli havaittavissa mennessä makkaranpaistopaikalle. Siellä oli mukava huokasta, itse kunkin. Matkaa kertyi 50,0km. Keskisyke oli 118. Keskivauhti @8:41... Eli ajallisesti retki kesti n.7h15min.
Matkalla meni n.2litraa matalahiilihappoista kivennäisvettä, neljä kaurakeksiä, yksi geeli ja n.8 kuivattua viikunaa, 2 suolatablettia.
ISOT KIITOKSET seurueelle! Oli tosi antoisa retki. Ja samalla itselle hyvä matalatehoinen ylipitkä. Isoin tavoite oli, että tämä harjoitus kuormittaisi kuitenkin kohtuu vähän. Jolla tarkoitan, että harjoitteleminen voi jatkua ilman mitään erikoistuntemuksia. Ainakin nyt on olo ihan kuin minkä tahansa peruspitkän jälestä. Eli ihan ok. Jos ehdin, käyn illasta 8km hölkkään palautteluna. Huomenna on 5h neste -ja energia harjoitus. Luulen, että viime öinen retki näkyy joka tapauksessa jonkun verran tuossa. Tärkein juttu tuossa onkin, että testaan ennen kaikkea noita erilaisia juomia ja suuhun pantavia. Ja se, millä vauhdilla Pk1:n juoksuvauhti hiipuu, kun kuormaa on koneessa jo valmiiksi. Tulee taas paljon hyödyllistä tietoa, jotta osaan rakentaa tarpeeksi realistisen kuvan Vierumäelle.
TUOSSA alla vielä video YÖN KUTSU 2013 retkestä:
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.7.2013
Olipahan hieno reissu!
VastaaPoistaKajehin kyllä Jarkkoa, kun lähti, mutta en ennää ;) Hittaasti palautuu...
VastaaPoistaJarkolta vahva suoritus. Nähdäkseni Jarkko pääsi kokemaan ultrasuorituksen tuntemuksia, ja vieläpä löytäen kaiken aikaa keinot päästä vaikeuksien yli. Samalla tavalla onnistuivat tietysti muutkin. Seuraava kerta on taas helpompi, laillansa, tästä mukaan saamien eväiden myötä. Ps. Otetaan lisämiehitystä/naisitustakin mielellään jatkossa. :)
PoistaKerros noista suolatableteista. Toi metsässä helteellä näivettyvä mies, vois saada niistä apuja. Mä en nimittäin ole ikinä kuullutkaan! Mistä niitä löytää?
VastaaPoista-Sari
Suolatabletin idea on olla sidosaine nesteelle. Nesteen vähyys, kuivuminen, kun on jo pienimuotoisenakin melkoinen jarru kaikessa toiminnassa. Tietysti tuosta vois kirjoittaa pidemmästikin... Natriumkloridi, eli suolatableteita myydäön apteekissa. Haluan korostaa tiettyä varovaisuutta, sillä liika suola käy sydämen päälle, joka voi johtaa jopa kuolemaan. Eli varovaisuutta.
PoistaKiitos Cosmos!
VastaaPoistaOlihan reissu. Upea suomalainen kesäyö ja hienot maisemat hellivät retkeilijöitä. Harrastelijan mieliala heilahteli laidasta laitaan: taisi muutaman kerran tulla mielessä noiduttua Cosmos märimpään suon silmään siellä Juurikkajärven nokassa suolla rämpiessä. Tuntui, ettei kovaa maata jalkojen alle löydy ollenkaan, kuitenkin näin jälkeenpäin ajatellen, eihän se kauhean pitkä pätkä ollutkaan. Tieosuuksilla oli todella hyvä, että Cosmos veti juoksuosuudet tasaista vauhtia kärjessä, eikä päästänyt meitä hitaampina kärkeen. Itse huomasin, että juoksu helpottui huomattavasti, kun jätti kelloon vilkuilun vähemmäksi ja luotti matkanjohtajan muistavan sovitun rytmin.
Metsäosuudet pimeässä olivat haastavia, polun ja sopivien jalansijojen löytäminen otsalampun himmeässä valossa oli vaikeaa jopa meidän hölkkätahdilla: kyllä taas huippusuunnistajien arvostus omassa mielessä kohosi.
Tämä päivä on mennyt toipuessa: yöunet jäivät katkonaisiksi, joten pitkin päivään on tullut torkuttua. Ruokaa ja karkkiakin on tankattu. Sen verran sain ulkoiltuakin että kävin kävellen kaupassa, matkaa kertyy kolmisen kilometriä, ja teki hyvää jaloille. Lenkin jälkeen Päivikki valmisti ammeeseen virkistävän kylvyn, joka rentoutti kivasti jalkoja. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että tästähän saattaa toipuakin ensi viikon Botnia-pyöräilyyn.
Vaikka jossakin vaiheessa yötä mieleen hiipi ajatus, että en koskaan enää lähde tällaiseen reissuun, niin nyt tuntuu siltä, että jospa sittenkin joskus uudestaan.
Kiitos myös juoksukavereille!
Heh,heh... Saipa taas railakkaat naurut. Kiitos, WP! Ja mikä tiivistetty rapsa! Wau. Bloggaajaksi vain. :) Ps. Näitä, aitoja kokemuksia on mukava lukea. KANNUSTAN ennen kaikkea rohkeuteen KYSEENALAISTAA Cosmoksen toimia. Ne rikastuttavat toimintaani. Jokainen kun sokeutuu omiin juttuihinsa, ihan jokainen. Haluan lisää kommentteja :=)
PoistaMahtava retki oli jälleen.
VastaaPoistaCosmos se osaa suunnitella ja sovittaa matkan pituuden sekä nopeuden aina sellaiseksi, että tällaisen peruskuntoilijan äärirajoilla mennään lähes koko ajan. Nytkin samalla vauhdilla kymppi lisää matkaa olis hyydyttäny meikäläisen täysin. Tai toisin kovemmalla tahdilla hyytyminen oli tullut viimeistään Iso-Juurikka järven penkereillä. Ainoastaan paikoin kosteilta nevaosuuksilta tielle tultaessa oli minulla juoksun jälleen löytäminen työn alla, mutta aina sitä jostain niitä voimia löytyi.
Porukka oli suht samankuntoista(Onnia lukuunottamatta) ja siten vauhti pysyi ihailtavan tasaisena koko ajan. Maasto ja maisemat oli upeita. Sitä ei usko ennen kuin itse näkee, kuinka komeita ja erityyppisiä maastoja Nivalassakin on Kalajoen eteläpuolella.
Tänään minulla ei ole ollut mikään paikka erityisen kipeänä, ei edes läpi hiertyneet nivuset. Reidet ja pohkeet olivat vain tasaisen voimattoman tuntuiset. Minun jaloilla ei olis tänään vetoja tehty, Perus Pk-lenkki oli voinut juuri ja juuri mennä, mutta mukavuudenhalu ja vattupensaat vei voiton.
Kiitokset minunkin puolesta koko retkipoppoolle. Mukava porukka oli, eikun seuraavaa haastetta odotteleen.
Jahas, sitä on käyty oikein porukalla tutustumassa taas Nivalan seudun luontoon :D Nää on kyllä varmasti kivoja retkiä, vielä joskus saatte yhden Keminmaalaisenkin matkaan mukaan, porukkaan reippaaseen ja iloiseen :D
VastaaPoista...ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana....,mutta kun on tämä oma rojekti menossa.
VastaaPoistaOotte kovakuntoisia kaikki ja tuosta se kunto senkuin kohenee.
Muuten, minäkin oon huomannu kuinka vaikeaa on metsäosuuden jälkeen lähteä juokseen kovapohjaista tietä.
Kaiholla luen raporttia, ja muistelen karuja suomaisemia... nyt on omakin juomareppu käyttöönottoa vaille valmiina. On sitä onneksi täälläkin ulkoiltu: vaimon kanssa kävimme viettämässä laatuaikaa, kävelimme Muhokselta Rokualle 66km polkua n. 14 tuntia päiväretkenä. Lisäksi Oulun Virpiniemeen on suunnitteilla "vuoristo trail" harjoitusreitti tavoitteena 1km vertikaalista nousua saas nähdä kuinka realistista, noin 500m verran ylämäkipolua jo löytynyt.
VastaaPoistaTämä aamu on jo huomattavasti parempi kuin eilinen. Takana on hyvin nukuttu yö. Jalat edelleen raskaat ja voimattomaat. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja tein noin puolen tunnin kohdevenyttelyn. Heti helpotti. Iltapäiväksi suunnittelin pientä reuhallista pyöräilyä normaalilla pyörällä, saa maantiepyörä odottaa vielä tallissa. Jospa kevyt pyöräily saisi jalkoihin taas eloa ja kuona-aineet liikkeelle. Elmä voittaa ja kuntokin kohoaa (toivottavasti). Eikö se niin ollut, että levossa se kunto nousee....vai suorituskyky...miten se olikaan?
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista! Niitä on AINA todella mukava lukea... Jani: Hyvä raportti kokemuksista. Noista saa aina tärkeitä tietoja. Kiitos!... Munkkitossu: Kuten myös, näyttää sielläkin luonto kutsuneen. :) ...Keijo: Joo, Sm-ratafocus tiedossa. Laadukkaan näkösiä harjoituksia oot saanut tehtyä. Pidän peukkuja, jotta kaikki menee nappiin! ... Jyrki: Arvatenkin, siellä telaveturi on taas puksutellut treeniä kunnolla koneeseen. Tuo trail olisi sitten kiva kokea. Ilmoittele, kun se valamistuu... Wanha P: Hyvä kuulla, että siellä ollaan prosessissa. Toivottavasti pääset pian myös palautteleen liikunnallisesti. öööö... minun ideologiassa kunto nousee harjoittelemalla, suorituskyky harjoitusta vähentämällä/levossa. Tosin kuntokaan ei nouse koko ajan kovaa harjoittelemalla. Mielestäni silloin tällöin tarvitaan ihan rehellinen lepopäivä, jotta reseptorit ottavat paremmin seuraavia harjoituksia. Myös rytmitys auttaa kehityksessä. Näissä on monia mielipiteitä. Ja toisille sopii toisenlaiset asiat. Mutta harjoitella pittää, ja paljon - se kait on kaikille ideologioille yhteistä, jos halutaan KOVIA tuloksia. Tsemppiä!
VastaaPoista